Lintuja vihoistani XCIX

( järrit tulevat kylmän mukana )

Syyskuun seitsemäntenätoista (1988) oli taas vuorossa käynti Iso-Huopalahdella. Aamun viisi astetta nousivat päivällä kymmeneen ja illalla kolmeentoista. Tuuli oli lounaasta ja navakkaa, yltyen päivän mittaan. Pilvipeite vahvistui ja iltapäivällä satoi kuurottain. Rintama meni kuitenkin ohi yön tullen.

Runsaan parin tunnin kierroksella kiersin taas saman reitin kuin aiemminkin, nyt sain kokoon havaintoja 35 lajista. Peippo oli nyt runsain 158 yksilöllä, pientä muuttoa meni koko ajan vastatuuleen. Vihervarpusia näin 61, pajusirkkuja nyt 36, västäräkkejä 24. Varpushaukkoja muutti yli kaksi, samoin pähkinähakkeja. Paikallisista 18 phylloscopuksesta kolme oli pajulintuja, yksi tiltaltti. Lapinkirvisiä oli kaksi, sinirintoja ja järripeippoja yksi.

Iltapäivällä tein pari pientä kierrosta Martinlaaksossa, koiran kanssa. Tavanomaisten punarintojen, rastaiden, västäräkkien ja varislintujen lisäksi huomasin yhden pienen sirkun, ilmeisesti pohjansirkun, tosin määritys jäi vain kutsuäänen varaan.

Seuraava aamu valkeni taas koleana. Pilvet olivat hajoamassa, tuuli kääntynyt luoteeseen ja navakkaa yhä, semmoinen ohimenneen matalan jälkeinen kylmä puhallus pohjoisesta. Aamukävelyn tein taas kotikulmilla Martinlaaksossa. Punarintoja, räkättejä ja mustarastaita huomasin, ja kolme yksittäin muuttavaa varpushaukkaa. Pedot ainakin olivat varpaansa palelluttaneet.

Kymmeneltä lähdin autokierrokselle Kiikalan suuntaan. Ensimmäinen kohteeni oli Omenajärvi, pieni pettymys koska kova tuuli piti linnut enimmäkseen piilossa. Viitisentoista silkkiuikkua, sata puolisukeltajaa ja saman verran sotkia näkyi sentään avovedessä.

Menin seuraavaksi metsään, Hyyppärän maisemiin. Tiaisparvia tietysti oli, vaikka tuuli vei niidenkin äänet. Tali- ja hömötiaisten lisänä oli hippiäisiä ja pari puukiipijää. Punarintoja riitti tännekin, samoin peippoja ja rastaita, mutta paikallinen erikoisuus oli kulorastas, niitä löytyi kaksi harjun koillispuolen nummelta.

Paluun Vantaalle tein Kiskon ja Inkoon kautta, pysähdyin kuitenkin vasta Kirkkonummen Saltfjärdenin luona. Pari isoa petoa kaarteli kaukana, laji jäi auki. Martinlaaksoon tultuani huomasin vielä ohilentävän varpushaukan. Ajomatkan varrella olin huomannut neljä supikoiraa, oravan ja variksen jääneen autojen alle. Tuuli oli päivän mittaan vain yltynyt, nyt se oli toistakymmentä metriä luoteesta, lämpötila hädin tuskin kymmenen astetta.

***

( kulorastas kuuluu männikköön )

Lintuja vihoistani XCVIII

( joskus syksyllä vastaan tulee ihan komea sinirintakoiraskin )

Syyskuun viidentenätoista (vuonna 1988) tein taas runsaan parin tunnin käynnin Espoon Iso-Huopalahdelle. Aamu oli kolea, kuusi astetta, tuuli länsilounaassa ja taivas pilvessä. Iltapäivällä lämpö nousi kolmeentoista asteeseen joten syksyistä oli.

Laskin taas linnut samalta kierrokselta kuin aiemminkin. Kolmekymmentä lajia havaitsin, pajusirkku 55 yksilöllä taisi nousta kärkeen. Haarapääskyjäkin oli vielä 42. Muuttajia ei juuri näkynyt, peippoja ja västäräkkejä kumpaakin 12, paikallisia kuten harmaalokitkin joita oli 25. Varpushaukkoja sentään muuttikin kaksi kahden paikallisen lisäksi. Sinirintoja oli nyt kuusi, lapinkirvisiä neljä, yksittäishavainnoista voisi esiin nostaa peukaloisen ja punatulkun.

