Neljä vuosikymmentä sitten LVI

( yksi tämänpäiväisen laskennan hippiäisistä juuri lentoon lähdössä )

Päivälleen neljä vuosikymmentä sitten vuoden 1977 viimeisenä päivänä kävin laskemassa silloisen Suomusjärven talvivakioreittini Lahnajärven – Johdesuon – Kettulan maisemissa kolmannen kerran. Laskenta-aika kello 9:40 – 15:10 oli hieman poikkeava koska taisin tulla reitille nyt Salon suunnasta, bussilla toki edelleen. Keli oli tuolloin kohtalaisen hyvä laskennalle, kuusi astetta pakkasta, pilvistä, heikkoa koillistuulta ja hyvä näkyvyys. Metsässä ei haitannut tuo tuulikaan. Lunta oli kymmenen, viisitoista senttiä, ei liikaa kulkua haittaavasti.

Aloitus oli varisten, parvi oli linja-autojen taukopaikan pihalla. Tiaiset olivat myös heränneet, samoin hippiäiset ja punatulkut, joita huomasin jo ennen Varesjärventien liittymää. Metsän tiaisia näkyi matkalla Varesjärvellekin, hömppärien, töyhtötinttien ja hippiäisten lisänä puukiipijä. Varpushaukka tarkkaili tilannetta metsässä, yli lensi punatulkkuja ja kolme teertä ruokaili kauempana puiden latvoissa. Kaksi käpylintuakin näkyi, laji jäi auki.

Reitin ulkopuolella pistäydyin myös Varesjärven rannan lähellä ruostelähteellä ja huomasin samalla 17 teeren parven järven jäällä, niitä en laskenut reitille mukaan kuten en muitakaan tuolla näkemiäni lintuja. Seitsemäntoista urpiaisen parvi löytyi kyllä reitille, samoin palokärki. Kettulan peltomaisemissa listoille tuli keltasirkkuja, harakoita ja pihoilta talitiaisia. Varpunenkin oli paikalla ja jopa fasaani kuului kääkäisevän.

Lahnajärven kiertäminen vahvisti talitiaisten, punatulkkujen, keltasirkkujen ja varisten lukemia ja paluu takaisin pikavuoropysäkille oli jo aika linnuton. Kaikkiaan huomasin 20 eri lajia ja 281 lintua. Kärjessä oli suvereenisti keltasirkku 110 yksilöllä, seuraavina talitiainen 26 ja hippiäinen sekä urpiainen tasaluvuin 25 yksilöllä.

***

( varpuset vähenevät, pikkuvarpuset tulevat tilalle )

Tänään luvattiin hyvää säätä joten mikäpäs sopisi paremmin kuin laskea uudestaan tuo tasan 40 vuotta sitten kierretty reitti. Nyt olin paikalla jo yhdeksältä ja urakan sain päätökseen puoli kolmelta. Pakkasta oli aste, pari, tuuli kaakon puolelta heikkoa, iltapäivällä vähän kovempaa. Aurinko ei juuri päässyt loistamaan pilvien takaa. Näkyvyys oli mainio, lunta muutama sentti, teiden jää oli sentin lumen peittämä mutta nastat kengissä pitivät mainiosti.

Jo alku lupasi hyvää kun pian lähtöni jälkeen huomasin kuusi isokäpylintua ruokailevan männikössä, hetken päästä tuli vielä viiden parvi lisää. Pian löytyi myös yhdeksän pyrstötiaisen parvi, palokärki ja pari ylilentävää tilheä. Metsän tiaisia oli melkein kuin ennen vanhaan, samoin hippiäisiä. Käpytikkoja naputteli puissa vähän väliä, metsissä ja yllä partioi korppeja. Vakiolajisto tuli kokoon yllättävän nopeasti, asutuksen lajit Kettulan kylältä missä entisen kaupan lintulaudan luona huomasin myös viisi varpusta ja neljä pikkuvarpusta samoin kuin toistakymmentä viherpeippoa.

