Toukokuun alkua Cadizin vaiheilla III

Kauan sitten saimme lajin kerran Kuusamon pinnaralliinkin. Nousi silloin yläpuoleltamme puusta lentoon ja jatkoi Oulankajokea Venäjän puolelle... 

Seuraavana aamuna (6.5.) lähdimme uudestaan pohjoiseen jatkamaan siitä mihin jäimme. Tällä kertaa emme menneet Sanlucarin läpi vaan suoraan tielle CA9027 jonka varresta löysimme golfkentän ja sen takaa pari muovein vuorattua vesiallasta. Herätessä San Fernandossa oli pilvistä ja kuusitoista astetta, matkalla aurinko sai tilaa taivaalla ja lämpö nousi nopeasti.

punaiset, vai...

Lammikoiden tuntumassa pyöri niin harakoita kuin haikaroitakin, ja kun kiipesimme penkalle, edestä nousi lentoon toistakymmentä yöhaikaraa, osa vanhoja mutta enimmät nuoria. Harmaa- ja lehmähaikaroita oli myös ja kohta yli lensi kahdeksantoista pronssi-iibiksen parvi. Hietatiiroja saalisteli altaiden yllä, yksi valkoposkitiirakin lähempänä veden pintaa. Lähipellon ylle kerääntyi kolmisenkymmentä pääskykahlaajaa, ja nyt oli hyvä tilaisuus yrittää varmistua niiden siivenalusten punaisuudesta. Vaikeaa se on, eikä väri näy kovin hyvin edes kuvista, täällä kotoisessa Suomessa kun hieman yleisempi harhailija tulee kaakosta ja aropääskykahlaajalla on siis mustaa vastaavilla alueilla siipien alapinnalla.

Kalaa aamiaiseksi.

Lammilla ui muutama merimetso, silkkiuikkuja, nokikanoja, punasotkia ja heinäsorsien lisänä harmaasorsa. Pikkukotka kävi katsomassa paikkoja ja haarahaukoista yksi nappasi kalankin edestämme eväkseen. Rastaskerttunen lauloi ja pikku-uikkukin näyttäytyi. Kaikkiaan noilla parilla lammella oli ainakin 33 lajia lintuja. Siinä seisoskellessamme juttelemaan tuli joku espanjankielinen vanhempi herrasmies mopokyydillä. Kun sanoimme olevamme lintuja katselemassa, hän sanoi että ylempänä olisi parempia lampia katsottavaksi. No, sinnehän olimme oikeastaan menossakin. Hän olisi ollut enemmänkin juttutuulella mutta harmillisesti meillä ei ollut yhteistä kieltä.

Pikkuhaikaran viuhahdus.

Se tie mitä hän tuli oli todella huono, siitä ei autolla ylös mielinyt lähteä. Ajoimme vähän matkaa tietä eteenpäin ja sitten Algaidan kylän pääraitille. Poikkikadun varressa oli purjopeltoja joita Seija kuvasi kun heilläkin niitä aikoinaan oli Elimäellä veljensä kanssa samanlaisia. Palailimme takaisinpäin kunnes vastaan tuli Camino Colorado ja sitä pitkin pääsimme suoraan parin lammikon laidalle. Auton jätimme puiden varjoon ja kävelimme penkalle katsomaan. Valkopääsorsia ui heti keskellä allasta, noki- liejukanoja ja pikku-uikkuja lukuisia. Rastaskettunen lauloi täälläkin, reunapuissa turkinkyyhkyjä. Lammen yli lensi pari pikkulintua jotka tunnistin vahanokiksi, ne jatkoivat pian matkaa toisen altaan suuntaan. Ruoikosta lennähti hetkeksi esiin pikkuhaikara, josta ehdin ottaa muutaman kuvan ennen kuin se piiloutui taas kasvuston sekaan. Sainpa siis kaksi elämänpinnaa peräjälkeen.

Kävimme katsomassa seuraavaksi toista lammikkoa tien vastakkaisella puolella. Se oli isompi ja hieman avoimempi. Valkopääsorsia oli siellä enemmän, samoin nokikanoja ja pikku-uikkuja. Yksi punapäänarskukoiraskin paikalla oli punasotkien tuntumassa. Olisi vähän edempänä ollut kolmaskin lampi, ja vähän matkaa siitä ihan Bonanzan suola-altaatkin, mutta tyydyimme tällä kertaa näihin kahteen lampeen ja ajoimme katsomaan kolmatta Algaidan männikön viereen, eli Laguna de Tarelolle.

Tarelon lammella huomiota herättivät ensiksi pesivät haikarat. Kapustahaikaroilla oli jo isot poikaset, jotka kävelivät emojen perässä ruokaa kerjäten. Neljä flamingoa viihtyi lammen takaosassa, silkki- ja lehmähaikaroita lammen keskellä olevan saarekkeen puissa. Pronssi-iibis puhdisteli itseään saaren rannassa missä lepäili myös punasotkia, punapäänarskuja ja merihanhi. Valkopääsorsia oli täälläkin, samoin pikku-uikkuja. Tavanomaisten pihalintujen lisänä männikön reunapuissa lauloi taiturikultarinta, puiden välissä saalistelivat haarapääskyt, kai hyönteisetkin etsivät suojaa auringolta.

Nyt emme ajaneet metsän läpi kuoppaista tietä vaan kokeilimme ajaa pitkin CA9027-tietä männikön toiseen päähän. Valinta oli huono, tie oli vähintään yhtä kuoppainen kuin metsänkin halki menevä. Siinä samalla voi kuitenkin katsella mitä viereisessä valtaojassa asusteli. Lintuja oli kuitenkin vähän, muutama kapusta- ja silkkihaikara, noki- ja liejukana, heinäsorsa eikä juuri muuta. Peltojen yllä pyöri haarahaukkoja. Meitä pahemman virheen oli tehnyt muuan iso rekka, joka ajeli meitä vastaan hyvin varovasti samaa tietä, hyvä että pystyssä pysyi. Odottelimme sen ohitusta pitkään tien pientareella.

