Tähän aikaan takavuosina XXXIX

(hotellin kulorastas)


***

13.1.2010: Olimme Sepen kanssa tulleet Utöseen eilen. Keli vaikutti leppoisan talviselta, pakkasta oli pari – kolme astetta, harmaa pilvi peitti taivaan ja päivällä sateli hiljakseen luntakin. Tuulta oli hyvin vähän, käytännössä tyyntä, joten kaikki saaren puut ja pensaat ja muut ulkonevat kohteet olivat komean kuurakerroksen peitossa.

Lintuja oli mukavasti luvassa, jo eilen tullessa olimme huomanneet hotellin tienoilla sekä punakylki- että kulorastaan. Vesilintujakin tuntui riittävän ja tyvenessä niitä oli helppo etsiä kaukaakin. Kaksi parvea laulujoutsenia oli paikallisina saaren rantavesillä, pari uiveloa, parikymmentä isokoskeloa ja peräti 27 tukkakoskeloa myös. Kauempana näkyi kaksi kaakkuria, ruokki ja 14 riskilää. Kyhmyjoutsenia laskimme kuusikymmentä, merimetsoja 25. Peruslajeja kuten telkkä ja heinäsorsa oli kumpiakin toistasataa. Saaren satamalahdella ja majakan eteläpuolen vesillä oli lisäksi 46 tukkasotkaa, hieman laiskasti kai katsoimme nuo sotkat koskapa seuraavana päivänä löysimme niiden kavereina vielä 13 lapasotkaa, tosin silloin myös tukkasotkien määrä oli noussut yli kuudenkymmenen. Kaukana näkyi lisäksi parisataa vesilintua joiden lajista ei enää etäisyyden vuoksi selvää saanut.

(lammashaan puita)

Tuulihaukka päivysti saaressa myyriä joita ilmeisesti riitti. Koulun pihalla niitä etsiskeli varpuspöllö. Majapaikkamme lähellä Enskärin rannassa istuskeli jäänreunalla koskikara, sellaista ei ollut Sepekään tuolla saarella ennen nähnyt. Räkätit ja eiliset erikoisrastaat löytyivät tänäänkin Enskärin maisemista, samoin parisataa tilheä. Patterinmäen aidan vieressä piileskeli punarinta ja Itärannalla peukaloinen.

Peruslokkien lisänä oli kaksi naurulokkia ja perusvaristen päälle kaksi korppia. Iltahämärässä bongasimme kämpän nurkalta kiikaroiden Ormskärin tykeille nousseen huuhkajan. Perinteisiä petoja edustivat kolme paikallista merikotkaa.

Voisi kuvitella että etsimme lintuja koko päivän koska keli oli noin hyvä, mutta mehän ihastuimme poikkeukselliseen kuuraan ja kuljimme oikeastaan enimmän aikaa kameroiden kanssa ottaen todella poikkeuksellisia talvikuvia Utöstä, siellä ei kuura yleensä kauaa oksissa pysy, tuulettomia päiviä ei ainakaan talvella monta ole. Avoimen meren kosteus venytti nuo jääneulat pidemmiksi kuin tavalliset männynneulaset. Sellaisia ei tule vastaan edes mantereella missä tuulen puute antaisi niiden kasvaa. No, meillä oli aikaa sekä kuvaamiselle että linnuille, lähtisimme pois saarelta vasta 17.1. mutta tuulen noususta ei koskaan tiedä, joten kuviin keskityimme tietysti ensin.

***

(koulun pihan varpuspöllö)