Vihkoon vietyä XXV

( tämän piti olla piilo )

3.10.1988 olin Hangon lintuasemalla, tällä kertaa jo kolmatta päivää. Omalla autolla, jossa tosin oli sen ajan noviiseille pakollinen 80-lätkä, pääsin näille retkille lähes perille asti, siksi Hanko oli vaihtunut retkikohteitteni ykkössuosikiksi.

Näkyi siellä lintujakin. Tämä päivä ei nyt ollut mitenkään erityisen hohdokas. Lehden Matti ja Pulliaisen Timo hoitivat rengastusta merkiten päivän mittaan 170 lintua. Niistä Hangon tapaan valtaosa oli tiaisia, mutta syksyn erikoisuuksia eli vaellusnärhiä eksyi verkkoihin neljätoista, seuranaan yksi pähkinähakkikin. Muutolla närhiä nähtiin hyvät 185, mikä tosin jää kauas jälkeen lokakuun ensimmäisen päivän huippulukemasta 670. Varpushaukkojakin muutti toistasataa, kuten lähes joka päivä noihin aikoihin kun säät sen sallivat. Niitäkin eksyi päivän mittaan verkkoihin seitsemän. Muuten muutto oli Haliaksen mitassa vaatimatonta, vesilinnut eivät olleen vielä päässeet vauhtiin eikä pikkulintujakaan muuttanut kovin paljon, runsaimpina yli kuusisataa viherpeippoa ja viisisataa vihervarpusta. Peipposumma ylitti hädin tuskin kahdensadan rajan eli tyhjä oli taivas pääosan päivästä.

Yksi helmipöllö oli yöllä löytynyt verkosta ja päivällä se tuli vielä vastaan maastossa. Kahlaajia näkyi vielä muutamia, tylli, punakuiri, kaksi tundrakurmitsaa ja neljätoista suosirriä, suuri osa tuttuja jo edellisiltä päiviltä.

Kaikkiaan tunnelma oli odottava, seuraava kylmänpurkaus pohjoisessa saisi myöhäismuuttajien joukot liikkeelle. Nyt kauniissa säässä voimiaan koettelivat vain närhet, tosin nekin kaartoivat pian takaisin kun meren ylle joutuivat.

***

( mukaan ja matkaan )