Koivukylän pimeimmät päivät

( varpushaukat osaavat etsiä saalista myös rakennuksista )



Tässä on selvästi eletty tämän vuoden pimeimpiä päiviä, ennustavat että lähiaikoina voisi tulla jo lunta maahan joka toisi hieman valoa tullessaan. Kun on satanut päivittäin, ei ole innostuttanut lähteä kauemmas retkelle vaan lyhyen valoisan ajan olen kiertänyt kotikulmien tuntumassa. Ei siitä ole autoiluun tuhlattavaksi juuri riittänyt. 



Joulukuun alussa aloin viedä ruokaa viimetalviselle lintulaudalle tässä lähellä, sen vieressä on myös pari muuta lintujen ruokintapaikkaa joille näkyy myös jo viedyn syötävää. Siellä on tullut käytyä ja sen lisäksi perinteinen kävelykierros jotta 15000 askeleen päivätavoite tulisi täyteen. Se on tarkoittanut päivittäin noin 12-15 kilometrin kierrosta, lyhyestä valoisasta ajasta johtuen aika reipasta vauhtia jos lintuja ei liikaa näy.



Seitsemäntenä ja kymmenentenä päivänä kierros Koivukylän ympärillä jäi ruokintojen ja lähitienoon varaan, loppulenkki sujui sitten Haltialan, Pitkäkosken ja Keskuspuiston maastossa. Seitsemännen päivän erikoisuuksina kotikulmilla oli seitsemän räkätin muuttoparvi, variksia, naakkoja ja harakoita oli tavallista selvästi runsaammin, pari korppiakin lensi yli. Kymmenentenä päivänä yllätti pallokentän lähellä ojassa koskikara. Kai jokien ja Rekolanojankin vesi oli sateista johtuen liian likaista ja kara toivoi jotakin tuosta pienestä ojapahasta löytävänsä.



Lauantaikierroksen erikoiset olivat petolintuja. Heti pallokentän ruokintojen luona yllätti nuori ampuhaukkakoiras joka jahtasi paikallisia lintuja innokkaasti pellolla ja puiden välissä ja jäi sinne odottamaan uuttakin tilaisuutta. Toiveikkaana se yritti välillä lähes itsensä kokoista mustarastastakin. Vähän matkan päässä paloaseman ruokinnalla kurvaili nuori varpushaukkanaaras, turhaan koska linnut pakenivat läheisiin risukasoihin. Haukka ei kuitenkaan luovuttanut noin vain vaan kävi ensin läpi viereiset HSY:n varikon katokset toivoen että joku pikkuvarpunen olisi jäänyt sinnekin sateensuojaan. Ei ollut ja haukka jäi odottelemaan tilaisuuttaan radanvarren ja Rekolanojan väliseen lepikkoon. Siitä se lähti jatkamaan länteen kun tulin uudestaan ojan länsipuolta matkalla Koivukylän keskustaan. Siitä eteenpäin Rekolaan jatkaessani vastaan tuli vielä kanahaukkakin Asolan lähellä, varisten seuraamana. Sunnuntain retkellä ei näkynyt oikeastaan mitään erikoista, vain ne kuusitoista täällä tutuinta lajia.



Närhiä näkyi joka päivä pallokentän ruokintojen vaiheilla, yksi tai useampia. Valtalajit ruokinnoilla olivat pikkuvarpunen, keltasirkku ja talitiainen. Mustarastaita on lähitienoilla runsaasti, päiväkierrosten parhaat tuottavat yli 40 yksilöä. Perusvarpusia löytyi vain aivan kotikulmien tuntumasta, ei ruokinnoilta kuten pikkuisia. Käpytikkoja näkyi ruokinnoilla lähes päivittäin mutta vain vähän muualla, lienevätkö pois lentäneet. Heinäsorsia viivyttelee vakaasti vajaat 90 Rekolanojassa ja noin 30 Havukoskella, muualla vain satunnaisesti.



Lunta on joskus satanut mutta saman tien se on sulanut. Lämmintä on riittänyt, sunnuntaina neljäkin astetta, maanantaina enää kaksi. Sellaista kasvihuoneilmiön pitkittämää syksyä tämä edelleen on.



***

( syksyllä närhet keräsivät terhoja puistoista, nyt pähkinöitä ruokinnoilta )