Lintuja vihoistani CXXXVIII

Vuonna 1988 harrastin näinä pimeinä aikoina lähiretkeilyä Länsi-Vantaalla ja vähän kauempanakin. Joulukuun seitsemäntenä kiersin silloisen vakioykköseni vastapäivään. Ihan näin pimeää ei ollut kuin nyt, pakkasta oli kolme astetta, tuuli koillisessa ja pilviseltä taivaalta satoi valoa heijastavaa lunta.

Heti alussa listoille tuli yhdeksän taajamien vakiolajia, kauas Voutilan taakse sain kävellä ennen kuin muuta löytyi, siellä sentään oli koskikara. Lähes lopussa listoille tuli vielä pari hippiäistä ja urpiaista, joten lajimäärä nousi kahteentoista. Yksilömääräksi sain 232, runsain oli varpunen, joka päihitti talitiaisen lukemin 70-59. Kolmas oli varis 29 linnulla.

Kahdeksantena päivänä sää jatkui entisellään, pakkasta nyt viisi astetta. Kävin vaihteeksi Iso-Huopalahdella. Lintuja oli totuttuun tapaa vain vähän, runsaimpana urpiainen joita oli muutaman irtoyksilön lisänä seitsemänkymmenen yksilön parvi. Viherpeippojakin oli neljätoista, muita lajeja alle kymmenen yksilöä. Paras havainto oli nuori piekana, se kierteli jätemäen huipun ympärillä ja lähti länteen. Saattoi olla syömässä myöhemmin tienvarresta löytämääni jäniksen raatoa. Lajimäärä jäi kahdeksaan, mutta töihin mennessä iltasella sain listalle lisää mustarastaan Eläinten hautuumaalta kuten edellisenäkin päivänä.

Yhdeksäntenä päivänä vuorossa oli Martinlaakson vakiokakkosreitti. Lämpö oli noussut nollaan, tuuli vääntynyt lounaaseen mutta talvista oli edelleen. Varikset, harakat ja pulut aloittivat reitin linnut, pian listoille tuli myös tiaisia, punatulkku ja keltasirkku ja metsän laidasta hippiäisiä ja puukiipijä. Metsästä ei muuta uutta tullutkaan, Viherpuistosta sitten varpuset ja viherpeipot. Muutama naakka oli ostarilla ja niine hyvineni jatkoin sitten loppuosuuden peruslajeja katsellen loppuun asti. Kaksitoista lajia täältäkin, vähän. Yksilöitä oli 301 ja kiistaton yllättäjä oli viherpeippo joita oli 102, niistä suurin osa ostarin ympäristössä. Talitintti jäi 62 lintuun ja varikset sekä varpuset veivät seuraavat sijat.

Kymmenentenä päivänä kävin Helsingissä jouluostoksilla, siellä näki sentään harmaa- ja kalalokkeja sekä heinäsorsia. Seuravana päivänä käytiin Suomenojalla. Voimalan ojassa ui heinäsorsakoiras, muuten paikalla oli vain naakkoja ja variksia. Paluumatkalla kävin täyttämässä Petikon lintulaudan, oli taas tyhjennetty mutta todennäköisesti joku karvainen eläin oli asialla ollut. Tiaiset olivat häipyneet.

Yöllä oli satanut runsaasti uutta lunta, ja kun pakkasta oli viisi astetta ja tuuli koillisessa, talvi varmasti jatkuisi tuollaisena pidempäänkin. Lunta ainakin tuli vielä toveittain päivälläkin. Seuraavalla viikolla retkistä oli maininta että ulkona olin koiran kanssa 1-2 tuntia päivittäin mutta lähinnä iltaisin auringon jo laskettua, linnuista kertyi havaintoja vain työmatkoilta. Pakkasta oli enimmillään 17 astetta...

***

( mustarastaita näin noihin aikoihin vain työmatkalla, eläinten hautuumaan lintulaudan luona )