Kuluneen vuoden kuvattuja lintuja VII

 Siinä pelkkä toripulu

ja siinä ulkomaanpostinkantajakirjekyyhky...

 Keväinen uuttukyyhkyjen parvi Seutulan pelloilta,

ja syksyinen sepelkyyhky lentää samoille pelloille.

 Jäällä naakan askellus on varovaista

ja kesällä itsevarmempaa.

 Talvivaris laskeutumassa.

Korppi kiiltää auringossa.

 Laulujoutsen oli suosikkikohteitani talvella...

 keväällä...

 kesällä

ja syksyllä.

Viisi vuosikymmentä sitten XCI

( vanha kuva talvisesta pulmusesta )

Joulukuussa 1968 ajan vei pääasiassa koulu, tietysti aamuisin myös lehdenjakolenkki. Niinpä aikaa linturetkille jäi vain vähän. Neljäntenä päivänä olin kuitenkin Halikonlahden maisemissa lyhyen iltakierroksen vähän ennen auringonlaskua. Tosin aurinkoa ei juuri näkynyt, taivas oli lähes pilvessä, kolme astetta lämmintä ja sen mukaisesti vähän sumpurainen sää. Altaiden lähellä polttokaatopaikan kärjessä oli kolmen pulmusen parvi, Salonjokisuulla jään reunalla heinäsorsapari. Muista linnuista ei olekaan säilynyt merkintöjä.

Itsenäisyyspäivänä tein lahdelle kolmen tunnin kierroksen. Lämpöä oli edelleen kolme astetta, taivas pilvien peitossa, sumu oli vahvaa, näkyvyyttä muutama sata metriä ja vasta iltapäivän puolella kilometrin, kaksi. Nyt oli kymmenen kottaraista Vuohensaarentien kaatopaikan ruderaatissa. Samassa rikkaruohostossa pyöri myös kaksi urpiaista. Harmaalokkeja pyöri kaatopaikan ja lahden välimaastossa satakunta. Matkalla Vuohensaareen huomasin lähellä siltaa kolmen tunturikiurun porukan, kai saman joka oli ollut maisemissa jo marraskuussa. Lajeja olen maininnut nähneeni toistakymmentä eli listalla olivat tutut peruslajit pulu, varpunen, talitiainen, keltasirkku, varis, harakka, fasaani ja niin edespäin.

Yhdentenätoista joulukuuta olin taas retkellä Halikonlahdella kaksi keskipäivän tuntia. Pakkasta oli nyt kymmenen astetta. Tuuli oli heikkoa, taivaalla vain vähän yläpilviä. Kotoa lähtiessä heti Vähäjoen varressa huomasin viherpeipon ja punatulkun. Keskustan yli lensi joko kana- tai varpushaukka kaakkoon, puluja pelotellen. Itse Halikonlahdelta olen muistiin merkinnyt vain nuo kolme tunturikiurua Vuohensaarentien varresta.

Viidestoista joulukuuta olin taas retkellä, sillä kertaa runsaat kolme tuntia aamupäivän puolella. Sen jälkeen kävin vielä Muurlassa mistä tulin kotiin iltakahden maissa. Lämpötila oli taas nollan tuntumassa, pilvipeite tiheää, aamulla jopa tiheää sumuakin joka päivällä vaihtui tihkuiluksi. Tuuli oli leutoa lännestä.

Harmaalokit olivat häviämässä, vain yksi näkyi enää Vuohensaarentien kaatopaikan yllä. Samalla paikalla ruderaatissa oli paikallinen hemppo. Viherpeippoja oli siellä täällä yhteensä viitisen yksilöä. Lietealtailla katselin pitkään viiden cardueliksen parvea jotka sitten määritin vuorihempoiksi keltaisen nokan, viiruttoman keltaisen kurkun ja äänen perusteella Tarkkaan noita piti katsella koska tapaaminen niiden kanssa oli elämäni ensimmäinen.. Lopuksi parvi lensi vedenpuhdistusaltaiden reunaruderaattiin. Tutut kolme tunturikiuruakin löytyivät taas Vuohensaarentien varresta ja lisäksi lapinharakka Halikonjokisuulla.

Muurlan matkakaan ei ollut turha, Uuden Kiskontien varressa huomasin kolmen peipon parven ja itse Muurlanjoessa taas koskikaran. Kaikkiaan tihkuisen päivän lajimäärä nousi seitsemääntoista.

***

( vanha mustavalkoruutu lietealtaiden laidan vuorihempoista, ei voi oikein sanoa edes tuntokuvaksi )

Kuluneen vuoden kuvattuja lintuja VI

 Vihervarpunenkin oli yksi näitä lajeja joista taisin ottaa kuvia kunnolla vain kerran, parvi ruokaili Seutulan peltojen laidassa.

Puukiipijöistä yrittelin silloin tällöin otoksia, vähän toistensa näköisiä ne ovat, tämä taitaa juuri olla vaihtamaisillaan puusta toiseen.

 Vähiin jäivät kuvat pikkutyllistäkin, tämä emo varoittelee maastopoikasia Vuosaaressa.