Seuraavana päivänä (16.9.1988) kylmänpurkaus edelleen tuntui luissa ja ytimissä. Luoteistuuli oli vahvistunut 5-6 metriin sekunnissa. Päivän retken tein Espoon Suomenojalle, altaan kiersin ympäri ennen puoltapäivää.

Liejukanoja tuolla noihin aikoihin vielä näkyi, kolmesta linnusta yksi oli vanha. Kylmä oli tuonut altaalle haapanoita 54 yksilöä, vain nokikanoja oli enemmän, 58. Heinäsorsia, taveja ja telkkiä oli vähemmän, lapa- ja jouhisorsia vain kaksi kumpaakin. Varpuslinnuista runsaimmat olivat haarapääsky, varis ja västäräkki, yli 50 kaikkia. Sinirinta löytyi täältäkin. Naurulokkeja lensi altaalla vielä neljä, rantasipikin taisi olla viimeisiä päiviä paikalla.

Retkeilyni oli selvästi autoistunut ja taas oli tankkikin tyhjentynyt, runsaalla 35 litralla olin ajanut 480 kilometriä. Kehäkolmen varressa huomasin yhden autoistumisen uhrin, supikoira oli jäänyt auton alle.

***

( haapanamuuton huippu alkaa olla pian käsillä )

Lintuja vihoistani XCVII

( pajusirkut alkavat kokoontua muuttoa varten rantaruoikoissa )

Hangon lintuasemalta kotiutumiseni jälkeen 13.9.1988 kävin aamupäivällä parin tunnin kierroksella Espoon Iso-Huopalahden jätemäen ympäristössä. Sää oli kolean syksyinen, aamun viisi astetta lämpeni päivän mittaan neljääntoista. Tuuli puhalsi koillisesta, pilviä oli runsaasti, ne kasvoivat iltapäivällä kuuropilviksi ja vettäkin saatiin.

Parikymmentä kurkea ehti muuttaa etelään, pari varpushaukkaakin parin paikallisen lisäksi. Pikkulintuja näkyi eniten, haarapääskyjä vielä yli viisikymmentä, västäräkkejä lähes viisikymmentä. Rautiaisia ja pajusirkkuja kuului ja näkyi, vihervarpusia vähän Hangon tuloksiin verrattuna. Peippojakaan ei juuri muutellut.

Pohjoisesta tulleita sinirintoja löytyi kolme, järripeippokin muutteli. Etelän linnuista paikalla oli vielä yksi peltosirkku. Pajulintuja oli vielä pari, mustapääkerttu, kolme pensaskerttua ja ruokokerttunen normaaleja tämän ajan viimeisiä. Erikoisin havainto taisi olla kirjosiipikäpylintu joka muutti jätemäen yli länteen.

Neljännentoista päivän kierroksen tein koiran kanssa Petikon kuntolenkillä. Sää oli kuin edellisenä päivänä, tosin sadetta ei sentään niskaan tullut. Martinlaakossa lähtiessä näkyi nelisenkymmentä kottaraista, Ringin pellon laidalla närhi lennossa länteen.

Metsään mennessä vastaan tuli ensin palokärki, hiekkakuopalle ehdittyämme yli muutti varpushaukka lounaaseen. Koko ajan yli muutti västäräkkejä, metsäkirvisiä ja peippoja, vähän myös vihervarpusia, punakylkirastaita ja vielä muutama rautiainen. Pellon laidalle alkoi jo kerääntyä keltasirkkuja parviksi.

***

( marjattomina syksyinä punakylkirastaat alkavat liikehtiä pois näihin aikoihin )

Viisi vuosikymmentä sitten LXXXIII

( haarapääskyt olivat jo katoamassa etelään )

Vuonna 1968 syyskuun neljäntenätoista oli taas aikaa linnuillekin, lauantai kun oli. Vietin viisi tuntia Sirkkulan, Ilmusmäen ja Toravuoren ympäristössä. Enemmän aika kului maastoa kompatessa mutta samalla tuli havaittua joku muuttajakin.

