( joskus syksyllä vastaan tulee ihan komea sinirintakoiraskin )
Syyskuun viidentenätoista (vuonna
1988) tein taas runsaan parin tunnin käynnin Espoon
Iso-Huopalahdelle. Aamu oli kolea, kuusi astetta, tuuli
länsilounaassa ja taivas pilvessä. Iltapäivällä lämpö nousi
kolmeentoista asteeseen joten syksyistä oli.
Laskin taas linnut samalta kierrokselta
kuin aiemminkin. Kolmekymmentä lajia havaitsin, pajusirkku 55
yksilöllä taisi nousta kärkeen. Haarapääskyjäkin oli vielä 42.
Muuttajia ei juuri näkynyt, peippoja ja västäräkkejä kumpaakin
12, paikallisia kuten harmaalokitkin joita oli 25. Varpushaukkoja
sentään muuttikin kaksi kahden paikallisen lisäksi. Sinirintoja
oli nyt kuusi, lapinkirvisiä neljä, yksittäishavainnoista voisi
esiin nostaa peukaloisen ja punatulkun.
Seuraavana päivänä (16.9.1988)
kylmänpurkaus edelleen tuntui luissa ja ytimissä. Luoteistuuli oli
vahvistunut 5-6 metriin sekunnissa. Päivän retken tein Espoon
Suomenojalle, altaan kiersin ympäri ennen puoltapäivää.
Liejukanoja tuolla noihin aikoihin
vielä näkyi, kolmesta linnusta yksi oli vanha. Kylmä oli tuonut
altaalle haapanoita 54 yksilöä, vain nokikanoja oli enemmän, 58.
Heinäsorsia, taveja ja telkkiä oli vähemmän, lapa- ja jouhisorsia
vain kaksi kumpaakin. Varpuslinnuista runsaimmat olivat haarapääsky,
varis ja västäräkki, yli 50 kaikkia. Sinirinta löytyi täältäkin.
Naurulokkeja lensi altaalla vielä neljä, rantasipikin taisi olla
viimeisiä päiviä paikalla.
Retkeilyni oli selvästi autoistunut ja
taas oli tankkikin tyhjentynyt, runsaalla 35 litralla olin ajanut 480
kilometriä. Kehäkolmen varressa huomasin yhden autoistumisen uhrin,
supikoira oli jäänyt auton alle.
***
( haapanamuuton huippu alkaa olla pian käsillä )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.