Metsien huonoa kuntoa surkuttelin, mutta kun pääsin Karhunkorven hakkuuaukolle, huomasin yhden kuusentaimen latvassa päivystävän varpuspöllön. Otin siitä pari tuntokuvaakin. Edelleen tullessani Lahnajärven pohjoispäähän löysin puiden latvasta kahdeksan teeren parven. Keltasirkkuja, variksia ja harakoita oli asutuksen liepeillä, vanhan postin vaiheilla sitten vielä kymmenkunta sini- ja nelisenkymmentä talitiaista. Jostakin metsän sisältä kuului myös harmaapäätikan huuto.

Mielestäni hienon tuloksen saaneena saavuin jo lähelle autoa, mutta parisataa metriä ennen tuli aivan metsän pinnassa nuorehko maakotka joka lensi suoraan ylitseni pohjoiseen, järven poikki. Loistava päätös tälle lintuvuodelleni, tosin harmitti marginaalisesti että kameran olin jo ehtinyt pakata laukkuun.

Kaikkiaan laskennassa löysin 28 lajia ja 343 lintua. Tulos on erinomainen, siinä on kymmenen lajia joita en nähnyt neljäkymmentä vuotta sitten. Ykköstila ei ollut vaihtunut, keltasirkkuja oli 87. Kakkonenkin oli sama, talitiainen jota oli kuitenkin peräti 55 yksilöä. Hippiäisiä löytyi 28 lintua, pyrstötiaisia seitsemäntoista kun kahdeksan linnun parvi näkyi myös ihan loppusuoralla. Korppeja listasin viisitoista yksilöä, yhden enemmän kuin variksia.

***

( varpuspöllö hakkuuaukealla kuusen latvatähtenä )

Suomi 100, juhlavuoden lintuja XIX

Tämä joulukuu on perinteisesti aikaa jolloin ei juuri kuvia tule. Linnut ovat lähteneet, tilanteet tuttuja joten yleensä parempia kuvia on jo otettu. Yksi uusi laji kuitenkin tuli vielä vastaan kun mustaleppälintu löytyi Vanhankaupunginlahden laidasta Pornaistenniemen ulkoitutien varresta. Onhan miulla sellaisesta aiemminkin jo kuvia, mutta tällä kertaa houkutteena oli että lintu on koiras ja vielä jotakin itäisempää punavatsaista rotua joten paikalle tuli lähdettyä kun bongareita siellä oli sitä seuraamassa.


Linnun outouksiin kuului että se ei juuri lyhyen päivän aikana näyttäytynyt, vain aamulla ja iltasella kun aurinkoa ei ollut, käytännössä keinovalon aikaan. Keinovaloon miekin luotin, kun on kunnon salamalaite käytössä, Nikonin iso SB 900. Ja kun olin ostanut itselleni joululahjaksi uuden 300-millisen fresnel-linssillä kutistetun teleen, kokeilin riittääkö se tuntokuviin tai ehkä jopa parempiin.

 Siinä lintu esittelee takapuoltaan,

( aika leppälintumainen, toki valkea otsalamppu puuttuu ja musta leviää rinnuksille. Yläpuoli selvästi harmaa ja siipipaneliakaan ei näy joten tässä kuvassa Svenssonin opein hyvin phoenicuroides-rotuun sopivan näköinen )

siinä sivuprofiiliaan. Vieressä oli muutama pidemmin putkin, jalustalla ja luonnonvalolla aseistautunut kuvaaja, muun muassa Komin Pekka, he tosin kävivät paikalla monta kertaa ja taisivat onnistua joskus jopa ennen auringonlaskua. No, kukin tavallaan, tällä tavalla tuli tällaista.

Kolmesataisen jälkeä luonnonvalolla olin testannut sitä ennen hippiäiseen ja pikkutikkaan. Laitanpa tässä pari näytettä.

 Pikkutikka tuli ihan tuosta samoilta paikoilta Arabianrannasta pari päivää aiemmin,

pilvistä silloinkin oli.

