Toukokuun alkua Cadizin vaiheilla I

Seija ja automme matkan alussa

Tottahan kevät tulee tänne Suomeenkin, mutta sen mukana myös koivujen kukinta-aika. Kun Seija sattuu olemaan allerginen koivun siitepölylle, jo viime vuonna kokeilimme mahdollisuutta paeta tuota vapunpäivän jälkeistä kukintaa etelään Espanjaan. Viikon retki onnnistui sen verran hyvin että jo hyvissä ajoin päätimme uusia sen.

Tällä kertaa päätimme matkan pituudeksi kaksi viikkoa ja vaihtaa retkikohteen Aurinkorannikolta Atlantin rannalle. Alunperin ajattelimme tietysti Coto Donanan aluetta, mutta etsiessämme retkivinkkejä netistä törmäsimme pian brittiläisen John Cantelon blogiin Cadizin maakunnan lintupaikoista. Kohtapa olimme sitten varanneet majoituspaikan maakuntapääkaupunki Cadizin läheltä San Fernandosta ja jätimme käynnin Donanassa toiseen kertaan. Tuosta blogista löytyi linkki josta voi tilata tarkempia retkivinkkejä koko maakunnan alueelta ja tilattuamme sen huomasimme että katsottavaa on tuossa San Fernandon ympäristössäkin niin runsaasti että kaksi viikkoa ei tulisi siihen kaikkeen riittämään.

Kaikki ajateltavissa oleva pitää kieltää ettei sen luulisi olevan sallittua, tuo hevoskärri on paras, pari näimme mutta niitä vetivät muulit...

Mitään bongausretkeä pitkä maalista mielessämme emme lähteneet tekemään. Painopiste oli tutustumisessa maakuntaan, maisemiin, luontoon ja miksei kulttuuriinkin. Kävellä aioimme mahdollisimman paljon, viimevuotinen retki oli liikaa ajamista autolla. Kameroita oli mukana kaksi repullista joten kuviakin oli tarkoitus ottaa jälleen kaikesta kiinnostavasta. Isoon matkalaukkuun pakkasin vielä kaukoputken ja jalustan, sekä yksijalan kameran pikatueksi.

Seija hoiteli lentoliput, hotellivaraukset ja vielä autonkin vuokrauksen. Noihin kului alustavasti noin 1800 euroa, vähän lisää tulisi ruokailusta ja polttoaineista paikan päällä. Kaikkiaan kummallekin tuli noin tonni kuluja.

Vapunpäivän jälkeisenä aamuna (torstai 2.5.) heräsimme aikaisin ja hankkiuduimme taksikyydillä Helsinki-Vantaan lentoasemalle, siitä aamukoneella Malagaan. Koneessa oli runsaasti rymyporukkaa menossa vähän samaan suuntaan, Jereziin, katsomaan seuraavan viikonlopun MotoGP-MM-osakilpailua. Muuten matkassa ei ollut valittamista, perillä olimme kello 9:35 ja kohta autokin alla. Vuokraamo oli sama kuin edelliselläkin kerralla enkä malttanut olla avautumatta ettei viimekertainen Nissan Micra meitä miellyttänyt. Tilalle tarjottiin Fiat 500!! No, se oli sentään 500X eli turbodieselillä varustettu pikku katumaasturi, vähän yli 40000 ajettu. Sinne mahtuivat hyvin laukkumme, isoimmat takapenkille, pienet taakse tavaratilaan, ja mekin etupenkeille, ja kun selvisimme tielle kävi ilmi että se oli myös aika pirteä ajettava.

Seija tarkkaili hevosia, mie lintuja ja hevoset meitä...

AP7-tietä ajelimme rantaa etelään, kolmen tietullinkin läpi, ja Los Barrioksen kohdalla käännyimme luoteeseen. Tuuli oli matkalla aika kovaa idästä, toistakymmentä metriä sekunnissa. Pari pikku taukoa pidimme välissä ja hieman pidemmän pysähdyksen kun ajoimme Alcala de los Gazulesin kylän läpi ja siitä läheisen Embalse de Barbaten viereen. Moottoritien varressa niityn yllä saalisteli koko joukko lähikylässä pesiviä pikkutuulihaukkoja, järven rannassa sitten haikaroita. Taivaalla kaarteli hanhikorppikotka ja käärmekotka. Kova tuuli haittasi kuvaamista ja havainnointiakin mutta hyvältähän tämäkin paikka näytti kun hieman sitä reunustavaa tietä edestakaisin kävelimme. Rantaniitylle emme menneet, siellä oli karjaa.

