Tähän aikaan takavuosina XXXVIII

(merellä on ruffia)


***

10.1.1975: Etsin ulkosaariretkeä tammikuun kymmenenneltä ja löysin sellaisen vuodelta 1975 jolloin olin Jurmossa joulunajan retkeni viimeisillä päivillä. Retki oli kaikkiaan varsin tuulinen, jälleen kerran: 22 retkipäivästä vain kolme oli heikkotuulisia, sellaisia jolloin puhalsi enintään kolmen boforin voimalla. Tuo päivä olikin sitten aika erikoinen, myrsky-yö oli sitä edeltänyt. Gustafssonin Esko oli kanssani saaressa ja kun tunturipöllöt vaelsivat, oli hänellä mukana aito turkulainen toripulu houkutteena jos vaikka onnistuisi sen avulla harhauttamaan pöllön haukkahäkkiin, sellaisia oli saaressa yksi, tosin jo vähän huonokuntoinen murtuneine rimoineen ja löystyneine verkkoineen mutta kuitenkin, ja laivan mukana tuli Turun kaupungilta vielä kaksi lisää. Nekin olivat aika huonoja, liian pieniäkin ison pöllön pitäjäksi mielestämme mutta kunnostimme niistä toisen pyyntiin ja veimme Järven laitaan lähelle siellä jo olevaa aseman häkkiä.


Asemalla piileskeli yllättäen muuan päästäinen, suuruudenhullu, koska se aina öisin yritti ahdistella tuota pulua ja sen seurana olleita paria kottaraista. Pihalta pyydystetyt kottaraiset olivat pöllöhoukutteina toisessa häkissä. Houkutuslintuina ne olivat pulua parempia, liikkuivat koko ajan syöttiosastossaan kun taas pulu oli apaattinen ja masentunut koska haikaili takaisin Turun torille. Saihan se ruokaa meiltäkin mutta jutut ja kaverit olivat varmaan torilla mukavampia.Niinpä siinä sitten kävi, että edellisenä yönä olimme nostaneet kottaraiset tuolille turvaan mutta lattialle nukkumaan jäänyt pulu oli saanut päästäisen hyökkäyksessä pienen haavankin, ja kun se oli päivän taas työssä aseman omassa häkissä, se oli murtautunut sieltä löysän verkon raosta vapauteen emmekä sitä enää nähneet. Häkki oli kuitenkin lauennut, sen sisällä ei ollut mitään. Ilmeisesti pöllö oli tosiaan istunut sen päälle joten kovasti jäi jossiteltavaa tästä. Laukaisumekanismi taisi olla ihan liian herkkä tämänkokoisen lajin pyyntiin.

Sää aukeni kymmenennen päivän aamuna tuulisena, pilvisenä ja hieman suttuisena. Tuulta oli päivälläkin enimmillään kahdeksan boforin verran mutta yöllä sitä oli ollut ainakin yksitoista, selvisi naapurisaaren sääseurannasta. Aseman ovi oli ollut pakko sitoa köydellä kiinni ettei se lähtisi kokonaan irti ja alkaisi hajoittaa seiniä. Lännessä myrsky oli nostanut veden niin että lounaisriutta oli irronnut saareksi, sen pikkulampeenkin oli tullut merivettä sekä länsilahden suunnasta että etelästä. Idässä aallokko oli kasannut jäästä ja irtorojusta valleja viidentoista metrin päähän Jurmon männystä. Vaikka päivälläkin vesi oli 70 senttiä tavallista korkeammalla, näkyivät yön aikaan nyt maalla olevat metrin korkuiset katajat jääneen kokonaan veden alle koskapa olivat täysin aaltojen irtirepimän heinän peitossa. Itäriutan yli olivat aallot lyöneet viimeisen kahdensadan metrin matkalta. Vettä ja räntää oli tullut tuulen mukana, muun muassa vessan lattialla oli 20 senttiä uutta lunta. Saaresta lumi oli sulanut aamuyön aikana pääosin vedeksi.Kuulemma myös Utön laituri oli ollut kokonaan veden alla. Turun kaupungilta saatu haukkahäkki oli myrskyn kourissa pyörinyt pitkin nummea parisataa metriä ja oli nyt muodoton kasa katkenneita rimoja, palikoita ja kanaverkkoa. Eipä ollut enää syytä pitää kottaraisiakaan vankeina, päästimme ne vapaiksi kaveriensa seuraan.

Eikä ollut helppoa haahkallakaan. Eilispäivänä olimme löytäneet lännestä rantaan tulleen haahkan raadon, ja sitä etsimme nyt puukko mukana, lähettääksemme siitä näytteen tutkittavaksi, ties mitä loisia se oli kuolemakseen saanut sisäänsä. Löysimmekin päivällä lounaisriutan maisemista mielestämme muistikuviimme sopivan koirashaahkan raadon, epäilimme aaltojen vieneen sitäkin kaksisataa metriä eilisestä paikasta edemmäs. Tulimme sen luo, ja otin siitä sellaisen otteen kuin nyt raadosta otetaan, nostaakseni sen maasta Eskon puukon ulottuville. Mutta tämäpä olikin elävä. Sehän ojenteli päätä ja koipia ja yritti kaikin voimin säilyttää ainoansa ja päästä takaisin vapauteen. Kovin sitä ihmeteltyämme ja ihan periaatteesta mitattuamme siltä siiven, 265 mm, päästimmekin sen sitten takaisin maahan ja kyllä se siitä jo uskalsi suunnistaa takaisin merelle, sikäläiset vaarat olivat varmaan meihin verrattuna kesympiä.Rengastaa sitä emme uskaltaneet koska epäilimme lintuparan olevan päästään vialla.

Olihan siellä saaressa lintujakin, tosin vain 13 lajia saatiin päivän kaavakkeelle. Kaksi nuorta tunturipöllöä löytyi länsipäästä, siirtyivät edestämme harjulle sopivien tuulensuojien taakse päivystämään. Merisirrejä oli saaren rannoilla kaikkiaan yksitoista, yhtä vaille kaikki länsipäässä ja kaikki renkaattomia. Myrsky oli ne tuonut pikkuluodoilta suojaa hakemaan. Tunturikiuru piilotteli tuulensuojassa lounaisriutalla ja tavallinen kiuru Sorgenin niityllä. Kalalokkeja oli myrsky tuonut saaren länsipäähän kolmesataa. Pari teertäkin näyttäytyi ja kylällä neljä vapaata kottaraista.

***

(villi ja vapaa eikä talvimyrskystä tietoakaan)