Tähän aikaan takavuosina XLI

(erämaalaji joka asuu Suomessa, silti hyvin harvinainen talvilaskennoissa)

***

Taidan palata vieläkin noihin 1970-luvun joululaskentoihin kun kävin edelleen senaikaisia muistiinpanojani läpi. Reitit vaihtelivat hieman vuodesta toiseen, esimerkiksi jouluna 1970 keräsin tiedot kuudelta reitiltä. Niistä kolme oli Salossa, yksi Muurlassa ja kaksi Perniössä. Jouluna 1976 keräsin samoin tiedot, nyt kymmeneltä reitiltä. Salossa niitä oli yhä kolme, Perniössäkin kolme, Muurlassa kaksi ja yksi sitten sekä Kiskossa että Kiikalassa.

Vuoteen 1976 mennessä talvilintulaskentaa oli kehitetty siten että reittien biotooppijakaumaakin piti seurata. Salon aineistosta otin sitten seitsemän selvintä reittiä biotooppinsa mukaan, niistä yksi oli taajamassa, kolme syrjäseudulla ja loput joko puhtaassa haja-asutuksessa tai sitten taajaman ja haja-asutuksen yhdistelmiä. Kirjavimmat sekareitit jätin pois, samoin ne joilta en saanut lukemia puluille ja varpusille. Noiden reittien tulosten ja pituuden perusteella sitten laadin kaavion, joka osoitti miten lajimäärä kasvaa laskentakilometrien mukana sekä erämaareiteill että asutusalueilla. Tulokseksi tuli että kymmenen kilometrin reitti asutuksen keskellä tuottaa noin 19 lajia, erämaissa viisitoista. Kaksikymmentä kilometriä asutuksessa tuottaa noin 25 lajia, erämaassa taas 19. Edelleen, jos reitit ovat suunnilleen satunnaisia eli eivät pinnankeruuta varten suunniteltuja, kolmenkymmenen lajin löytäminen salonseutulaisista erämaista vaatii noin sata laskentakilometriä, asutuilla alueilla sama matka tuottaa hieman alle 50 lajia. Biotooppeja erittelemättä nuo seitsemän reittiä olivat yhteensä 81 kilometriä ja niillä nähtiin 34 lajia. Kymmenen reittiä olivat yhteensä 111 kilometriä ja lajeja näkyi siis 41.

Erämaa tuottaa siis tyhjiä kilometrejä, miksi sinne kuitenkin kannattaa mennä? Siihen antoi vastauksen taulukko missä laskin lajeille biotooppikohtaiset yksilömäärät kilometriä kohti. Niiden perusteella voi saada selville mitkä lajit suosivat mitäkin tuon jaon mukaista biotooppia. Kävi ilmi että kun laskin tulokset 27 lajille, niistä 20 suosi asutukseen tehtyjä reittejä mutta 7 erämaita. Erämaissa on huomattavan rikas oma lajistonsa jota ei muualla juuri huomaa ja siksi tyhjän uhallakin kannattaa kartoittaa myös niitä. Valtakunnalliset tulokset painottuvat yleensä vahvasti asutuksiin kuten kaikissa maallikkoja hyväksikäyttävissä massakartoituksissa. Siksi noiden erämaalajien kantojen seuranta vaatii omaa erityistä huomiotaan. Kun siellä metsää kaadetaan tai alueita menetetään asutukselle, noiden lajien yksilömäärät kutistuvat kenenkään sitä huomaamatta jos vain katsomme mitä pihalinnuillemme kuuluu.

Valtakunnallisestikin samoja jakautumia seurattiin, ja vertaamalla omia tuloksia niihin huomaa ainakin että salonseutulainen syrjäseutu on kirjaimellisempaa kuin valtakunnallinen, sinne kun oli päässyt esiintymään fasaaneja ja varpusiakin joita ei kyllä näe kovin kaukana taloista tai pihoista talviaikaan. Omassa pikku aineistossa tasaisimmin jakautuivat kuusitiainen ja räkättirastas. Toinen viihtyy sekä metsissä että lintulaudoilla, toinen taas vaeltaa marjavuosina ja sen takia sitä näkee joka puolella tai ei missään.