Ilmeinen pähkinähakki näkyi puolenpäivän aikaan Toravuorella, siellähän oli parikin kohtalaista pähkinälehtoa joista evästä voisi löytää. Katinkallion laidalla huuteli pari kolme närheä. Peippoja, kiuruja, västäräkkejä, metsäkirvisiä ja vihervarpusia oli liikkeellä koko päivän. Sää oli syksyinen, lämpöä kymmenisen astetta, tuuli luoteesta kohtalaista, taivas enimmäkseen täyspilvessä, näkyvyys mainio kuten kylmänpurkauksissa kuuluukin olla.

Paikallisina metsistä löytyi tiaisia, töyhtötiaiset olen erityisesti maininnut, mustarastaita, punarintoja, sepelkyyhkyjä ja pari pyytä. Tiltaltti lauloi Toravuorella, vanhalla Perniöntiellä seisoskeli kivitasku.

( punarinnat alkavat olla riittävän punaisia muuttaakseen kohta pois )

Muuttajista heinäsorsa näkyi lentävän Toravuoren yllä, kaikkiaan neljä pikkufalcoa näkyi samoin Toravuoren huipulta, tuulihaukkoja kaiketi kaikki. Yksi hiirihaukka, sinisuohaukkanaaras ja joku määrittämättä jäänyt iso petolintu olivat myös muutolla. Tuo ”haukka” näkyi matalalla, oli isohko, pitkät siivet joiden kärjet harittivat, vaalean ruskea, arvaisinko ruskosuohaukaksi...

Kurkia oli myös muutolla, ensi parvi jo Sirkkulassa ja sen jälkeen vielä pari lintua Toravuoren huipulta nähtynä. Viljamaan Risto, kansakoulukaverini joka asui Ilmusmäen laidassa, oli nähnyt jo perjantaina 13.9. viidenkymmenen kurjen muuttoparven etelään menossa.

Sunnuntaina jatkoin samoja harjoituksia Ilmusmäellä. Vähän oli lämpimämpää, vaikka tuuli yhä navakkaa luoteesta, taivaan pilvipeite oli ohenemassa ja repeämässäkin. Muuttoa seurasin mäellä puolitoista tuntia ja runsaat pari tuntia käytin metsän komppaamiseen.

Petolintuja muutti edelleen hyvin. Päivän kolmesta pikkufalcosta kaksi määritin nyt tuulihaukoiksi. Buteoita muutti kaikkiaan 28, lähinnä itään. Määrityksiä en niistä onnistunut tekemään. Kurkia muutti nytkin kaksi parvea. Eilinen pikkulintumuutto ei saanut jatkoa, vain vihervarpusia näkyi liikkeellä hieman toistasataa. Tiltaltteja oli mäellä kymmenkunta, vielä yksi pajulintukin. Pyitä oli kaksi täälläkin, sepelkyyhkyjä viitisenkymmentä, mäen huipun yllä kierteli vielä parikymmentä haarapääskyä. Käpylintuparvikin kuului lentävän metsän yllä.

***

Neljä vuosikymmentä sitten CXXI

( vesipääsky 45 vuoden takaa )

Neljä vuosikymmentä sitten tuhon päivänä 11.9. tein iltaretken Halikonlahdella. Olin tullut bussilla iltapäivällä Saloon ja nähnyt matkalla auton ikkunasta muun muassa pari pikkulepinkäistä Suomusjärven Aneriojärven kohdilla.

Halikonlahdella oli edelleen kaksi harmaahaikaraa, lähtivät kolmosaltaalta Viurilanlahden puolelle kun tulin. Joensuun pelloilla oli 150 töyhtöhyyppää, lahdella lisäksi kahlaajia kymmenestä lajista. Runsain niistä oli suokukko, 250 linnulla. Pikkusirrejä oli yhä 60, suosirrejä kymmenen, kuovisirrejäkin yhä kolme. Kolmosaltaalla ui kaksi nuorta vesipääskyä. Mustaviklo ja rantasipi jäivät yhden yksilön varaan.

Västäräkkejä oli sataviisikymmentä ja keltavästäräkkejäkin vielä toistasataa. Kottaraisia oli pelloilla noin 3500 kahtena porukkana. Lapinkirvisiä oli pelloilla neljä, haarapääskyjä vain pari. Vesilintuja lepäili altailla viitisensataa, enin osa heinäsorsia ja taveja, joukossa sentään 80 lapasorsaa, 40 haapanaa ja 30 jouhisorsaa. Nokikanojakin oli 60.

