Tämä joulukuu on perinteisesti aikaa jolloin ei juuri kuvia tule. Linnut ovat lähteneet, tilanteet tuttuja joten yleensä parempia kuvia on jo otettu. Yksi uusi laji kuitenkin tuli vielä vastaan kun mustaleppälintu löytyi Vanhankaupunginlahden laidasta Pornaistenniemen ulkoitutien varresta. Onhan miulla sellaisesta aiemminkin jo kuvia, mutta tällä kertaa houkutteena oli että lintu on koiras ja vielä jotakin itäisempää punavatsaista rotua joten paikalle tuli lähdettyä kun bongareita siellä oli sitä seuraamassa.
Linnun outouksiin kuului että se ei juuri lyhyen päivän aikana näyttäytynyt, vain aamulla ja iltasella kun aurinkoa ei ollut, käytännössä keinovalon aikaan. Keinovaloon miekin luotin, kun on kunnon salamalaite käytössä, Nikonin iso SB 900. Ja kun olin ostanut itselleni joululahjaksi uuden 300-millisen fresnel-linssillä kutistetun teleen, kokeilin riittääkö se tuntokuviin tai ehkä jopa parempiin.
Siinä lintu esittelee takapuoltaan,
( aika leppälintumainen, toki valkea otsalamppu puuttuu ja musta leviää rinnuksille. Yläpuoli selvästi harmaa ja siipipaneliakaan ei näy joten tässä kuvassa Svenssonin opein hyvin phoenicuroides-rotuun sopivan näköinen )
siinä sivuprofiiliaan. Vieressä oli muutama pidemmin putkin, jalustalla ja luonnonvalolla aseistautunut kuvaaja, muun muassa Komin Pekka, he tosin kävivät paikalla monta kertaa ja taisivat onnistua joskus jopa ennen auringonlaskua. No, kukin tavallaan, tällä tavalla tuli tällaista.
Kolmesataisen jälkeä luonnonvalolla olin testannut sitä ennen hippiäiseen ja pikkutikkaan. Laitanpa tässä pari näytettä.
Pikkutikka tuli ihan tuosta samoilta paikoilta Arabianrannasta pari päivää aiemmin,
pilvistä silloinkin oli.
Hippiäinen on Laajalahdelta ja sitä kuvatessa oli jo aika pimeää,
tulosta näyttäisi kuitenkin syntyneen.
Keinovalokuvaus tuotti eilen taas runsaasti ruutuja kun käväisin Helsingin keskustassa kuvaamassa paikallisia pullasorsia ja heidän kumppaneitaan. Kiinnostavin kohde löytyi vierestä puiston nurmikolta missä taas auringon jo laskettua ruokaili muutama hyvinkin luottavainen pikkukäpylintu kaiketi maahan pudonneilla makedonianmännyn siemenillä.
Siinä koiraalla siemen nokassaan,
tuolta ne olivat ilmeisesti pudonneet.
Joukossa tällainen siisti vihreäkin, linnut taisivat nousta lopuksi tuohon puuhun yöpymään.
Mielestäni kyllä ihan perinteisellä kolmesatasella, vastaavalla jolla aloitin lintukuvausharrastukseni vuonna 1970, pärjää edelleenkin aivan mainiosti. Etuna tuossa linssissä on että se painaa vain runsaat 700 grammaa, pelkän rungon kanssa se on siis erittäin kevyt eikä salamankaan kanssa liian painava. Sopii hyvin nopeisiin tilanteisiin, lentokuvien ottaminen on erityisesti mielessäni käynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.