***

(tulkkuja oli ennen enemmän)

SALON, MUURLAN JA PERNIÖN JOULULASKENNAT 1970/71
LAJI	MUURLA	PERNIÖ1	PERNIÖ2	SALO1	SALO2	SALO3	YHTEENSÄ	REITTIÄ
HEINÄSORSA	1	0	0	0	0	1	2	2
VARPUSHAUKKA	0	2	0	0	0	0	2	1
TEERI	0	16	0	0	0	0	16	1
PYY	6	0	1	0	2	0	9	3
FASAANI	8	0	3	60	5	27	103	5
KESYKYYHKY	0	0	0	+	0	1	1	2
KÄPYTIKKA	7	9	2	0	3	1	22	5
POHJANTIKKA	1	0	0	0	0	0	1	1
HARMAAPÄÄTIKKA	0	0	1	0	0	0	1	1
KORPPI	0	0	0	1	0	0	1	1
VARIS	12	20	65	64	6	47	214	6
NAAKKA	0	4	52	0	0	0	56	2
HARAKKA	11	18	18	0	9	10	66	5
NÄRHI	14	2	6	4	2	0	28	5
TALITIAINEN	39	61	41	112	34	15	302	6
SINITIAINEN	0	6	0	28	0	0	34	2
KUUSITIAINEN	2	0	0	0	1	0	3	2
TÖYHTÖTIAINEN	1	8	6	0	8	5	28	5
HÖMÖTIAINEN	13	31	0	3	10	9	66	5
PUUKIIPIJÄ	2	1	0	0	1	1	5	4
HIPPIÄINEN	1	19	12	1	7	13	53	6
RÄKÄTTIRASTAS	0	0	0	1	0	0	1	1
MUSTARASTAS	0	0	1	0	0	0	1	1
LAPINHARAKKA	0	0	0	1	0	0	1	1
KOSKIKARA	0	0	1	0	0	0	1	1
VIHERPEIPPO	2	3	0	0	3	0	8	3
TIKLI	0	0	0	6	0	0	6	1
HEMPPO	0	0	0	0	1	0	1	1
URPIAINEN	0	0	2	0	1	1	4	3
PUNATULKKU	15	18	22	33	13	14	115	6
PEIPPO	0	1	1	0	0	0	2	2
KÄPYLINTULAJI	0	1	0	0	0	0	1	1
KELTASIRKKU	238	161	288	100	99	59	945	6
VARPUNEN	+	+	+	+	26	132	158	6
YHTEENSÄ	373	381	522	414	231	336	2257	376,2
LAJIA	18	18	18	15	18	15	34