Nuoresta tyllistä peruskuva Maarin tornin edustan lietteeltä.

Koskikaroja kuvailin muutaman sadan metrin päässä kotoa, tässä lauletaan, 

tässä valmistaudutaan hoitamaan pukua.

 Ruskosuohaukka sattui lentämään toisinaan läheltä ohi, sattumaruutuja tuli.

 Sinisuohaukkakoiras nousemassa juuri edestäni lentoon Seutulan pelloilla.

Arosuohaukasta tuli muutama tuntokuva samalta peltoaukealta, kaukana se tavallisesti vilahti.

Huhtikuinen allinaaras Porkkalan kärjessä. 

Nokkavarpusesta sain muutaman piilokuvan tammikuussa Salossa.

Lintuja vihoistani CXXXVIII

Vuonna 1988 harrastin näinä pimeinä aikoina lähiretkeilyä Länsi-Vantaalla ja vähän kauempanakin. Joulukuun seitsemäntenä kiersin silloisen vakioykköseni vastapäivään. Ihan näin pimeää ei ollut kuin nyt, pakkasta oli kolme astetta, tuuli koillisessa ja pilviseltä taivaalta satoi valoa heijastavaa lunta.

Heti alussa listoille tuli yhdeksän taajamien vakiolajia, kauas Voutilan taakse sain kävellä ennen kuin muuta löytyi, siellä sentään oli koskikara. Lähes lopussa listoille tuli vielä pari hippiäistä ja urpiaista, joten lajimäärä nousi kahteentoista. Yksilömääräksi sain 232, runsain oli varpunen, joka päihitti talitiaisen lukemin 70-59. Kolmas oli varis 29 linnulla.

Kahdeksantena päivänä sää jatkui entisellään, pakkasta nyt viisi astetta. Kävin vaihteeksi Iso-Huopalahdella. Lintuja oli totuttuun tapaa vain vähän, runsaimpana urpiainen joita oli muutaman irtoyksilön lisänä seitsemänkymmenen yksilön parvi. Viherpeippojakin oli neljätoista, muita lajeja alle kymmenen yksilöä. Paras havainto oli nuori piekana, se kierteli jätemäen huipun ympärillä ja lähti länteen. Saattoi olla syömässä myöhemmin tienvarresta löytämääni jäniksen raatoa. Lajimäärä jäi kahdeksaan, mutta töihin mennessä iltasella sain listalle lisää mustarastaan Eläinten hautuumaalta kuten edellisenäkin päivänä.

Yhdeksäntenä päivänä vuorossa oli Martinlaakson vakiokakkosreitti. Lämpö oli noussut nollaan, tuuli vääntynyt lounaaseen mutta talvista oli edelleen. Varikset, harakat ja pulut aloittivat reitin linnut, pian listoille tuli myös tiaisia, punatulkku ja keltasirkku ja metsän laidasta hippiäisiä ja puukiipijä. Metsästä ei muuta uutta tullutkaan, Viherpuistosta sitten varpuset ja viherpeipot. Muutama naakka oli ostarilla ja niine hyvineni jatkoin sitten loppuosuuden peruslajeja katsellen loppuun asti. Kaksitoista lajia täältäkin, vähän. Yksilöitä oli 301 ja kiistaton yllättäjä oli viherpeippo joita oli 102, niistä suurin osa ostarin ympäristössä. Talitintti jäi 62 lintuun ja varikset sekä varpuset veivät seuraavat sijat.

Kymmenentenä päivänä kävin Helsingissä jouluostoksilla, siellä näki sentään harmaa- ja kalalokkeja sekä heinäsorsia. Seuravana päivänä käytiin Suomenojalla. Voimalan ojassa ui heinäsorsakoiras, muuten paikalla oli vain naakkoja ja variksia. Paluumatkalla kävin täyttämässä Petikon lintulaudan, oli taas tyhjennetty mutta todennäköisesti joku karvainen eläin oli asialla ollut. Tiaiset olivat häipyneet.

Yöllä oli satanut runsaasti uutta lunta, ja kun pakkasta oli viisi astetta ja tuuli koillisessa, talvi varmasti jatkuisi tuollaisena pidempäänkin. Lunta ainakin tuli vielä toveittain päivälläkin. Seuraavalla viikolla retkistä oli maininta että ulkona olin koiran kanssa 1-2 tuntia päivittäin mutta lähinnä iltaisin auringon jo laskettua, linnuista kertyi havaintoja vain työmatkoilta. Pakkasta oli enimmillään 17 astetta...

***

( mustarastaita näin noihin aikoihin vain työmatkalla, eläinten hautuumaan lintulaudan luona )

Kuluneen vuoden kuvattuja lintuja V

Telkän soidinta kuvasin keväällä useasti, tässä pään heitto taakse edestä 

ja tässä sivulta kuvattuna.

 Piekanoista tuli lentokuvia syksyltä,

välillä varikset häiritsivät muuttolentäjiä.

 Suosirreistä on tältä vuodelta vain pari kuvaa pääkaupunkiseudulta.

