Metsäviklosta miulla oli ennen hyvin vähän kuvia joten sitä kuvasin aina kun se hyvin eteen osui, kahlaajapaikoilla näki lähinnä nuoria yksilöitä, tässä vertailukohtana liro edessä.
Lentokuviakin tuli yritettyä
ja välillä tällaista draculahenkistä laskeutumistakin.
Punajalkaviklo on kuuluva ja näkyvä poikasaikaan, tässä poikanen rauhallisena
eikä emollakaan tunnu olevan kiirettä.
Peukaloiskuvat ovat aina näistä varoittelijoista,
ja vähävaloisessa tiheikössä.
Mustakaularastasta piti käydä kuvaamassa kun ennestään siitä oli vain jokunen huono otos. Tässä ollaan puussa
ja tässä maassa. Näitä oli eri puolilla Suomea, miulle riitti tämä lähin Kaivopuiston lintu.
Tätä punakylkeä ei tarvinnut etsiä parveketta kauempaa, muuten en lajista juuri kuvia ottanutkaan.
Mustarastasta ei tarvinnut etsiä sen kauempaa,
poikasia löytyi lähimetsistä
ja aurinkokylpijöitä poluilta niinä vähinä päivinä kun aurinkoa viime kesänä näki.
Laulurastaasta taitaa olla vain tämä yksi otos.
Räkättejä kuvasin sekä pesimäaikaan
että tietysti parvekkeeltani.
Töyhtöhyypästä perinteiset kuvat varoittelevista emoista
ja piilottelevista poikasista.
Syksymmällä tuli suuri määrä kuvia kahlaajalietteiltä missä laji oli tavallisesti yleisin kahlaaja,
siinä nuori tekee pienen kierroksen.
Tässä kuvat niistä lajeista joista kehtasin sellaisia näyttää. Sellaisia lajeja joista miulla oli jo ennestään hyviä kuvia kuvasin vähemmän tai en ollenkaan enkä juuri tullut käyneeksi pääkaupunkiseutua kauempana.
Kuvausharrastus jatkuu, ostin juuri itselleni joululahjaksi ihan perinteisen kolmesataamillisen teleen, tosin puolta kevyemmän ja valovoimaisemman kuin se, joka miulla oli ensimmäisessä hankkimassani järkkärissä vuonna 1970. Vanhakin löytyy tuolta kaapista, samoin se ensimmäinen kamerarunko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.