JOULULASKENNAT 1976 BIOTOOPEITTAIN
YKSILÖÄ/KILOMETRI
LAJI	A	AB	B	C	K-A	OPTIMI
TEERI	0,00	0,00	0,00	0,06	0,02	C
PYY	0,00	0,14	0,33	0,13	0,14	B
FASAANI	0,56	0,64	0,08	0,00	0,30	AB
KESYKYYHKY	16,70	0,00	0,00	0,00	3,30	A
TURKINKYYHKY	0,13	0,05	0,00	0,00	0,04	A
KÄPYTIKKA	0,07	0,00	0,00	0,23	0,10	C
VARIS	4,25	5,50	1,41	0,32	2,67	AB
HARAKKA	1,00	0,59	1,50	0,00	0,46	B
NÄRHI	0,00	0,18	0,08	0,10	0,10	AB
TALITIAINEN	9,00	3,41	4,58	0,39	3,53	A
SINITIAINEN	0,44	1,59	0,58	0,03	0,62	AB
KUUSITIAINEN	0,13	0,18	0,17	0,13	0,15	AB
TÖYHTÖTIAINEN	0,00	0,09	0,08	0,74	0,32	C
HÖMÖTIAINEN	0,00	0,32	0,42	0,71	0,42	C
PUUKIIPIJÄ	0,00	0,05	0,00	0,35	0,15	C
MUSTARASTAS	0,06	0,14	0,08	0,00	0,06	AB
RÄKÄTTIRASTAS	0,19	0,27	0,33	0,16	0,22	B
HIPPIÄINEN	0,13	1,05	0,75	2,90	1,53	C
KOSKIKARA	0,00	0,00	0,17	0,10	0,06	B
KOTTARAINEN	0,00	0,14	0,00	0,00	0,04	AB
TILHI	0,31	0,18	0,00	0,68	0,37	C
LAPINHARAKKA	0,00	0,00	0,08	0,00	0,01	B
VARPUNEN	29,60	1,86	3,75	0,00	6,90	A
VIHERPEIPPO	1,81	1,41	0,33	0,03	0,80	A
PUNATULKKU	8,17	3,05	1,25	0,13	2,68	A
PEIPPO	0,13	0,18	0,08	0,00	0,09	AB
KELTASIRKKU	9,31	14,10	13,60	0,71	7,95	AB
K-A	82,10	35,80	29,80	9,29	33,90
SUOSIJOITA	6	9	5	7

(A=taajama, B=haja-asutus, C=syrjäseutu, AB=asutusta)

(varpuspöllö asuu erämaassa mutta tulee pihoillekin, mistä se löydetään laskentoihin)

Vuoden kuvatuin lintu?

(kuvattu kaukaa köyden takaa, miusta "maalauksellinen")

***

Taas ovat bongarit ja lintukuvaajat sodassa keskenään. Taistelukenttä on tällä kertaa Helsingin Vanhankaupunginlahdella Fastholmassa missä on marraskuusta asti asustellut valkopäätiainen. Vedonlyöntikerroin sodan syttymiselle oli kyllä erittäin matala, ihme on oikeastaan että vasta nyt on tämä pinnalle nostettu.

Lintu käy ruokinnalla, ja itse asiassa ruokintapaikka on lintukuvaajan sinne jo kauan sitten laittama. Edelliset vastaavat kähinät taisivat paikalla olla kun siellä joitakin vuosia sitten vieraili pitkään viitatiainen. Tuon paikan ympärillä ei ole esteitä ja niinpä lintua bongaamaan ja kuvaamaan tullut väki seisoo nytkin välillä aivan ruokinnan vieressä.

Kähinä tuli siitä kun viereen teki toinen lintuja kuvaava bongari toisen ruokintapaikan, jonka tarjoukset ovat yleensä miellyttäneet tätä valkopäätä enemmän kuin ensimmäisen paikan. Tämän toisen paikan perustaja nimittäin rauhoitti sen vetämällä köyden runsaan kymmenen metrin päähän paikan ympärille, ja laittoi köyteen viestin jossa toivoi ettei sen lähemmäs paikkaa mennä vaan että annetaan linnuille ruokarauha. No, tuo toive oli kai jollekin liian provokatiivinen ja köysi oli katkottu ja hävitetty noin viikko sitten, miulla oli alibi siihen aikaan kun olin veljen synttäreillä ihan muussa kaupungissa.

(kuvattu kun lintu tuli köyden tälle puolelle, risut ainakin terävämpiä)