 Syksyisten lapinsirkkujen kuvaaminen Seutulan pelloilla tuotti tällaisia piilokuvia.

Palsasirri Laajalahdella suostui sentään tuntokuviin, tosin kaukana lintu oli.

 Hempoista yrittelin Seutulan pelloilla lentokuviakin.

 Tiklit ovat vakiintuneet kotikulmien ruokintojen kanta-asiakkaiksi.

Syksyllä kierteli Haltialan pelloilla satojen tiklien parvi josta otin erilaisia lentokuvia, tässä yksi.

Viherpeipot olivat vähissä ja kuviakin tuli vain satunnaisesti. 

 Punavarpusista olkoon esimerkkinä tämä naaras pesänsä läheltä kuvattuna.

Taisi olla tämä vuoden lähes ainoa urpiainen mitä kuvasin.

Koivukylän pimeimmät päivät

( varpushaukat osaavat etsiä saalista myös rakennuksista )



Tässä on selvästi eletty tämän vuoden pimeimpiä päiviä, ennustavat että lähiaikoina voisi tulla jo lunta maahan joka toisi hieman valoa tullessaan. Kun on satanut päivittäin, ei ole innostuttanut lähteä kauemmas retkelle vaan lyhyen valoisan ajan olen kiertänyt kotikulmien tuntumassa. Ei siitä ole autoiluun tuhlattavaksi juuri riittänyt. 



Joulukuun alussa aloin viedä ruokaa viimetalviselle lintulaudalle tässä lähellä, sen vieressä on myös pari muuta lintujen ruokintapaikkaa joille näkyy myös jo viedyn syötävää. Siellä on tullut käytyä ja sen lisäksi perinteinen kävelykierros jotta 15000 askeleen päivätavoite tulisi täyteen. Se on tarkoittanut päivittäin noin 12-15 kilometrin kierrosta, lyhyestä valoisasta ajasta johtuen aika reipasta vauhtia jos lintuja ei liikaa näy.



Seitsemäntenä ja kymmenentenä päivänä kierros Koivukylän ympärillä jäi ruokintojen ja lähitienoon varaan, loppulenkki sujui sitten Haltialan, Pitkäkosken ja Keskuspuiston maastossa. Seitsemännen päivän erikoisuuksina kotikulmilla oli seitsemän räkätin muuttoparvi, variksia, naakkoja ja harakoita oli tavallista selvästi runsaammin, pari korppiakin lensi yli. Kymmenentenä päivänä yllätti pallokentän lähellä ojassa koskikara. Kai jokien ja Rekolanojankin vesi oli sateista johtuen liian likaista ja kara toivoi jotakin tuosta pienestä ojapahasta löytävänsä.



Lauantaikierroksen erikoiset olivat petolintuja. Heti pallokentän ruokintojen luona yllätti nuori ampuhaukkakoiras joka jahtasi paikallisia lintuja innokkaasti pellolla ja puiden välissä ja jäi sinne odottamaan uuttakin tilaisuutta. Toiveikkaana se yritti välillä lähes itsensä kokoista mustarastastakin. Vähän matkan päässä paloaseman ruokinnalla kurvaili nuori varpushaukkanaaras, turhaan koska linnut pakenivat läheisiin risukasoihin. Haukka ei kuitenkaan luovuttanut noin vain vaan kävi ensin läpi viereiset HSY:n varikon katokset toivoen että joku pikkuvarpunen olisi jäänyt sinnekin sateensuojaan. Ei ollut ja haukka jäi odottelemaan tilaisuuttaan radanvarren ja Rekolanojan väliseen lepikkoon. Siitä se lähti jatkamaan länteen kun tulin uudestaan ojan länsipuolta matkalla Koivukylän keskustaan. Siitä eteenpäin Rekolaan jatkaessani vastaan tuli vielä kanahaukkakin Asolan lähellä, varisten seuraamana. Sunnuntain retkellä ei näkynyt oikeastaan mitään erikoista, vain ne kuusitoista täällä tutuinta lajia.



Närhiä näkyi joka päivä pallokentän ruokintojen vaiheilla, yksi tai useampia. Valtalajit ruokinnoilla olivat pikkuvarpunen, keltasirkku ja talitiainen. Mustarastaita on lähitienoilla runsaasti, päiväkierrosten parhaat tuottavat yli 40 yksilöä. Perusvarpusia löytyi vain aivan kotikulmien tuntumasta, ei ruokinnoilta kuten pikkuisia. Käpytikkoja näkyi ruokinnoilla lähes päivittäin mutta vain vähän muualla, lienevätkö pois lentäneet. Heinäsorsia viivyttelee vakaasti vajaat 90 Rekolanojassa ja noin 30 Havukoskella, muualla vain satunnaisesti.



Lunta on joskus satanut mutta saman tien se on sulanut. Lämmintä on riittänyt, sunnuntaina neljäkin astetta, maanantaina enää kaksi. Sellaista kasvihuoneilmiön pitkittämää syksyä tämä edelleen on.



***

( syksyllä närhet keräsivät terhoja puistoista, nyt pähkinöitä ruokinnoilta )