Ajovalot loistavat hartioilla.

Algaidan metsän koillispäässä oli isojen haikaroiden pesimäyhdyskunta. Muutama kattohaikara oli ylimmissä latvuksissa pesillään, lisänä harmaahaikaroita ja kapustahaikaroita. Puiden sisäosissa varjossa oli haarahaukkojen pesiä, niissäkin oli poikaset. Pikkukotkat kiertelivät ahkerasti yllämme, kai niidenkin pesä oli lähellä. Koloissa asusti mustakottaraisia ja ehkä harjalintujakin, niitä näimme poluilla saalistamassa. Lämmin hiljensi lintuja mutta etelänsatakielien ja samettipääkerttujen lisäksi metsissä lauloi myös mustapääkerttuja, rautiainen, turturikyyhky ja pensaskerttukin metsän laidassa. Kotiin päin lähtiessä metsän lähellä pellolla istuskeli kuutisenkymmentä haarahaukkaa ilmeisesti etsien hyönteisravintoa. Iltalenkille ei jäänyt enää aikaa.

Salinas Tres Amigos & Rio Arillo, vanha päärakennus.

Seitsemäntenä päivänä oli luvassa hieman vilpoisempi päivä ja päätimme käydä uudestaan kiertämässä Sendero de Tres Amigos, tällä kertaa perusteellisesti, kävimme sekä vanhan suola-altaan päärakennuksella että vuorovesivoimalalla joen toisella puolella. Reitin olisi voinut kai kiertää yhtenäisenä jos olisi uskaltautunut Cadizin pikatielle pientareella kävelemään parinsadan metrin verran, me emme sille tielle lähteneet.

Vanha vuorovesivoimala.

Flamingoja oli tällä kertaa kolme pikkuryhmää, runsaat 50 yksilöä. Niiden seurana ruokaili pari ristisorsaa. Muista haikaroista paikalla olivat tutut kapusta- silkki- ja harmaahaikarat, lisänä yksi jalohaikara. Kahlaajia oli edelleen aika vähän, muuttajista sirrejä ja tyllejä kolmisensataa, paikallisista avosettien ja pitkälajkojen lisänä nyt parikymmentä mustajalkatylliä, joista joillakin nähtiin poikanenkin mukana. Lokeista tällä kertaa paikalle tuli noin 35 kaitanokkalokkia ja pari välimerenlokkia, pikkutiiroja pyöri altailla noin 25. Lajimäärä jäi tälläkin käynnillä noin 35:een. Parkkipaikalle palatessamme lähellä polun varressa seisoskeli pari vanhempaa lintuturistia, saksaa keskenään puhuivat ja harmittelivat ettei missään näy flamingoja. No, kävelemällä ne olisivat löytyneet hieman kauempaa.

Ääni näillä oli erilainen kuin naurulokeilla, siitä huomasi jo korkealla lentävät parvet.

Illalla kävimme vielä lyhyesti läheisellä Punta Canteran linnoituksella, toki nyt varoimme häiritsemästä vartijaa paikallaan. Mieleni teki vain ottaa kuvia punapyistä jotka tälläkin kertaa piristyivät vauhtiin auringonlaskun aikaan. Kävimme myös rannassa, vuorovesi oli laskemassa ja lahdelle tuli pohjoisesta suosirrejä ja pari kapustahaikaraa. Yli lensi myös kolme ristisorsaa itään, mahtoivatko olla samoja joita päivällä jo näimme.  Sotilasalueen suunnalta kantautui jonkun äänekkään torvisoittokunnan harjoittelua, säälimme vartijaparkaa. Palatessamme hotellille ostoskeskuksen edessä kanavassa etsi silkkihaikara ruokaa jo keinovalon turvin.

***

Punapyyt seurustelevat.

In english:

The next morning (6.5) we went again north to continue where we left off. This time we did not go through Sanlucar but directly to the CA9027 by which we found a golf course and behind it a couple of plastic-lined water pools, Lagunas de Martin Miguel. When awakened in San Fernando there were cloudy and sixteen degrees, on the way the sun got room in the sky and the heat rose quickly.

Near the ponds, there were Magpies, Herons and Egrets, and when we climbed to the deck, there were dozens of Night Herons, some adult but most young, flying to the opposite side of the pond. There were also Little and Cattle Egrets, and overhead flew eighteen Glossy Ibis. Gull-billed Terns were hunting over the pools, one Whiskered Tern nearer to the surface of the water. Thirty Collared Practincoles were gathered over the field, and now it was a good opportunity to try to make sure that their underwing were red. It is difficult, and the color does not appear very well, even in the pictures. Here in Finland, a somewhat more common stray comes from the southeast, and the difference between them is therefore in black areas on the underside of the wings.

In the ponds, a few Cormorants, Great crested Grebes, Coots, Pochards, male Gadwall among Mallards swim. The Booted Eagle went to see the place and one of the Black Kites caught a fish in front of us for a meal. Great Reed Warbler sang and the Dabchick appeared. All in all, the two ponds had at least 33 species of birds. As we stood there, a Spanish gentleman with a moped came to talk. When we said we were watching the birds, he told it would be better to watch the ponds above. Well, that's where we really were going to. He would have been more talkative but unfortunately we didn't have a common language.

The way he came was really bad, not suitable to car. We drove a little further down the road and then to the main street of Algaida village. There were leek fields along the cross street, which Seija photographed because they had earlier the same business in Elimäki with her brother. We returned back until Camino Colorado came in and we went straight to the side of the pond in the left. We left the car in the shadows of the trees and walked to the bank to see. The White-headed Ducks swim right in the middle of the pool, with Coot and Little Grebes. Great Reed Warbler also sang here and in trees, Collared Doves. A couple of little birds flew over the pond, I identified them as Waxbills, they soon went on the way to the second pool. A Little Bittern was fluttering out of the reed for a while, and I took a few pictures of it before hiding again. So I got two lifers in a row.