Olen tuolla käynyt itsekin monesti, tänään viimeksi, ja juuri kuvaamassa. Kuvaajiahan tuosta köyden katkomisesta ensiksi syytettiin. Kuvaajat puolustautuivat tiukasti, mitään ei voi todistaa, kaupunki on voinut hävittää sen luvattomana, se katkoo polut estäen vapaan liikkumisen jne. Kuulosti ihan samalta kuin Venäjän selitykset Krimiä vallattaessa, pienet vihreät miehet tälläkin kertaa köyden ovat katkoneet. Katkominen tapahtui kuitenkin viikonloppuna jolloin paikalla ei ole kaupungin työväkeä heidän pomoistaan puhumattakaan. Köyden alueella ei kulje yhtään polkua joka estäisi kenenkään liikkumista. Oikeastaan jäljelle jäävät vain bongarit ja kuvaajat. Bongarit kuten miekin näkevät ja kuulevat linnun hyvin yli kymmenen metrin päästä, jopa paljain silmin saati kiikarilla tai kaukoputkella, joku sellaisiakin paikalle aina on tuonut.

Kuvaajat sen sijaan: jokaisella tuntuu olevan vähintään puolimetrinen linssi jalustalla ja moottoroidussa rungossaan. Tämä osoittaa minkälainen estetiikka lintukuvaajia nykyisin ohjaa. Mitä isompi kohde ruudulla on, sitä parempi, mitä isompi määrä pikseleitä lintuun tallentuu, sitä parempi. Hyvin harva tuolla yrittää linnusta mitään muuta kuin perinteistä muotokuvaa. Sitä talipötköllä istuvaa pönötyskuvaa jotkut jonkin verran välttelevät, mutta muuten koolla on väliä, muulla ei. Jokunen kuvaaja on liikkunut läheisen ruovikon reunassa ja koettanut saada tuota tinttiä sieltä kuvaan, jopa joskus onnistuen, mutta ylivoimaisesti useimmat tähtäävät juuri ruokintaan ja painavat sitten runsaan sadan ruudun sarjan kuin konekiväärillä kun tirppa istuu hetken paikallaan toistaen tämän uskollisesti aina kun lintu tulee hakemaan lisää syötävää. Tuloksena on tuhat samanlaista ruutua joista nyt sitten yksi ehkä on vähän muita tarkempi. Tällä porukalla on motiivi ja tunnetusti myös röyhkeyttä olla noudattamatta hienotunteisuussääntöjä jos kuvat uhkaavat jäädä pienemmiksi tai 'kropatummiksi' kuin kaverilla.

No, uusi köysi oli tänään paikallaan, nyt Tringan arvovallalla vahvistettuna. Ja kun lintukin oli, otin kuvia sekä tuolta viidentoista metrin päästä mehupillilläni vapaalta kädeltä ja hyvällä onnella sitten viidenkin metrin päästä kun lintu tuli sattumalta eteeni istumaan sen alkuperäisen ruokinnan eväitä etsimään. Jotakin ulkomaan porukkaa oli katsomassa, ja kun vinkkasin, hekin kääntyivät kuvaamaan samasta paikasta samaa kohdetta. Tuntokuviahan nuo kaikki ovat, kuten tästäkin jutun liitteistä näkee. Todella hyviä lintukuvia syntyy vain suunnittelemalla ja rakentamalla ja sitkeästi kojussa odottamalla. Silloin objektiivin polttovälikin voi olla vallan muuta kuin telejatkeella venytetty viisisatanen.

***

(tällaisen korkeintaan saa miun nuhapumpullani kun lintu tulee lähelle, linnun tuntee)

(ylimmästä kuvasta tekemäni graafinen pelkistys, noista tuntokuvista ei tällaista saa)

Tähän aikaan takavuosina XL

(tilhillä oli kunnon talvet ja höyhenet pörröllään)

Jonkin aikaa sitten kirjoitin joulunajan tutkimusharrastuksistani vuosilta 1965-66. Saaristoretkiä tein 1970-luvun alussa, mutta joko niitä ennen tai niiden jälkeen myös talvilintujen joululaskentoja. Noihin aikoihin innostuin myös keräämään muidenkin tekemiä havaintoja Salon seudun linnustosta ja yksi kohde mistä tuo keruu alkoi oli talvilaskentojen tulokset.