Kattohaikaroita pesi tienvarsilla, tämä pari Barbaten altaan vieressä.

Matkaa jatkoimme Benalupin suuntaan ja sieltä San Fernandoon hotellille missä olimme kello 16:30. Saimme studiotyyppisen huoneiston toisesta kerroksesta, mistä oli hyvä näköala edustan lahdelle. Oli juuri laskuveden aika ja lietteet laajimmillaan. Tavarat purettuamme lähdimme tietysti kävelemään rantaan. Tämähän ei ollut mitään hiekkarantaa vaan juurikin lintuihmisille sopivaa altaiksi ja poluiksi aikoinaan rakennettua suola-altaikkoa missä tuntui lymyävän haikaroita ja kahlaajia. Sitä komppasimme kaksi ja puoli tuntia auringonlaskuun asti. Lintujakin löysimme pian kolmisenkymmentä lajia, matkalta olimme saaneet parikymmentä lisää.

pikkutuulihaukka matkalta

Seuraavana päivänä ( perjantai 3.5.) katselimme aamulla parvekkeelta lähilahdelle, meillä oli edelleen kaukoputki kämpällä ja sillä erotti hyvin lahdelta kapusta- ja silkkihaikarat, heinäsorsat, rantasipit, pikkkutiiran ja lokit. Retkelle lähdimme aamupäivällä kuulemma tämän lahden parhaaseen paikkaan eli kiertämään Sendero de Tres Amigos. Ajoimme ohi parkkipaikan, lähelle opastuskeskusta ja kävelimme sitten tuon polun pitkän kaavan mukaan. Aurinko paistoi tehokkaasti ja tuuli nyt lounaasta. Hieman vaatimatonta mielestämme polulla nyt oli, paikalla olevat kahlaajat olivat pääosin pesiviä, avosetteja ja pitkäjalkoja, rantasipi, punajalkavikloja ja mustajalkatyllejä. Sirrejä oli vähän mutta suosirrien joukossa kuovi- ja pulmussirrejä sekä pari pikkusirriä ja yksittäinen lapinsirri. Tundrakurmitsoja muutti yli, tyllejä, liro ja pari pikkukuovia oli paikallisena. Kolme flamingoa oli paikalla, silkkihaikaroita ja muutama harmaahaikara. Punapyy tuli vastaan pariin kertaan, kaikkiaan lajeja noin 35.

Pulmussirri Tres Amigos'n altailta.

Iltapuolella kävelimme taas lahden etelälaitaa, nyt kauas länteen missä piti olla seuraava retkipolku, Sendero Salinas Dolores. Sille tullessamme vastassa oli kyltti että polku on poikki ja sata metriä edempänä näin olikin, vesi syönyt ison aukon penkereeseen, oli kierrettävä toista kautta. Sieltä vielä lännempää kiertäen pääsimme polulle katsomaan siitä loputkin. Lajisto oli samaa kuin lahdella muutenkin, näkyvimpinä kapusta- silkki- ja harmaahaikarat. Pitkäjalkoja ja avosetteja oli täälläkin, samoin suo- ja kuovisirrejä. Karikukkoja näkyi rannassa, pensaikoissa ja puissa muun muassa punapäälepinkäinen. Palatessamme Santibanezin virkistysalueen ja paikallisen kalakerhon kämpän ohitse takaisin hotellille vievälle tielle ylitsemme lensi 30 mehiläissyöjän parvi. Kaikkiaan tuolla polulla näimme 27 lajia, päivän lajimäärä jäi runsaaseen neljäänkymmeneen.

***

Salina Dolores, päärakennus ja portti. Kulkukiellossa sortumisvaaran vuoksi nämäkin.

In english:

Of course, while waiting patiently spring will come even here to Finland, but it will also include the flowering time of birches. As Seija happens to be allergic to birch pollen, last year we tried to escape that 1^st May bloom to south of Spain. The week's excursion was so succesful that we decided to renew it well in advance.

This time, we decided to travel for two weeks and change the destination from the Costa del Sol to the Atlantic. We originally thought of the Coto Donana area, of course, but when we searched for hiking tips on the net, we soon came across a British John Cantelo blog about bird sites in the province of Cadiz. Soon we had booked a flat near the provincial capital of Cadiz, San Fernando, and left the visit in Donana for the second time. There was a link from that blog where you can subscribe to more detailed excursion tips from across the province, and when we ordered it, we noticed that the San Fernando neighborhood is so plentiful that two weeks wouldn't be enough to search that thoroughly.