 Hippiäinen on Laajalahdelta ja sitä kuvatessa oli jo aika pimeää,

tulosta näyttäisi kuitenkin syntyneen.

Keinovalokuvaus tuotti eilen taas runsaasti ruutuja kun käväisin Helsingin keskustassa kuvaamassa paikallisia pullasorsia ja heidän kumppaneitaan. Kiinnostavin kohde löytyi vierestä puiston nurmikolta missä taas auringon jo laskettua ruokaili muutama hyvinkin luottavainen pikkukäpylintu kaiketi maahan pudonneilla makedonianmännyn siemenillä.

 Siinä koiraalla siemen nokassaan,

 tuolta ne olivat ilmeisesti pudonneet.

Joukossa tällainen siisti vihreäkin, linnut taisivat nousta lopuksi tuohon puuhun yöpymään.

Mielestäni kyllä ihan perinteisellä kolmesatasella, vastaavalla jolla aloitin lintukuvausharrastukseni vuonna 1970, pärjää edelleenkin aivan mainiosti. Etuna tuossa linssissä on että se painaa vain runsaat 700 grammaa, pelkän rungon kanssa se on siis erittäin kevyt eikä salamankaan kanssa liian painava. Sopii hyvin nopeisiin tilanteisiin, lentokuvien ottaminen on erityisesti mielessäni käynyt.

Neljä vuosikymmentä sitten LV

( varpunen oli noihin aikoihin kaupungin kiistaton ykköslaji )

Vuonna 1977 joulunpyhät sujuivat Salon talvilintulaskentareittien parissa. Joulupäivänä puoli kymmeneltä lähdin kiertämään Salon kaupunkilenkkiä Virtasen Kimmon kanssa. Pakkasta oli kaksitoista astetta, taivas lähes pilvessä, luoteistuulta jonkin verran, lunta viitisentoista senttiä. Joissa oli pikku sulapaikkoja mutta niissä ei lintuja. Tuohon aikaan reitillä oli mittaa kuutisentoista kilometriä joten kohtalaisesti kävellen laskennan ehti tehdä valoisana aikana, varttia yli kahden olimme valmiita.

Heti aluksi huomasimme tilhen, emme arvanneet että se jäisi retken ainoaksi. Pari räkättiäkin näkyi ja tietysti peruslajistoa, variksia, talitiaisia, varpusia ja punatulkkuja. Varpushaukka näyttäytyi myös heti, ehkä sama uudestaan Pahkavuoressa. Siellä listoille ilmaantuivat keltasirkut ja urpiaiset, yhdeksän harmaalokin aura lensi yli etelään. Kolme peippoa löytyi myös.

Keskustan itä- ja koillislaidalta poimimme mukaan vahvasti variksia ja varpusia. Yksittäisiä räkättejä näkyi, samoin ensimmäiset pulut, harakat ja viherpeipot. Salonjoen ylityksen jälkeen keskustan luoteispuoli tarjosi uusina fasaaneja, sinitiaisia, hömötiaisen ja vihervarpusen. Pulut , varpuset ja talitiaiset vahvistivat asemiaan.

Valtatie ykkösen alituksen jälkeen matkalla Mariansillalle merkittävimmin lisäsivät lukujaan pulut, täältä löytyi myös kolme turkinkyyhkyä. Edelleen matkalla Sairaalanmäelle löytyi käpylintu ja taas kolme peippoa. Räkättejä huomattiin edelleen vain yksittäin. Talitiaisten joukossa oli taas muutama sinitintti.

Sairaalanmäen takainen omakotialue ja Alhaisten tienoo alkoi olla jo hiljainen, varpusia pensasaidoissa, talitiaisia pihoilla, erikoisuutena vain päivän toinen käpylintu jonka ääni kuulosti kovin kirjosiiveltä, ei kuitenkaan noussut sellaisena listalle. Paluumatkalla kotiin kiriä jaksoivat ottaa vain talitiaiset ja vähän varpuset.