Mapeistani löysin muutamia laskennoista tekemiäni yhteenvetoja, esimerkkeinä olkoon joululaskennat Salosta ja Muurlasta vuosilta 1969-1976 kolmelta säännöllisesti samaan tapaan lasketulta reitiltä ja lajisummat joululta 1976 kymmeneltä salonseutulaiselta reitiltä. Ensitaulukko ei ole täydellinen, siinä ovat vain yleisimmät lajit. Yleisistä lajeista puuttuu vielä erityisesti varpunen, jostakin syystä siitä ei ole kunnon laskentatuloksia kaikilta reiteiltä. Tavallaan harmittavaa se on, koska lajin runsaudessa on tapahtunut melkoisia muutoksia noista ajoista nykypäivään. Sen sisarlaji pikkuvarpunen oli noihin aikoihin niin suuri harvinaisuus ettei sitä tullut kertaakaan vastaan noissa laskennoissa, toista olisi nykyisin.

Lajisto näyttää hyvin erilaiselta siihen verrattuna mitä nykyisin tulee vastaan, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla ja varmaan Salossakin. Keltasirkku ei enää ole ykköslaji varmaan missään, ja varisten määrä on romahtanut kun jätehuolto on hävittänyt tuonaikaiset kaatopaikat. Salossa on varmaan vieläkin paljon fasaaneja, koska istutuslintuja päästetään joka vuosi paljon ammuttavaksi ainakin Joensuun kartanon maille. Talitiainen lienee yhä pihojen ykköslaji, sinitiainen on runsastunut noista ajoista valtavasti ja viherpeippojakin on ollut välillä suuria määriä noihin aikoihin verrattuna. Mustarastas on muuttunut massatalvehtijaksi, noihin aikoihin sitä näki vain marjatalvina ja silloinkin harvakseltaan. Metsän tiaisten määrä on pudonnut murto-osaan tuonaikaisesta. Samoin punatulkkuja ei näe enää kuin ennen.

Vuoden 1976 listassa keltasirkku on aivan ylivoimainen, sen jälkeen tulee joukko taajamalintuja, kuten varpunen (siltä puuttuu tulos parilta reitiltä joilla laji kuitenkin esiintyi), talitiainen, varis ja kesykyyhky. Listasta huomaa kuitenkin senaikaisen yrityksen laskea reittejä myös kauempana asutuskeskuksista, hippiäisten ja metsien tiaisten määrät ovat suuria nykyisiin verrattuna. Lajien määrä nousi aika suureksi vaikka kaikki olivat oikeastaan ihan lounaissuomalaista peruslajistoa tuohon aikaan. 

(palokärki oli metsien peruslajeja)