Seuraavana päivänä lähdin Suomusjärven ja Kiikalan maisemiin koko päiväksi. Lahnajärvelle jäätyäni yli muutti 40 järripeipon porukka lounaaseen. Järvellä näkyi pari silkkiuikkua, tienvarsilla runsaasti rastaita, pari pajulintua ja tiltalttia, leppälintu ja parikymmentä punarintaa.

Pääskysmäelle suuntasin tarkoituksena seurata näkisikö sieltä muuttoa. Ei se oikein muutontarkkailupaikka ollut. Tullessa rinteessä oli pyy ja palokärki kierteli reunametsässä. Rautiaisia muutteli viitisentoista, metsäkirvisiä yli kaksikymmentä. Peippoja meni saman verran, taas pari järriä mukana. Ainoa komistus oli vanha sinisuohaukkakoiras joka muutti mäen yli kaakkoon. Rastaita liikkui muutamia, käpylintuja kymmenkunta, vielä yksi peltosirkkukin. Muutto oli kuitenkin vaisua, puusto peitti yli kaksi kolmannesta horisontista, joten loppuajan keskityin kuvaamaan sieniä.

Salmijärven laidassa naputteli kuusta pohjantikka palatessani kohti Lahnajärveä. Siellä oli nyt seitsemän silkkiuikkua ja kuutisenkymmentä heinäsorsaa. Bussin tullessa jatkoin sillä Helsinkiin, työviikko oli taas tiedossa.

*** 

 ( eilen kuvaamani sisukoiras )

Lintuja vihoistani XCVI

( ei nuori eikä muuttaja mutta haarahaukka kuitenkin )

Vuoden 1988 tuhon päivä 11.9. valkeni Haliaksella. Vattulaisen Aatun kanssa kiipesimme bunkkerille staijaamaan auringon noustessa. Hieman pirteämpää oli aamun muutto. Runkolajit olivat tutut vihervarpunen ja peippo, edellisiä yli 1800 ja jälkimmäisiä vajaat viisisataa. Muita pikkulintuja muutti aika vähän, kuutisenkymmentä västäräkkiä, saman verran metsäkirvisiä, noiden lisäksi mainittavammin vain niittykirvisiä, rautiaisia ja keltavästäräkkejä. Sattumalajeista mainittava on kahden nokkavarpusen muutto.

Petomuutto oli edelleen hyvin vähäistä, tosin päivän paras havainto oli muuttava petolintu, nuori haarahaukka, joka matkasi aivan bunkkerin vierestä lounaaseen kello 10:35. Sitä sain kerrankin katsella kunnolla Celestronillani, täytti lähimmillään koko näkökentän. Varpushaukkoja muutti 23, lisänä vain yksi sääksi ja ruskosuohaukka.

Kahlaajia oli liikkeellä vielä jonkin verran, enimmät iltapäivällä vakion jälkeen. Erikoisin muuttaja taisi niistä olla kuovisirri. Vesilintumuuttokin oli vähäistä, mainittavin oli kai niistä alli joka muutti viiden mustalinnun mukana länteen, taisi olla asemalla syksyn ensimmäinen.

Paikallisena ui talvipukuinen härkälintu Gåun pohjoispuolella. Gåsörsbuktenin pohjukassa oli pari rytikerttusta, toinen kerjäsi vielä ruokaa toiselta joten taisivat olla paikallisen pesinnän emo ja poikanen. Tiltaltti lauloi aamulla aseman lähellä, se myös oli sen syksyn ensimmäinen asemalla.

Kahdentenatoista päivänä olin asemalla vain aamuyhdeksään asti, sitten palasin takaisin Vantaalle missä olin ennen puoltapäivää. Muutto ei tuntunut piristyvän, aamulla ehdin huomata kymmenkunta varpushaukkaa ja yhden ampuhaukan. Paikalliset kahlaajat olivat vanhoja tuttuja, tundrakurmitsa ja meriharakka, muutolla vain yksi suokukko. Palokärki kävi kärjessä ja Kalskärien luo oli saapunut 13 lapasorsan parvi. Vihervarpusia muutti enää nelisensataa, peippoja sataviisikymmentä. Kaksi peltosirkkua muutti tuonakin aamuna, laji oli havaittu muutolla parilla muullakin retkeni aamuvakiolla.

Kaikkiaan retkellä tuli havaittua 91 lajia, määrää kohtuullisti rengastajan puuttuminen.

***

( rytsäri siinä, sateen surkistama )