We went to see another pond next to the road. It was bigger and slightly more open. There were more White-headed Ducks, as well as Coot, Moorhen and Little Grebes. One Red-crested Pochard was near the Pochards. It would have been a little further down the third pond, and a bit away also Bonanza's salt pans, but this time we settled on these two ponds and drove to look at the third one near the Algaida pine forest, Laguna de Tarelo.

Tarelo's pond first attracted attention by nesting Egrets. The Spoonbill already had big chicks walking around the mothers after something to eat. Four Flamingos were resting on the far edge of the pond, with Little and Cattle Egrets in the trees in the middle of the pond. Glossy Ibis cleaned itself on the shore of the island, where the Pochards, Red-crested Pochards and Greylag Goose rested. There were also White-headed Ducks, as well as Little Grebes. As an addition to the usual species, Melodious Warbler was singing and under the pines Swallows were hunting insects, maybe open air was too hot for insects, too.

Now we did not drive through the forest, but we tried to drive along the CA9027 to the other end of the pine forest. The choice was as bad as the other one, the road was at least as bumpy as the forest road. At the same time, however, you could watch what you had in the adjacent canal. There were few birds, however, five Spoonbills, Little Egrets, Coot and Moorhen and Mallard. Above the fields, there were Black Kites hunting. A worse mistake had been made by a big truck that drove toward us very carefully along the same road, good to stand up. We waited for it to pass by long on the roadside.

At the north-eastern end of the Algaida Forest there was a breeding colony of larger Herons. A few White Storks were nesting in the top crowns, supplemented with Herons and Spoonbills. Inside the trees, there were nests of Black Kites in the shade, and they also had chicks. The Booted Eagles circled around us, presumably their nest was near too. In treeholes nested Spotless Starlings and probably Hoopoes, we saw them hunting prey on the paths. Warm silenced the birds, but in addition to the Nightingale and Sardinian Warbler, the Blackcaps, Dunnock, Turtle Dove and Whitethroat also sung in the woods. Going home from the woods along CA9027 on the field stood sixty Black Kites, apparently looking for insect food. There was no time left for evening walk in San Fernando.

On the seventh day we had expected a slightly cooler day, and we decided to get around Sendero de Tres Amigos, this time thoroughly, with both the old saltwater main building and the tidal power plant across the river. The trail could have circled around as if we had dared to go to Cadiz's highway with a couple of hundred meters, we didn't go that way.

Flamingo had three small flocks present this time, over 50 individuals. They were accompanied by a pair of Shelduck. Among the other Herons were the familiar Spoonbill, Little Egrets and Grey Herons, plus one Great White Egret. There were still quite a few waders, some of the migratory Stints and Ringed Plovers, some twenty Kentish Plovers, some of which were seen with the chick, as well as local Avocets and Black-winged Stilts. This time around 35 Slender-billed Gulls and a couple of Audouin's Gulls came to the pools, about 25 Litttle Terns hunting fish.

In the evening, we still had a brief visit to the nearby Fortress of Punta Cantera. My aim was just taking pictures of Red-legged Partridges, which again started activities at the sunset. We also went to the old peer, the tide was lowering, and from the north to the bay came Dunlins and Spoonbills. There were also three Shelduck flying to the east, maybe they were the ones we already saw during the day. This time we knew where to stay without disturbing the guard. From the direction on the military area we heard a noisy brass band or orchestra rehearsing. When we returned to the hotel, in front of the mall Little Egret was hunting food in canal under street lights.

***

Toukokuun alkua Cadizin vaiheilla II

Silkkihaikara puhdisteli itseään parvekkeen edessä hotellikompleksin katolla.

Neljännen toukokuuta aamulla kurkistimme taas parvekkeelta Cadizin lahdelle, laskuveden paljastamilla lietteillä ruokaili pari kapustahaikaraa ja silkkihaikara. Oli luvassa hieman pilvisempi ja viileämpi päivä joten päätimme lähteä käymään lähitienoon kolmannella retkipolulla, Sendero Punta del Boqueronilla, joka johti Atlantin rantaa etelään niemenkärkeä jonka päässä piti olla linnoituksen raunio. Reitin alkupäässä oli luvassa iso opastuskeskus jonne ensiksi menimme. Taisimme olla ainoat kävijät siinä aamupäivällä. Meille näytettiin esittelyvideo lahdesta ja tutustuimme siitä tehtyyn näyttelyyn, mistä opimme paljon vuorovesirannoista, suola-altaiden käytöstä ja vielä vuorovesivoimankin hyödyntämisestä. Lopuksi huomasimme että myytävänä oli lukuisia luontokohteita esitteleviä kirjoja, espanjankielisiä. Ajattelimme ostaa jokusen niistä mutta kun kortilla ei voinut maksaa, jäi sitten toiseen kertaan, käteistä rahaa ei meillä kummallakaan ollut mukana koko matkalla.

Bateria de Urrutia on linnakeraunio Boqueronin niemen päässä.

Itse polkua korjattiin ja sen lähtöpiste oli suljettu ja vielä vartioitukin jopa näin viikonloppuna. Opastuskeskuksen pitäjä kehotti meitä kävelemään jonkin matkaa hiekkarantaa etelään jotta pääsemme sille osuudelle joka jo oli korjattu ja valmis. No, niin me teimme, tosin hiekassa rämpiminen oli aika raskasta tavalliseen kävelyyn verrattuna. Oli viikonvaihde mutta ihmisiä oli tullut rannalle vielä vähän. Vuoksi nousi iltapäiväksi mutta alussa vesi oli vielä matalalla. Pikku- ja mustatiirat ruokailivat hiekkarannan edustalla, muuten merellä lenteli vain etelänharmaalokkeja. Lintuja löytyi paremmin vasta kun pääsimme polulle, sen itäpuolella oli taas noita suola-altaita ja jokivarren vesijättöä missä ruokaili paitsi tuttuja kahlaajia, myös pari pikkuparvea flamingoja.