Joululaskennat Salo – Muurla 1969 – 1976 Laji 1969 1970 1971 1972 1973 1974 1975 1976 Keskiarvo Pyy 2 8 2 9 6 9 5 7 6,0 Fasaani 65 73 31 51 51 105 35 18 53,6 Käpytikka 2 10 1 11 5 1 1 0 3,9 Varis 348 82 319 257 187 150 269 138 218,8 Naakka 205 0 30 0 15 0 1 0 31,4 Harakka 38 20 26 35 34 37 27 31 31,0 Närhi 21 20 17 51 24 4 11 5 19,1 Talitiainen 215 185 153 220 160 145 213 130 177,6 Sinitiainen 68 28 11 52 12 50 66 42 41,1 Kuusitiainen 0 3 9 5 7 5 4 6 4,9 Töyhtötiainen 14 9 4 4 4 12 17 3 8,4 Hömötiainen 29 26 29 20 31 21 32 12 25,0 Puukiipijä 2 3 7 5 2 0 4 1 3,0 Räkättirastas 296 1 0 0 0 0 0 10 38,4 Mustarastas 0 0 0 0 1 0 0 4 0,6 Hippiäinen 23 9 42 29 16 42 46 32 29,9 Kottarainen 15 0 0 6 0 1 0 3 3,1 Viherpeippo 2 6 1 12 2 0 11 35 8,6 Punatulkku 47 61 68 91 68 110 80 82 75,9 Keltasirkku 473 337 266 286 232 200 245 473 314,0 Peippo 0 0 1 1 1 32 1 5 5,1 Käytetyt reitit Halikonlahti, Sirkkula, Muurla kk Joululaskennat 1976 Salon seudulla Lajit runsausjärjestyksessä 10 reittiä 1 KELTASIRKKU 1045/10 2 VARPUNEN 603+/7 3 TALITIAINEN 402/10 4 VARIS 304/10 5 KESYKYYHKY 267/1 6 PUNATULKKU 264/9 7 HIPPIÄINEN 163/10 8 VIHERVARPUNEN 103/3 9 HÖMÖTIAINEN 75/9 10 URPIAINEN 73/3 11 VIHERPEIPPO 73/6 12 HARAKKA 73/7 13 SINITIAINEN 59/8 14 TÖYHTÖTIAINEN 43/9 15 TILHI 30/4 16 NAAKKA 27/1 17 FASAANI 25/5 18 NÄRHI 21/7 19 RÄKÄTTIRASTAS 20/7 20 PUUKIIPIJÄ 19/6 21 KUUSITIAINEN 15/7 22 TIKLI 12/1 23 PYY 11/5 24 PEIPPO 11/4 25 HEINÄSORSA 8/1 26 KÄPYTIKKA 8/4 27 KOSKIKARA 6/3 28 MUSTARASTAS 5/4 29 KÄPYLINTULAJI 5/1 30 KANAHAUKKA 3/3 31 VARPUSHAUKKA 3/2 32 TURKINKYYHKY 3/2 33 KOTTARAINEN 3/1 34 TEERI 2/1 35 TAVIOKUURNA 2/2 36 KORPPI 1/1 37 LAPINHARAKKA 1/1 38 JÄRRIPEIPPO 1/1 39 HARMAAPÄÄTIKKA 1/1 40 PALOKÄRKI 1/1 41 MUSTAVARIS 1/1

Nuutin päivän lähilenkki

(tilhi Utössä kuusi vuotta sitten)

***

Tämänpäiväisen kolmituntisen retkeni tein aivan perinteiseen tapaan lähitienoilla, käyden Koivukylän lähiruokinnat, Träskändan puiston, Vantaankosken ja eteläisen Ylästön lintulaudat tarkistamassa. Lunta on täällä satanut reippaasti joten ajoneuvon kaivaminen lumesta ja parkkiruudun puhdistaminen vei myös oman aikansa.

Linnut keskittyvät edelleen tiukasti ruokintapaikkojen liepeille. Tässä kotikulmilla HSY:n varikon takana olevalle ruokailupisteelle on pysähtynyt useammaksi päiväksi noin viidentoista tiklin porukka. Käyvät automaateilla syömässä ja lopun aikaa pitävät ääntä lähipuiden latvoissa.

Träskända pitää kylläisinä nakkeleitaan, kuusitiaisia ja puukiipijää. Purossa ui edelleen pieni heinäsorsaporukka. Ylästöstä muut raportoivat kovasti nokkavarpusia, mutta siinä missä jotkut näkevät parven nokkavarpusia, mie näen vain punatulkkuja, niin tänäänkin. En kuitenkaan luule katsovani tätä maailmaa muita ruusuisempien silmälasien läpi.

Vantaankosken yläpuolinen sula kehäkolmosen sillan alla oli tänään saanut jo neljännen koskikaran, ne jakoivat kiltisti jäänreunan, muutaman kymmenen metrin pätkä jäi jokaiselle. Pakkaskauden myötä veden määrä joessa on laskenut selvästi, tosin jäätynyt ala on kasvanut vastaavasti.