Kaikkiaan huomasimme 20 lajia ja 1222 lintua. Odotettu ykkönen oli noihin aikoihin varpunen 404 yksilöllä, pulu nousi kakkoseksi 336 linnulla ja talitiainen kolmanneksi 126 havaitulla. Neljäs yli sadan linnun laji oli keltasirkku ( 114 ). Räkättejä kertyi lopulta 23 mutta ei yhtään mustarastasta.

( nykyisin ei kaupunkilenkki onnistuisi ilman mustarastasta )

Tapanina vuorossa oli Sirkkulan lenkki, kymmeneltä lähdin laskemaan seuranani Sällylän Sepe. Nyt lämpötila oli nollan vaiheilla, taivas täyspilvessä, tuulta ei ollut ja viidentoista sentin lumipeitekin oli pysynyt maassa. Pientä utua ilmassa oli.

Kaukvuoresta keräsimme alkajaisiksi talitiaisia, punatulkkuja, keltasirkkuja ja vähän erikoisempina tilhen, räkätin sekä peräti kolme mustarastasta. Kolme sinitiaistakin huomattiin. Peltovoittoinen matka Pappisista Toravuorelle oli aika linnuton, vain muutama talitiainen ja varis sekä yksi punatulkku. Toravuorelta saimme listaan metsälajeja kuten hippiäisen, närhiä ja töyhtö- sekä hömötiaiset.

Pettilän kartanolta Ilmusmäelle lukujaan lisäsivät erityisesti varpuset kartanolla, talitiaiset ja punatulkut. Kanahaukka tuli listalle, samoin käpytikka, närhi ja metsän tiaiset parantelivat myös lukemiaan, pyykin ehti löytyä metsänlaitakuusikosta. Osuus peltojen halki Ilmusmäeltä vanhalle ratavallille oli taas lintuköyhempää. Talitiaisia, variksia ja varsinkin keltasirkkuja sentään löytyi lähinnä jo ratavallin varresta, uutuutena tikli. Mustarastas nousi esiin myös vanhan radan varresta.

Kaksikymmentä lajia saimme tuoltakin reitiltä, lintuja 283 mikä vastaa aika hyvin odotuksiamme. Kärkeen nousi keltasirkku 51, seuraaviksi talitiainen 41 ja varpunen 39 yksilöllä. Punatulkkuja oli 29 ja variksia 14. Tuohon aikaan reitti oli yli kymmenen kilometrin mittainen ja metsäosuuksia ei vielä ollut kokonaan hakattu. Tavallisesti se vaati suksien käyttöä, nyt lunta oli vielä aika vähän.

Vuoden toiseksi viimeisenä päivänä yritimme vielä Sepen kanssa kiertää silloisen Teijon Hamarijärven laskentakierroksen. Vaikka alku lupaili hyvää, muun muassa 250 keltasirkkua parina isona parvena, keli ja olosuhteet olivat sen verran huonot että palailimme jo ennen puoliväliä Hauenkuonon kautta takaisin Sepen autolle. Pari heinäsorsaa, muutama hippiäinen ja tiainen jäi saaliiksemme.

Strömmassa kävimme toteamassa että 150 heinäsorsaa talvehti kanavan sulassa, samoin yksinäinen harmaalokki. Kokkilassa harmaalokkeja oli neljä, muuten tyhjää. Tyhjää oli myös Vuohensaaressa ja Halikonlahdella, Joensuun kartanonpuistossa sentään kuusi punatulkkua. Sovimme että laskentoja jatkamme taas vuoden vaihduttua.

***

( keltasirkkukin on hävinnyt vähäiseen murto-osaan tuonaikaisista määristään )

Viisi vuosikymmentä sitten XLI

( tämmöinen joulukorttitulkku tässä )

Vuonna 1967 linturetkille oli aikaa joulunpyhinä. Joulu oli Salossa valkea, pakkasta neljätoista astetta, taivas yläpilven peitossa, niistä putoili hiljalleen lumihiutaleita heikon pohjoistuulen tuomina. Tein vajaan kolmen tunnin retken perinteiseen tapaani aloittaen Vuohensaarentien varren kaatopaikalta, sitten jatkaen Hämeenkyläntietä Sirkkulan suuntaan. Ilmusmäen ja vanhan ratavallin kautta palailin takaisin keskustaan.