Rapujen määrää olimme jo eilen ällistelleet ja niitä oli tämänkin polun varressa valtavasti joka lampareessa. Kärkeen asti komppasimme ja sieltä tosiaan löytyi linnanraunio, ja toinen linnoitus edustan matalalta hiekkasaarelta. Niemen eteläpuolella muutaman kymmenen metrin päässä jatkui Sancti Petrin niemi samanlaisena, vain hieman modernisoituna, venesatama oli täynnä ja vesiskootterit suihkivat meluisina pitkin jokea ja meren puolta. Meidän niememme kärjessä oli rauhaa, puustoa ja siellä erityisesti sepelkyyhkyjä. Soraikolla pesi pikkutiirayhdyskunta ja pitkin matkaa mustajalkatyllipareja, ainakin yhdellä oli jo melko iso poikanen vahdittavana. Palasimme takaisin taas pitkin polkua ja vartijan kiersimme kiltisti uimarannan kautta, maassa maan tavalla... Lajeja tällä reitillä näimme kolmekymmentä.

Sancti Petrin linnoitus omalla hiekkasärkällään.

Illalla ajattelimme taas tehdä pienen lisälenkin. Suuntasimme nyt hotellin rantaa pohjoisemmas ja vastaan tuli toinen vanha linnoitus, Bateria del Punta Cantera. Siellä tuntui olevan nuorison seurustelupaikka näin viikonlopun iltana, no, me katselimme mahdollisia lintuja. Illan jo hämärtyessä erityisesti punapyyt innostuivat raunioilla soidintelemaan. Niitä seuratessa kävelimme kohti kaupunkia kunnes yllättäen eräästä rakennuksesta eteemme tuli kaksi tiukkailmeistä vahtikoiraa, kai amerikanbulldogeja, ja perässä sotilaallisen oloinen henkilö, jonka espanjasta saimme sen verran arvattua että taisimme olla nyt sotilasalueella ja pitäisi poistua välittömästi. No, tähän mennessä vartijakoirat olivat menettäneet jo kaiken uskottavuutensa ja kerjäsivät paijausta kilvan vieressä, kaksin käsin niitä piti rapsuttaa. Lähdimme tietysti kohti kaupunkia mutta meidät neuvottiin takaisin ja käyttämään polkua mitä olimme tulleetkin. Tosiaan muutaman kymmenen metrin päässä oli ruostunut kyltti jossa mainittiin sotilasalueesta, miten olikin jäänyt kokonaan huomaamatta... Siitä päätimme sitten lähteä kaupunkiin päin. Aurinko oli jo ehtinyt laskea, punapyyt olivat parhaassa äänessä. Palasimme kuitenkin takaisin hotellille alakerran ostoskeskuksen kautta.

Viidentenä toukokuuta oli taas luvassa hieman viileämpi päivä. Lähimmät kävelyreitit oli nyt katsottu ja päätimme lähteä vähän kauemmas kohti Chipionaa. Parvekkelta katselimme aamulla laskuveden paljastamilla lietteillä ja edustan vesialueella ruokailevia flamingoja, kapustahaikaroita ja olipa siellä pari ravunkerääjääkin liejussa rämpimässä.

Onnistunut bongaus sataman vaiheilta.

Chipiona on ihan maakunnan pohjoislaidalla, jo lähellä Donanan isoa luonnonsuojelualuetta. Se on kuitenkin ihan rantakaupunki, nähtävyytenä iso majakka. Siellä kävimme ensiksi. Siitä kävelimme rantakatuja pitkin kohti satamaa, ja vallille tullessa huomasimme heti pikkukiitäjät joita siellä luvattiin olevan. Pesilleen ne tuntuivat lentävän, kai poikasille ruokaa vieden. Sieltä ne lensivät esiin ja yleensä tulivat ihan eteemme tai ylle saalistamaan uutta vietävää. Muuten lintuja kaupungissa oli aika vähän, erikoisempina vain rantakivillä päivystävät karikukot.

Jatkoa mietimme ja päätimme siitä jatkaa kohti Algaidan mäntymetsää. Taivas oli pilvetön ja aurinko paahtoi jo aika reippaasti, siellä olisi ainakin suojaa siltä. Ajoimme sinne läpi Sanlucar de Barramedan kaupungin ja sen vaiheilla olisi ollut saamiemme vihjeiden mukaan paljon hyviä lintupaikkoja, metsään nyt kuitenkin menimme. Metsän yllä kaarteli petolintuja, pikkukotkat soidintelivatkin, haarahaukkoja näkyi yhtenään. Hiiri- ja tuulihaukka nähtiin myös. Metsän laidassa linnusto oli kuin kylillä, varpusia, talitiaisia, keltahemppoja, turkinkyyhkyjä, mustarastaita ja -kottaraisia. Vasta edempänä tuli eteen metsäisempää lajistoa. Alunperin tarkoitus oli kävellä koko metsä ympäri mutta se osoittautui liian raskaaksi, vain lounaispuolikkaan kiersimme. Onneksi satuimme retkipolun varren vesipisteelle, juotavaa ei mukana ollut ja tippuvan hanan antama vesi kelpasi näköjään linnuillekin.

Metsän läpi kulki tie, mutta se oli kovin kuoppainen eikä sitä saanut ajaa kuin 20 km/h. Yhtään ei tehnyt mieli tuota ylittääkään. Kun metsän toiseen päähän ehdimme, sieltä löytyi runsaasti haikaroita. Jatkoimme huonokuntoista tietä kohti Guadalquivir-jokea mutta kun ilta oli jo pitkällä tyydyimme ajamaan Trebujenan kautta takaisin hotellille. Pysähtelimme tiheästi ja näimme jokivarressa satoja flamingoja, lukuisia haikaroita, pronssi-iibiksiä, merimetsoja, parven kaitanokkalokkejakin ja tien varressa lyhytvarvaskiuruja. Ihan ajon lomassa saimme havaintoja rääkkähaikarasta, kalasääskestä ja jopa lähelle laskeutuvasta kaulushaikarasta. Vaikutelmaksi jäi että emme olleet nähneet vielä mitään, pitää palata seuraavana päivänä uudestaan. Paluumatkalla Jerezistä purkautui runsaasti siellä moottoripyöräkisoja katsonutta väkeä. Kotihotelliltakin lähtivät kymmenet moottoripyörät niin ettei paikalle jäänyt kuin pari skootteria...

