Talviretkeilyn riemua

(sinäkö sukeltajasorsa?)


***

Pakkanen on hiljalleen kesyyntynyt. Eilen ja tänään on pyöritty viidentoista asteen tietämissä, pilvien alla lämpimämmässä, kirkkaan taivaan alla hieman kylmemmässä. Eilen ehti vain lyhyelle kierrokselle lähiruokinnoilla ja Pitkäkosken – Ylästön tienoille. Viisitoista näkemääni lajia edustivat peruslajistoa. Ylästön nokkavarpuset piilottelevat miulta, näen puissa vain punatulkkuja. Pitkäkoski tuntuu olevan sorsaton ja karaton, eilen siiinä uiskenteli vain saukko. Karoja on kyllä muualla, Vantaankoskella perjantaina kaksikin.

Eilinen kiire johtui siitä että lähdimme iltapäivällä kohti Saloa, veli vanhenee ja kuudennen vuosikymmenen täyttymistä siellä nyt porukalla juhlittiin.

Tänään katselin vanhoista vihoista että kovin monena vastaavana päivänä lähimenneisyydessä olen tehnyt lintukierroksen vain tässä kodin lähipiirissä. Ajattelin siten yrittää käväistä hieman kauempana, ehkä Porkkalassa. Kirkkonummelle mennessä alkoi kuitenkin reippaanlainen lumisade, ja koska päättelin ettei sen läpi näe juuri mihinkään, käännyin Porkkalan risteyksestä takaisin. Tienvarren koivussa pönötti sentään hiirihaukka, vuoden ensimmäiseni.

Suomenojallakin sateli yhä lunta. Sen ruokinnalla päivysti muutama pitkällä linssillä varustautunut kuvaaja joten kävelin saman tien meren rantaan. Sekin tuotti pettymyksen koska jäätä riitti ulos asti ja lintujen sijaan merellä näkyi vain kävelijöitä.

Träskändan puistossa pistäytyminen tuotti odotetun nakkelin, ihan kaksin kappalein. Purossa oli neljä heinäsorsaa joista yksi koiras harrasti kokosukeltamista etsiessään pohjasta jotakin syötävää. Osasi se painua pinnan alle ihan sujuvasti ja pysyikin siellä muutaman sekunnin kerrallaan.

Vähän täydennystä hain sitten kotikulmien lähiruokinnoilta. Peruslajisto oli paikalla vahvistuksenaan yksi fasaanikoiraskin, miun vuoden ensimmäiseni. Kuusitoista lajia tuli kokoon tällekin päivälle tuon kovemmin keräämättä. Täällä Vantaalla oli iltapäivä pilvetön eikä lumisateesta tietoakaan. Sadetutkan mukaan se olisi heikentynyt myös tuolla rannikolla joten ehkä käynti Porkkalan kärjessä olisi kaikesta huolimatta tuottanut lintujakin.


Muuten, penkoessani tarkemmin noita runsaan viiden vuosikymmenen vihkopinojani löysin todellakin retken Porkkalaan 10.1.1993. Pikakäynnillä on näkynyt vain telkkien ja kalalokkien tapaista peruslajistoa. Sen sijaan kun palasin sieltä takaisin Vantaalle ja tein pienen kierroksen Petikon takametsässä Herukkapuron maisemissa, löysin sieltä myrkkyyn kuolleen ajokoiran ruumiin. Miullahan oli koira mukana retkillä noihin aikoihin itselläkin, ja huolestuin kyllä kovin siitä että jossakin lähellä varmaan olisi haittaeläimille tarkoitettu myrkytetty syötti, mitään merkkiä tai varoitusta sellaisesta ei kuitenkaan näkynyt vaikka olisi vähintään pitänyt sellainen olla.  Miska-raukka kuoli kyllä myrkkysyöttiin vuosia myöhemmin, sellaisia oli levitetty ihan kotimme lähipuistoon, tosin se kuolinkamppailu kesti lähes puoli vuotta, niin vahvassa kunnossa meidän koira oli.

***