There was no longing for a long country list in our minds. The focus was on getting to know the province, the landscape, nature and why not culture also. We wanted to walk as much as possible, last year's tour was too much to share by car. We had two backpackers for the cameras, so the pictures were meant to be taken again. I was still packing a telescope and a tripod in a big suitcase, and a monopod for a quick support.

Seija handled airline tickets, hotel reservations and even car hire. It was about 1,800 euros for them, and a little more would come from food and fuel on the spot. All in all, there were about a 1000 euros each of costs.

On the morning after the Labor Day (Thursday 2.5.), We woke up early and went on a taxi ride to Helsinki-Vantaa Airport, on the morning flight to Malaga. The plane had a lot of noisy and wet company going in the same direction, Jerez, to see the next weekend's MotoGP World Cup. Otherwise, there was no complaint on the way, we arrived at 9:35 am and the car was soon under. The rental was the same as the previous one and I didn't mind opening up that the last Nissan Micra was not something we would now want. And they offered Fiat 500 instead!! Well, it was anyway a 500X SUV with turbodiesel, just over 40,000 km driven. We were able to fit our bags, the biggest ones in the back seat, the small back to the luggage compartment, and we too in front, and when we got out of the way it turned out that it was also quite agile in traffic, far from laziness of Micra.

On the CA7 we drove to the beach south and after Los Barrios we headed northwest. The wind was on the way from a pretty east, a dozen meters per second. A couple of little breaks we held in between and a little longer when we drove through the village of Alcala de los Gazules and next to the nearby Embalse de Barbate. Close the motorway above the meadow, a flock of Lesser Kestrels nesting in the nearby village were spotted, then by the lake there were Herons. In the sky, a Griffon Vulture and a Short-toed Eagle soared above. The hard wind hampered the shooting and the sighting, but this place looked like a good birding site when we walked some way back and forth the adjacent road.

We headed for Benalup and then to San Fernando for the hotel where we were at 16:30. We got a studio-type apartment on the second floor, which had a good view of the bay. It was just the low tide time and sludge at its widest. After unloading the goods, of course we went to the shore. There was no sandy beach here, but it was just like the salt-pits that were suitable for birdwatchers, and there were some Egrets and Waders. It was a two and a half hours walk until it was sunset. We soon found about thirty species of birds, and we had some twenty more on the trip.

The next day (Friday, 3.5.) We watched from the balcony in the morning to the nearby bay, we still had a telescope in the apartment to use, and because of the good view to the bay, it separated the Spoonbills, Egrets, Little Terns, Mallards and Stints. We went to the excursion in the morning to study the best place in this bay, to get around Sendero de Tres Amigos. We drove past the parking lot of the Sendero, to the parking lot of the beach, Playa de Camposito, and then walked back along that path according to the long formula. The sun was shining efficiently and the wind was from southwest. A little modest in our opinion, the path was now, the waders present were mostly nesting, Avocets and Black-winged Stilts, Common Sandpipers, Common Redshanks and Kentish Plovers. There were few Stints, one Temminck's, two Little, but among the Dunlins Curlew Sandpipers and Sanderlings. Grey Plovers migrated over, Ringed Plovers, Wood Sandpiper and two Whimbrels were resting. Three Flamingos were present, Little Egrets and a few Grey Herons. Red-legged Partridges we saw in a couple of times, with a total of about 35 species.

On the other side of the railway and main road we walked again to the southern shore of the bay, now far west where we had in mind to look the next hiking trail, Sendero Salinas Dolores. When we came to it, there was a sign that the path was broken and a hundred meters further indeed the water had eaten a big hole in the bank, we had to turn and search another way to Sendero. From there further to the west, we reached the path to see the rest of it. The variety of birds here was the same as the bay elsewhere, the most visible were the Little Egrets and Grey Herons. There were also Black-winged Stilts and Avocets here, as well as Dunlins and Curlew Sandpipers. The Turnstones were on the beach, in the bushes and in the trees Willow Warbler and Woodchat Shrike. When we returned via refreshing area and the local fishing club to the road heading back to the hotel, overhead flew a flock of 30 Bee-eaters. All in all, on that path we saw 27 species, the number of whole day peaked over forty.

***