***

Ruostepääskyjä näkyi päivittäin, nyt paluumatkalla Trebujenan tien yllä.

In english:

On the fourth of May, in the morning we scanned from the balcony to the Cadiz Bay slurries exposed by low tide, there was two Spoonbills and Little Egret feeding. It was a bit cloudier and cooler day, so we decided to go to the third hiking trail, the Sendero Punta del Boqueron, which led along a sandy beach to the end of peninsula, where it was supposed to be the fortress ruin. Near the starting point there was a visitors center to where we first went. We seemed to be the only visitors that morning. We were shown a demonstration video of the bay and got acquainted with the exhibition made of it, from which we learned a lot about the tide beaches, the use of salt pans and the utilization of the tidal power. Finally, we discovered that there were a number of guide books about the nearby nature sites written in Spanish. We tried to buy some of them but as we couldn't pay with the card, it had to be left for the second time, we had no cash for the whole trip, cards only.

The path itself was under repair and its starting point was closed and guarded. The guide in the visitors center urged us to walk using the beach to the south to get to the section that was already repaired and ready. Well, we did, though, in the sand, jerking was pretty heavy compared to normal walking. It was afternoon, but at the beginning the water was still low. Little and Black Terns were hunting food off the sandy beach, otherwise the Yellow-legged Gulls were flying at sea. The birds were better found when we reached the path, on the east side there were those salt pans and river basin where not only the familiar waders ate, but also small flocks of Flamingos.

We were already amazed by the number of crabs yesterday, and there were a huge number of them on every pond and pool. To the end of the cape we came and there was a castle ruin and another fortress on a low sandy island. Sancti Petri's peninsula on the south side of the peninsula continued to be similar, only slightly modernized, the boat dock was there and jet skis were noisy along the river and the sea side. There was a grove of trees at the head, and there were, in particular, Wood Pigeons. On the gravel there was Little Terns nesting or resting, along the shore Kentish Plovers, at least one had a rather big chick to watch. We went back again along the path and passed the guard across the beach, in the country in their way ... We saw thirty species on this sendero.

In the evening, we thought again to make a little extra walk. Now we headed to the north of the hotel and to the second old fortress, Bateria del Punta Cantera. There seemed to be a youth party, well, we looked at the possible birds. When the sun was setting, the Red-legged Partridges were especially noisy and excited on the ruins. We followed them walking towards the city until suddenly two watchdogs, american bulldog look alike, arrived in front from a building, followed by a army-like person whose spanish we got so clear that we were now in the military area and should leave immediately. Well, so far, guard dogs had already lost all their credibility and begging for a rake. Of course we asked, how to get to the city and we were advised to turn back and use the path we had come. Indeed, a few tens of meters away there was a rusted sign mentioning a military area. We then decided to go to the city. The sun had already fallen under horizon, Partridges were in the best sound. However, we returned to the hotel via the downstairs shopping mall.

Fifth May was a little cooler day. The nearby routes were now checked once at and we decided to go a little further towards Chipiona. In the morning, we watched Flamingos and Spoonbills feeding on exposed mudflats of the low tide and in the water, and there was also two men sloshing on mud and gathering crabs.

Chipiona is just north of the province, close to Donana's large nature reserve. However, it is a pretty beach town with a big lighthouse. We went to see it first. We walked along the promenade towards the harbour, and when we arrived to its wall we immediately discovered the Little Swifts that were promised to be visible there. They seemed to fly to their nests, bringing food to chicks. From there, they flew out and usually came to the front or over to prey some more to deliver to the nest. Otherwise there were not too many birds in town, not much more to mention than Turnstones on the beach rocks.

We decided to continue towards the Algaida pine forest. The sky was cloudless and the sun was already brisk, there would be at least protection from it. We drove through the town of Sanlucar de Barrameda and went past many good birding spots nearby, but we went to the forest now. Above the forest, Birds of Prey soared, the Booted Eagles were displaying, the Black Kites guarding us or looking for prey. Buzzard and Kestrel were also seen. At the edge of the forest, the avifauna was like in villages, Great Tit, Collared Dove, Blackbird, Sparrow, Spotless Starling, Goldfinch etc just like at home... Only advancing further into the forest we found species typical of pinewood, as Short-toed Treecreeper and Raven. Originally, our purpose was to walk around the forest, but it turned out to be too extensive, only to the south-western side we went around. A major help was to find a water spot, we had nothing to drink and it extinguished our thirst. Birds also liked to drink there.

The road passed through the forest, but it was very bumpy and speed limit was set to 20 km / h. Nothing made my mind go beyond that. When we reached the other end of the forest, there were plenty of Herons, Storks and Spoonbills. We went on a poor road towards the Guadalquivir River, but as the evening was late enough we turned to drive back to San Fernando through Trebujena. We stopped every now and then and we saw hundreds of Flamingos, numerous Herons, Glossy Ibises, Cormorants, small flock of Slender-billed Gulls flying over the river, and Short-toed Larks on the wayside. The impression was that we hadn't seen anything yet, we need to come back again the next day ...

***

Toukokuun alkua Cadizin vaiheilla I

Seija ja automme matkan alussa

Tottahan kevät tulee tänne Suomeenkin, mutta sen mukana myös koivujen kukinta-aika. Kun Seija sattuu olemaan allerginen koivun siitepölylle, jo viime vuonna kokeilimme mahdollisuutta paeta tuota vapunpäivän jälkeistä kukintaa etelään Espanjaan. Viikon retki onnnistui sen verran hyvin että jo hyvissä ajoin päätimme uusia sen.

