Viisi vuosikymmentä sitten XCI

( vanha kuva talvisesta pulmusesta )

Joulukuussa 1968 ajan vei pääasiassa koulu, tietysti aamuisin myös lehdenjakolenkki. Niinpä aikaa linturetkille jäi vain vähän. Neljäntenä päivänä olin kuitenkin Halikonlahden maisemissa lyhyen iltakierroksen vähän ennen auringonlaskua. Tosin aurinkoa ei juuri näkynyt, taivas oli lähes pilvessä, kolme astetta lämmintä ja sen mukaisesti vähän sumpurainen sää. Altaiden lähellä polttokaatopaikan kärjessä oli kolmen pulmusen parvi, Salonjokisuulla jään reunalla heinäsorsapari. Muista linnuista ei olekaan säilynyt merkintöjä.

Itsenäisyyspäivänä tein lahdelle kolmen tunnin kierroksen. Lämpöä oli edelleen kolme astetta, taivas pilvien peitossa, sumu oli vahvaa, näkyvyyttä muutama sata metriä ja vasta iltapäivän puolella kilometrin, kaksi. Nyt oli kymmenen kottaraista Vuohensaarentien kaatopaikan ruderaatissa. Samassa rikkaruohostossa pyöri myös kaksi urpiaista. Harmaalokkeja pyöri kaatopaikan ja lahden välimaastossa satakunta. Matkalla Vuohensaareen huomasin lähellä siltaa kolmen tunturikiurun porukan, kai saman joka oli ollut maisemissa jo marraskuussa. Lajeja olen maininnut nähneeni toistakymmentä eli listalla olivat tutut peruslajit pulu, varpunen, talitiainen, keltasirkku, varis, harakka, fasaani ja niin edespäin.

Yhdentenätoista joulukuuta olin taas retkellä Halikonlahdella kaksi keskipäivän tuntia. Pakkasta oli nyt kymmenen astetta. Tuuli oli heikkoa, taivaalla vain vähän yläpilviä. Kotoa lähtiessä heti Vähäjoen varressa huomasin viherpeipon ja punatulkun. Keskustan yli lensi joko kana- tai varpushaukka kaakkoon, puluja pelotellen. Itse Halikonlahdelta olen muistiin merkinnyt vain nuo kolme tunturikiurua Vuohensaarentien varresta.

Viidestoista joulukuuta olin taas retkellä, sillä kertaa runsaat kolme tuntia aamupäivän puolella. Sen jälkeen kävin vielä Muurlassa mistä tulin kotiin iltakahden maissa. Lämpötila oli taas nollan tuntumassa, pilvipeite tiheää, aamulla jopa tiheää sumuakin joka päivällä vaihtui tihkuiluksi. Tuuli oli leutoa lännestä.

Harmaalokit olivat häviämässä, vain yksi näkyi enää Vuohensaarentien kaatopaikan yllä. Samalla paikalla ruderaatissa oli paikallinen hemppo. Viherpeippoja oli siellä täällä yhteensä viitisen yksilöä. Lietealtailla katselin pitkään viiden cardueliksen parvea jotka sitten määritin vuorihempoiksi keltaisen nokan, viiruttoman keltaisen kurkun ja äänen perusteella Tarkkaan noita piti katsella koska tapaaminen niiden kanssa oli elämäni ensimmäinen.. Lopuksi parvi lensi vedenpuhdistusaltaiden reunaruderaattiin. Tutut kolme tunturikiuruakin löytyivät taas Vuohensaarentien varresta ja lisäksi lapinharakka Halikonjokisuulla.

Muurlan matkakaan ei ollut turha, Uuden Kiskontien varressa huomasin kolmen peipon parven ja itse Muurlanjoessa taas koskikaran. Kaikkiaan tihkuisen päivän lajimäärä nousi seitsemääntoista.

***

( vanha mustavalkoruutu lietealtaiden laidan vuorihempoista, ei voi oikein sanoa edes tuntokuvaksi )