Kaatopaikan kottaraiset ja lokit olivat kadonneet, reitin varressa oli vain perustalvehtijoita ja niiden lisänä tietysti peippoja ja järripeippoja Pappisin tienoon rikkaruohostoissa. Alkumatkasta löytyi retken ainoa fasaani, ja vähän myöhemmin kanahaukka. Lisää potentiaalista saalista sille löytyi Merikulmantien varresta missä teeriparvi ruokaili samalla paikalla kuin pari kertaa joulukuun alkupuolellakin, tällä kertaa yksilöitä oli kuusi.

Ilmusmäellä huomasin harmaapäätikkanaaraan, tiaisten joukossa oli hippiäisiä ja yksi töyhtötiainen. Punatulkkuja oli kahdeksan pitkin reittiä, yksinäinen tilhi muutteli jonnekin Merikulmantien yllä. Kaikkiaan reitillä huomasin seitsemäntoista lajia.

Tapaninpäivän retki oli samantapainen, nyt kävin Toravuoren maastossa ja paluutaipaleen tein Alhaisin omakotialueen kautta. Pakkasta oli yhä viisitoista astetta, taivas nyt pilvetön. Kanahaukkoja näkyi nyt kaksi, Hämeenkyläntiellä ja keskustassa. Teeret olivat hävinneet mutta pyyn löysin Toravuoren takametsästä, fasaanejakin tuli vastaan neljä. Päivän tikka oli käpytikka Hämeenkyläntiellä, tiais- ja hippiäisporukoista poimin nyt yhden hömötintin. Närhi löytyi Toravuorelta ja kuuden käpylinnun parvi lensi yli vanhalla radalla. Punatulkkuja tuli nyt vastaan viisi.

Päivän lajimäärä jäi kuuteentoista, mutta hyvä tulos se oli kuitenkin senaikaiseen lintutilanteeseen verrattuna. Seuraavan retken tein 28.XII ja silloin kiertelin Hämeenkyläntien vartta, Ylhäisin ja Alhaisin omakotialuetta parin tunnin ajan. Pakkanen oli laskenut yhdeksään asteeseen mutta muuten oli pilvetöntä ja kirkasta valkeutta reitin varressa.

Tiaisparvet olivat metsäosuuksilla vilkkaasti liikkeessä, niiden joukossa oli paitsi töyhtäreitä, hömppäreitä ja hippiäisiä, myös yksi sinitiainen omakotiasutuksen tuntumassa. Puukiipijäkin löytyi Hämeenkyläntien varresta. Punatulkkuja löytyi yli kolmekymmentä, närhiä kolme. Käpytikka ruokaili taas Hämeenkyläntien varressa. Keskustassa oli kuusi viherpeippoa. Muutenkin lajeja löytyi hyvin, kahdeksantoista kun tilhiäkin huomasin 32 yksilön parven lennossa Sokeritehtaan ohitse.

Vuoden viimeiset päivät kirjoittelin havaintokirjaan yhteenvetoa syksyn muuttajista, vuoden lajilistan ja sen perään parin sivun yhteenvedon vuoden kulusta. Joululoman aikaan retkeilin vielä muutamasti mutta kun koulu taas alkoi, jäi retkeily lähes täysin parin viikon tauolle.

***

( harakka kuului siihen peruslajistoon mistä ei yleensä ollut mitään mainittavaa )

Suomi 100, juhlavuoden lintuja XVIII

 Metsäviklosta miulla oli ennen hyvin vähän kuvia joten sitä kuvasin aina kun se hyvin eteen osui, kahlaajapaikoilla näki lähinnä nuoria yksilöitä, tässä vertailukohtana liro edessä.

 Lentokuviakin tuli yritettyä

ja välillä tällaista draculahenkistä laskeutumistakin.