Tällä kertaa päätimme matkan pituudeksi kaksi viikkoa ja vaihtaa retkikohteen Aurinkorannikolta Atlantin rannalle. Alunperin ajattelimme tietysti Coto Donanan aluetta, mutta etsiessämme retkivinkkejä netistä törmäsimme pian brittiläisen John Cantelon blogiin Cadizin maakunnan lintupaikoista. Kohtapa olimme sitten varanneet majoituspaikan maakuntapääkaupunki Cadizin läheltä San Fernandosta ja jätimme käynnin Donanassa toiseen kertaan. Tuosta blogista löytyi linkki josta voi tilata tarkempia retkivinkkejä koko maakunnan alueelta ja tilattuamme sen huomasimme että katsottavaa on tuossa San Fernandon ympäristössäkin niin runsaasti että kaksi viikkoa ei tulisi siihen kaikkeen riittämään.

Kaikki ajateltavissa oleva pitää kieltää ettei sen luulisi olevan sallittua, tuo hevoskärri on paras, pari näimme mutta niitä vetivät muulit...

Mitään bongausretkeä pitkä maalista mielessämme emme lähteneet tekemään. Painopiste oli tutustumisessa maakuntaan, maisemiin, luontoon ja miksei kulttuuriinkin. Kävellä aioimme mahdollisimman paljon, viimevuotinen retki oli liikaa ajamista autolla. Kameroita oli mukana kaksi repullista joten kuviakin oli tarkoitus ottaa jälleen kaikesta kiinnostavasta. Isoon matkalaukkuun pakkasin vielä kaukoputken ja jalustan, sekä yksijalan kameran pikatueksi.

Seija hoiteli lentoliput, hotellivaraukset ja vielä autonkin vuokrauksen. Noihin kului alustavasti noin 1800 euroa, vähän lisää tulisi ruokailusta ja polttoaineista paikan päällä. Kaikkiaan kummallekin tuli noin tonni kuluja.

Vapunpäivän jälkeisenä aamuna (torstai 2.5.) heräsimme aikaisin ja hankkiuduimme taksikyydillä Helsinki-Vantaan lentoasemalle, siitä aamukoneella Malagaan. Koneessa oli runsaasti rymyporukkaa menossa vähän samaan suuntaan, Jereziin, katsomaan seuraavan viikonlopun MotoGP-MM-osakilpailua. Muuten matkassa ei ollut valittamista, perillä olimme kello 9:35 ja kohta autokin alla. Vuokraamo oli sama kuin edelliselläkin kerralla enkä malttanut olla avautumatta ettei viimekertainen Nissan Micra meitä miellyttänyt. Tilalle tarjottiin Fiat 500!! No, se oli sentään 500X eli turbodieselillä varustettu pikku katumaasturi, vähän yli 40000 ajettu. Sinne mahtuivat hyvin laukkumme, isoimmat takapenkille, pienet taakse tavaratilaan, ja mekin etupenkeille, ja kun selvisimme tielle kävi ilmi että se oli myös aika pirteä ajettava.

Seija tarkkaili hevosia, mie lintuja ja hevoset meitä...

AP7-tietä ajelimme rantaa etelään, kolmen tietullinkin läpi, ja Los Barrioksen kohdalla käännyimme luoteeseen. Tuuli oli matkalla aika kovaa idästä, toistakymmentä metriä sekunnissa. Pari pikku taukoa pidimme välissä ja hieman pidemmän pysähdyksen kun ajoimme Alcala de los Gazulesin kylän läpi ja siitä läheisen Embalse de Barbaten viereen. Moottoritien varressa niityn yllä saalisteli koko joukko lähikylässä pesiviä pikkutuulihaukkoja, järven rannassa sitten haikaroita. Taivaalla kaarteli hanhikorppikotka ja käärmekotka. Kova tuuli haittasi kuvaamista ja havainnointiakin mutta hyvältähän tämäkin paikka näytti kun hieman sitä reunustavaa tietä edestakaisin kävelimme. Rantaniitylle emme menneet, siellä oli karjaa.

Kattohaikaroita pesi tienvarsilla, tämä pari Barbaten altaan vieressä.

Matkaa jatkoimme Benalupin suuntaan ja sieltä San Fernandoon hotellille missä olimme kello 16:30. Saimme studiotyyppisen huoneiston toisesta kerroksesta, mistä oli hyvä näköala edustan lahdelle. Oli juuri laskuveden aika ja lietteet laajimmillaan. Tavarat purettuamme lähdimme tietysti kävelemään rantaan. Tämähän ei ollut mitään hiekkarantaa vaan juurikin lintuihmisille sopivaa altaiksi ja poluiksi aikoinaan rakennettua suola-altaikkoa missä tuntui lymyävän haikaroita ja kahlaajia. Sitä komppasimme kaksi ja puoli tuntia auringonlaskuun asti. Lintujakin löysimme pian kolmisenkymmentä lajia, matkalta olimme saaneet parikymmentä lisää.

pikkutuulihaukka matkalta

Seuraavana päivänä ( perjantai 3.5.) katselimme aamulla parvekkeelta lähilahdelle, meillä oli edelleen kaukoputki kämpällä ja sillä erotti hyvin lahdelta kapusta- ja silkkihaikarat, heinäsorsat, rantasipit, pikkkutiiran ja lokit. Retkelle lähdimme aamupäivällä kuulemma tämän lahden parhaaseen paikkaan eli kiertämään Sendero de Tres Amigos. Ajoimme ohi parkkipaikan, lähelle opastuskeskusta ja kävelimme sitten tuon polun pitkän kaavan mukaan. Aurinko paistoi tehokkaasti ja tuuli nyt lounaasta. Hieman vaatimatonta mielestämme polulla nyt oli, paikalla olevat kahlaajat olivat pääosin pesiviä, avosetteja ja pitkäjalkoja, rantasipi, punajalkavikloja ja mustajalkatyllejä. Sirrejä oli vähän mutta suosirrien joukossa kuovi- ja pulmussirrejä sekä pari pikkusirriä ja yksittäinen lapinsirri. Tundrakurmitsoja muutti yli, tyllejä, liro ja pari pikkukuovia oli paikallisena. Kolme flamingoa oli paikalla, silkkihaikaroita ja muutama harmaahaikara. Punapyy tuli vastaan pariin kertaan, kaikkiaan lajeja noin 35.