Tänään lajimäärä oli perinteiset kaksikymmentä. Huvikseni katsoin nuo vihot vuoteen 2010 asti, siitähän jo edellä kerroin. Kaikkiaan olen nähnyt Nuutin päivinä näinä vuosina 62 lajia, merkittävä osa niistä tuli vuoden 2010 ja 2011 Utön retkiltä, loput ovat tulleet täältä pääkaupunkiseudulta, lähinnä Vantaalta. Varsinaisia bongausprojekteja ei tuohon väliin ole sattunut yhtään.

***

(Utön tuulihaukka kuusi vuotta sitten)

Tähän aikaan takavuosina XXXIX

(hotellin kulorastas)


***

13.1.2010: Olimme Sepen kanssa tulleet Utöseen eilen. Keli vaikutti leppoisan talviselta, pakkasta oli pari – kolme astetta, harmaa pilvi peitti taivaan ja päivällä sateli hiljakseen luntakin. Tuulta oli hyvin vähän, käytännössä tyyntä, joten kaikki saaren puut ja pensaat ja muut ulkonevat kohteet olivat komean kuurakerroksen peitossa.

Lintuja oli mukavasti luvassa, jo eilen tullessa olimme huomanneet hotellin tienoilla sekä punakylki- että kulorastaan. Vesilintujakin tuntui riittävän ja tyvenessä niitä oli helppo etsiä kaukaakin. Kaksi parvea laulujoutsenia oli paikallisina saaren rantavesillä, pari uiveloa, parikymmentä isokoskeloa ja peräti 27 tukkakoskeloa myös. Kauempana näkyi kaksi kaakkuria, ruokki ja 14 riskilää. Kyhmyjoutsenia laskimme kuusikymmentä, merimetsoja 25. Peruslajeja kuten telkkä ja heinäsorsa oli kumpiakin toistasataa. Saaren satamalahdella ja majakan eteläpuolen vesillä oli lisäksi 46 tukkasotkaa, hieman laiskasti kai katsoimme nuo sotkat koskapa seuraavana päivänä löysimme niiden kavereina vielä 13 lapasotkaa, tosin silloin myös tukkasotkien määrä oli noussut yli kuudenkymmenen. Kaukana näkyi lisäksi parisataa vesilintua joiden lajista ei enää etäisyyden vuoksi selvää saanut.

(lammashaan puita)

Tuulihaukka päivysti saaressa myyriä joita ilmeisesti riitti. Koulun pihalla niitä etsiskeli varpuspöllö. Majapaikkamme lähellä Enskärin rannassa istuskeli jäänreunalla koskikara, sellaista ei ollut Sepekään tuolla saarella ennen nähnyt. Räkätit ja eiliset erikoisrastaat löytyivät tänäänkin Enskärin maisemista, samoin parisataa tilheä. Patterinmäen aidan vieressä piileskeli punarinta ja Itärannalla peukaloinen.

Peruslokkien lisänä oli kaksi naurulokkia ja perusvaristen päälle kaksi korppia. Iltahämärässä bongasimme kämpän nurkalta kiikaroiden Ormskärin tykeille nousseen huuhkajan. Perinteisiä petoja edustivat kolme paikallista merikotkaa.

Voisi kuvitella että etsimme lintuja koko päivän koska keli oli noin hyvä, mutta mehän ihastuimme poikkeukselliseen kuuraan ja kuljimme oikeastaan enimmän aikaa kameroiden kanssa ottaen todella poikkeuksellisia talvikuvia Utöstä, siellä ei kuura yleensä kauaa oksissa pysy, tuulettomia päiviä ei ainakaan talvella monta ole. Avoimen meren kosteus venytti nuo jääneulat pidemmiksi kuin tavalliset männynneulaset. Sellaisia ei tule vastaan edes mantereella missä tuulen puute antaisi niiden kasvaa. No, meillä oli aikaa sekä kuvaamiselle että linnuille, lähtisimme pois saarelta vasta 17.1. mutta tuulen noususta ei koskaan tiedä, joten kuviin keskityimme tietysti ensin.

***

(koulun pihan varpuspöllö)