Lintuja vihoistani XCIX

( järrit tulevat kylmän mukana )

Syyskuun seitsemäntenätoista (1988) oli taas vuorossa käynti Iso-Huopalahdella. Aamun viisi astetta nousivat päivällä kymmeneen ja illalla kolmeentoista. Tuuli oli lounaasta ja navakkaa, yltyen päivän mittaan. Pilvipeite vahvistui ja iltapäivällä satoi kuurottain. Rintama meni kuitenkin ohi yön tullen.

Runsaan parin tunnin kierroksella kiersin taas saman reitin kuin aiemminkin, nyt sain kokoon havaintoja 35 lajista. Peippo oli nyt runsain 158 yksilöllä, pientä muuttoa meni koko ajan vastatuuleen. Vihervarpusia näin 61, pajusirkkuja nyt 36, västäräkkejä 24. Varpushaukkoja muutti yli kaksi, samoin pähkinähakkeja. Paikallisista 18 phylloscopuksesta kolme oli pajulintuja, yksi tiltaltti. Lapinkirvisiä oli kaksi, sinirintoja ja järripeippoja yksi.

Iltapäivällä tein pari pientä kierrosta Martinlaaksossa, koiran kanssa. Tavanomaisten punarintojen, rastaiden, västäräkkien ja varislintujen lisäksi huomasin yhden pienen sirkun, ilmeisesti pohjansirkun, tosin määritys jäi vain kutsuäänen varaan.

Seuraava aamu valkeni taas koleana. Pilvet olivat hajoamassa, tuuli kääntynyt luoteeseen ja navakkaa yhä, semmoinen ohimenneen matalan jälkeinen kylmä puhallus pohjoisesta. Aamukävelyn tein taas kotikulmilla Martinlaaksossa. Punarintoja, räkättejä ja mustarastaita huomasin, ja kolme yksittäin muuttavaa varpushaukkaa. Pedot ainakin olivat varpaansa palelluttaneet.

Kymmeneltä lähdin autokierrokselle Kiikalan suuntaan. Ensimmäinen kohteeni oli Omenajärvi, pieni pettymys koska kova tuuli piti linnut enimmäkseen piilossa. Viitisentoista silkkiuikkua, sata puolisukeltajaa ja saman verran sotkia näkyi sentään avovedessä.

Menin seuraavaksi metsään, Hyyppärän maisemiin. Tiaisparvia tietysti oli, vaikka tuuli vei niidenkin äänet. Tali- ja hömötiaisten lisänä oli hippiäisiä ja pari puukiipijää. Punarintoja riitti tännekin, samoin peippoja ja rastaita, mutta paikallinen erikoisuus oli kulorastas, niitä löytyi kaksi harjun koillispuolen nummelta.

Paluun Vantaalle tein Kiskon ja Inkoon kautta, pysähdyin kuitenkin vasta Kirkkonummen Saltfjärdenin luona. Pari isoa petoa kaarteli kaukana, laji jäi auki. Martinlaaksoon tultuani huomasin vielä ohilentävän varpushaukan. Ajomatkan varrella olin huomannut neljä supikoiraa, oravan ja variksen jääneen autojen alle. Tuuli oli päivän mittaan vain yltynyt, nyt se oli toistakymmentä metriä luoteesta, lämpötila hädin tuskin kymmenen astetta.

***

( kulorastas kuuluu männikköön )