Pulmussirri Tres Amigos'n altailta.

Iltapuolella kävelimme taas lahden etelälaitaa, nyt kauas länteen missä piti olla seuraava retkipolku, Sendero Salinas Dolores. Sille tullessamme vastassa oli kyltti että polku on poikki ja sata metriä edempänä näin olikin, vesi syönyt ison aukon penkereeseen, oli kierrettävä toista kautta. Sieltä vielä lännempää kiertäen pääsimme polulle katsomaan siitä loputkin. Lajisto oli samaa kuin lahdella muutenkin, näkyvimpinä kapusta- silkki- ja harmaahaikarat. Pitkäjalkoja ja avosetteja oli täälläkin, samoin suo- ja kuovisirrejä. Karikukkoja näkyi rannassa, pensaikoissa ja puissa muun muassa punapäälepinkäinen. Palatessamme Santibanezin virkistysalueen ja paikallisen kalakerhon kämpän ohitse takaisin hotellille vievälle tielle ylitsemme lensi 30 mehiläissyöjän parvi. Kaikkiaan tuolla polulla näimme 27 lajia, päivän lajimäärä jäi runsaaseen neljäänkymmeneen.

***

Salina Dolores, päärakennus ja portti. Kulkukiellossa sortumisvaaran vuoksi nämäkin.

In english:

Of course, while waiting patiently spring will come even here to Finland, but it will also include the flowering time of birches. As Seija happens to be allergic to birch pollen, last year we tried to escape that 1^st May bloom to south of Spain. The week's excursion was so succesful that we decided to renew it well in advance.

This time, we decided to travel for two weeks and change the destination from the Costa del Sol to the Atlantic. We originally thought of the Coto Donana area, of course, but when we searched for hiking tips on the net, we soon came across a British John Cantelo blog about bird sites in the province of Cadiz. Soon we had booked a flat near the provincial capital of Cadiz, San Fernando, and left the visit in Donana for the second time. There was a link from that blog where you can subscribe to more detailed excursion tips from across the province, and when we ordered it, we noticed that the San Fernando neighborhood is so plentiful that two weeks wouldn't be enough to search that thoroughly.

There was no longing for a long country list in our minds. The focus was on getting to know the province, the landscape, nature and why not culture also. We wanted to walk as much as possible, last year's tour was too much to share by car. We had two backpackers for the cameras, so the pictures were meant to be taken again. I was still packing a telescope and a tripod in a big suitcase, and a monopod for a quick support.

Seija handled airline tickets, hotel reservations and even car hire. It was about 1,800 euros for them, and a little more would come from food and fuel on the spot. All in all, there were about a 1000 euros each of costs.

On the morning after the Labor Day (Thursday 2.5.), We woke up early and went on a taxi ride to Helsinki-Vantaa Airport, on the morning flight to Malaga. The plane had a lot of noisy and wet company going in the same direction, Jerez, to see the next weekend's MotoGP World Cup. Otherwise, there was no complaint on the way, we arrived at 9:35 am and the car was soon under. The rental was the same as the previous one and I didn't mind opening up that the last Nissan Micra was not something we would now want. And they offered Fiat 500 instead!! Well, it was anyway a 500X SUV with turbodiesel, just over 40,000 km driven. We were able to fit our bags, the biggest ones in the back seat, the small back to the luggage compartment, and we too in front, and when we got out of the way it turned out that it was also quite agile in traffic, far from laziness of Micra.

On the CA7 we drove to the beach south and after Los Barrios we headed northwest. The wind was on the way from a pretty east, a dozen meters per second. A couple of little breaks we held in between and a little longer when we drove through the village of Alcala de los Gazules and next to the nearby Embalse de Barbate. Close the motorway above the meadow, a flock of Lesser Kestrels nesting in the nearby village were spotted, then by the lake there were Herons. In the sky, a Griffon Vulture and a Short-toed Eagle soared above. The hard wind hampered the shooting and the sighting, but this place looked like a good birding site when we walked some way back and forth the adjacent road.

We headed for Benalup and then to San Fernando for the hotel where we were at 16:30. We got a studio-type apartment on the second floor, which had a good view of the bay. It was just the low tide time and sludge at its widest. After unloading the goods, of course we went to the shore. There was no sandy beach here, but it was just like the salt-pits that were suitable for birdwatchers, and there were some Egrets and Waders. It was a two and a half hours walk until it was sunset. We soon found about thirty species of birds, and we had some twenty more on the trip.

The next day (Friday, 3.5.) We watched from the balcony in the morning to the nearby bay, we still had a telescope in the apartment to use, and because of the good view to the bay, it separated the Spoonbills, Egrets, Little Terns, Mallards and Stints. We went to the excursion in the morning to study the best place in this bay, to get around Sendero de Tres Amigos. We drove past the parking lot of the Sendero, to the parking lot of the beach, Playa de Camposito, and then walked back along that path according to the long formula. The sun was shining efficiently and the wind was from southwest. A little modest in our opinion, the path was now, the waders present were mostly nesting, Avocets and Black-winged Stilts, Common Sandpipers, Common Redshanks and Kentish Plovers. There were few Stints, one Temminck's, two Little, but among the Dunlins Curlew Sandpipers and Sanderlings. Grey Plovers migrated over, Ringed Plovers, Wood Sandpiper and two Whimbrels were resting. Three Flamingos were present, Little Egrets and a few Grey Herons. Red-legged Partridges we saw in a couple of times, with a total of about 35 species.