 Punajalkaviklo on kuuluva ja näkyvä poikasaikaan, tässä poikanen rauhallisena

eikä emollakaan tunnu olevan kiirettä.

Peukaloiskuvat ovat aina näistä varoittelijoista,

ja vähävaloisessa tiheikössä.

 Mustakaularastasta piti käydä kuvaamassa kun ennestään siitä oli vain jokunen huono otos. Tässä ollaan puussa

 ja tässä maassa. Näitä oli eri puolilla Suomea, miulle riitti tämä lähin Kaivopuiston lintu.

Tätä punakylkeä ei tarvinnut etsiä parveketta kauempaa, muuten en lajista juuri kuvia ottanutkaan.

 Mustarastasta ei tarvinnut etsiä sen kauempaa,

 poikasia löytyi lähimetsistä

ja aurinkokylpijöitä poluilta niinä vähinä päivinä kun aurinkoa viime kesänä näki.

 Laulurastaasta taitaa olla vain tämä yksi otos.

Räkättejä kuvasin sekä pesimäaikaan 

että tietysti parvekkeeltani.

 Töyhtöhyypästä perinteiset kuvat varoittelevista emoista

 ja piilottelevista poikasista.

 Syksymmällä tuli suuri määrä kuvia kahlaajalietteiltä missä laji oli tavallisesti yleisin kahlaaja,

siinä nuori tekee pienen kierroksen.

Tässä kuvat niistä lajeista joista kehtasin sellaisia näyttää. Sellaisia lajeja joista miulla oli jo ennestään hyviä kuvia kuvasin vähemmän tai en ollenkaan enkä juuri tullut käyneeksi pääkaupunkiseutua kauempana.

Kuvausharrastus jatkuu, ostin juuri itselleni joululahjaksi ihan perinteisen kolmesataamillisen teleen, tosin puolta kevyemmän ja valovoimaisemman kuin se, joka miulla oli ensimmäisessä hankkimassani järkkärissä vuonna 1970. Vanhakin löytyy tuolta kaapista, samoin se ensimmäinen kamerarunko.

Suomi 100, juhlavuoden lintuja XVII

 Kottarainen nostelee jalkojaan nurmikolla ettei kompastuisi.

Se pitää laskutelineet edessä lentäessään, lieneekö varpuslintujen tapa, isommilla jalat ovat taakse ojennettuina.

 Kuluneen vuoden toistaiseksi ainoa kuva hiiripöllöstä on tästä Kaivopuistossa talvehtineesta. Nyt niitä näkee usein tienvarsitolpilla mutta eipä ole tullut pysähdyttyä kohdalle.

Mustapääkertusta on myös vain muutama otos, tämä koiras tuo ruokaa lentopoikaselle.

 Pensaskertusta tuli yritettyä muutaman kerran kuvaa, tällä oli pesä tienvarsipusikossa

 ja tämä oli jo tankkaamassa syysmuuttoa varten.

Ainoa yritykseni hernekertusta olikin jo syyskuun muuttajista.

 Tringat kuuluivat taas kesän kuvatumpaan päähän, tässä mustaviklo ruokailee vähän ennen kuin nuolihaukka iski...

ja tässä laskeutuu veteen, lietteet olivat kuluneena kesänä ja syksynä usein veden vallassa.

 Liro päivystää ainoalla paljaalla turpeella osmankäämikön laidassa.

 hoitoniityn raivaus toi sillekin lisää ruokailutilaa-

Nuorten lintujen kahakointi on samaa mistä piirtelin kuvia havikseeni 50 vuotta aiemmin.

Valkoviklo oli kesäkauden kuvatuimpia, siitä sai paljon lentokuvia

 ja korkealla oleva vesi antoi hyvät taustat yrittää kuvia kisailevien nuorten pyrähtelyistä

tässä suunta on jo hoitoniitylle

missä sai ruokailla rauhassa.

Nyt olen ehtinyt jo esitellä yli sadanviidenkymmenen lajin kuvat. Vuonna 1967 näin siis vain 150 lajia koko vuonna...