On the other side of the railway and main road we walked again to the southern shore of the bay, now far west where we had in mind to look the next hiking trail, Sendero Salinas Dolores. When we came to it, there was a sign that the path was broken and a hundred meters further indeed the water had eaten a big hole in the bank, we had to turn and search another way to Sendero. From there further to the west, we reached the path to see the rest of it. The variety of birds here was the same as the bay elsewhere, the most visible were the Little Egrets and Grey Herons. There were also Black-winged Stilts and Avocets here, as well as Dunlins and Curlew Sandpipers. The Turnstones were on the beach, in the bushes and in the trees Willow Warbler and Woodchat Shrike. When we returned via refreshing area and the local fishing club to the road heading back to the hotel, overhead flew a flock of 30 Bee-eaters. All in all, on that path we saw 27 species, the number of whole day peaked over forty.

***

Tältä kevät nyt näyttää

 Pienet kyynalut paistattelevat päivää keskellä tietä.

Tuomien katveessa alkaa kohta olla taas hämärää, kukkia ei pääkaupunkiseudulla vielä näy, edes nuppuja. 

Sammakoiden kevätjuhlat alkavat olla pian ohi jo.

 Vantaanjokivarren keltavuokot ovat olleet auki aurinkoisilla paikoilla jo yli viikon.

 Kevätesikoita näkyy myös jokirantojen ja rantojen lehdoissa.

 Rentukat täyttävät ojanvarret.

 Mukulaleinikit täyttävät maan rentukoiden yläpuolella.

Ruttojuuri kukkii, ja kuten leskenlehdet, kesemmällä paikka täyttyy sen isoista lehdistä.

 Orvokeista on auenneet keto-orvokit, metsä- ja pelto-orvokit.

Kielot ovat vielä supussa, mutta niillä on kiire kun koivun lehdet peittävät kohta valon.

Viisi vuosikymmentä sitten CXVI

Vuonna 1969 huhtikuun 26. päivänä tein retken Salon Halikonlahdelle. Muuta tietoa retkestä ei ole säilynyt kuin että näin silloin sen kevään ensimmäiset jouhisorsat, seitsemän linnun parven, ja suosirrin. Kummatkin olivat Viurilanlahden puolella.

Seuraavan päivän retkistä on parempaakin tietoa. Kävin ensiksi Ilmusmäellä, heti lehdenjakokierroksen jälkeen poljin mäelle ja poistuin vasta iltakahden aikaan. Sieltä menin Halikonlahdelle missä retkeilin iltakuuteen. Oli yhteismuutontarkkailupäivä, ja Lehtolan Tapani sekä Liikon Jorma olivat tulleet Ilmusmäen kolmiomittaustornille jo ennen aamuviittä.

Lämpöä oli viitisen astetta, tuuli kaakosta kohtalaista ellei navakkaa. Aamu oli lähes pilvetön mutta taivas harmaantui päivän mittaan kokonaan. Muistiinpanot löytyvät Tapsan ja Jorman vihoista jos sellaiset vielä jostakin löytyvät. Muillakin mäillä oli porukkaa, Karhumäen Heikki oli Myllymäellä, Jussi Kuurissuonmäellä, Lintuvuoren Jari Laukassuolla. Jari poistui paikaltaan jo puolenpäivän aikaan, Jussi puoli kolmelta ja loput kahdelta.

Petolintuja näkyi vain tusinan verran, me näimme pari hiirihaukkaa, Laukassuolla oli peräti paikallinen kotka ja Myllymäellä kevään ensi sinisuohaukka sekä mahdollinen kiljukotka(laji), Kuurissuonmäellä kolmen, neljän hiirihaukan lisäksi nuolihaukka. Kurkia onnistuttiin huomaamaan vain seitsemän linnun parvi Myllymäellä. Halikonlahdella meni illalla lisäksi 14 kurkea. Myllymäki löysi myös ainoan joutsenparven, yhdeksän lintua. Idän tarkkailupaikoilla huomattin pari kuikkaa ja 35 hanhea neljässä parvessa.

Kahlaajia muutti vähän, muutama kuovi, metsäviklo ja töyhtöhyyppä, lisänä epävarma valkoviklo. Kaikista pisteistä yhteensä havaittiin 267 sepel- ja 32 uuttukyyhkyä. Sepelkyyhkymuuton huippu oli vielä tulossa.

Pikkulinnuista peippoja muutti kahdeksansataa, rastaita nelisensataa, Ilmusmäellä me huomasimme kolme kangaskiurua muutolla yhden paikallisen laulajan lisänä. Muuten pikkulintumuutto oli hyvin heikkoa. Kaikkiaan kolmesta tornista laskimme 1787 lintua ja Laukassuo mukana luku nousi n.2500 lintuun.

Halikonlahden iltapäiväkierroksella huomasin kevään ensimmäiset pikkutyllit ja kalatiirat. Suosirrejäkin oli jo kaksi.

Seuraavana päivänä tein iltakieroksen Halikonlahdelle ja sen lisäksi iltayön pyöräilyn lahdelta Kokkilaan ja Toppjoelle. Lahdella oli sen kevään ensimmäinen rantasipini, yöretkellä joka lahdella mäkätti taivaanvuohia, Vartsalassa sarvipöllö ja Viurilanlahdella sekä Kokkilassa lehtopöllö. Muutama laulurastas esiintyi ja yli meni runsaasti punakylkirastaita.

Huhtikuun 29. päivä kävin taas Halikonlahdella ja havaitsemani heinätavi oli sadas laji vuodelle. Tuulihaukka oli myös paikalla, samoin kaksi pikkutylliä.

Vappuaamuna tein retken samoille maisemille. Kakkosaltaassa ui tukkakoskelo, kevään ensimmäiseni. Valkovikloja oli viisi, suokukkoja kahdeksan, kivitaskuja neljä tai viisi ja keltavästäräkki myös altailla. Käenpiika huuteli keskustassa ja järripeippo löytyi Viurilan rannasta. Lämpöä oli neljä astetta, tuuli etelästä, taivas harmaa muttei sateinen.

***