Lintuja vihoistani CX

( taas oli mahdollisuus tavata helmipöllö )

Kymmenes lokakuuta 1988 oli maanantai, ja sille sopivasti päivästä tuli täydellinen välipäivä. Pikkulinnut eivät muuttaneet lainkaan, tiaisetkaan eivät olleet liikkeellä, taisi olla reipas sade syynä. Päivällä sentään näkyvyyttä saatiin sen verran että vesilintuja nähtiin mereltä jonkin verran, pikkuporukoita muutollakin. Myös parikymmentä varpushaukkaa onnistuttiin näkemään, muista petolinnuista yksi sinisuohaukka ja taas maakotkakin. Kahlaajat olivat ilmestyneet taas Gåsörsuddenin särkälle, tutut pari punakuiria, suosirrien tusina, yksi taivaanvuohi ja tundrakurmitsa. Lokkeja näkyi jonkin verran meren yllä muutollakin, mukana yksi selkälokki ja 27 naurulokkia. Kaksi ruokkiakin löytyi muutolta. Paikallisena huomattiin koppelo, mahtoiko olla sama joka kävi kärjessä jokunen päivä aiemmin.

Rengastukset jäivät tusinaan. Niistä neljä oli hömötiaisia, kolme varpushaukkoja, kaksi tallareita, yksi sinkkari, hippiäinen ja punarinta. Päivän lajimäärä jäi neljäänkymmeneenseitsemään.

Yhdennentoista päivän muutto oli taas lähempänä normaalia. Pikkulintuja ei mennyt kuitenkaan juuri kahtatuhatta enempää, peipot jäivät kuuteensataan, niistä järrejä joka kolmas. Vihervarpuset alkoivat jo vähetä, enää runsaat kaksisataa, viherpeippoja runsaat kolmesataa. Variksia kulki yli kuusisataa, naakkoja lähes neljäsataa ja närhiäkin taas runsaat kaksisataa, kolmetoista jäi verkkoonkin. Harakkakin näytti haluaan lähteä meren taa. Rastaita muutti vähän ja niistä eniten kulorastaita, yhdeksäntoista. Tilhiä muutti 240, kyyhkyjä kaksisataa, kaikki määritetyt sepelkyyhkyjä.

( mustapääkerttuja näkee vielä näihin aikoihin )

Jo yöllä oli verkoista poimittu sarvipöllö ja kolme helmipöllöä ja yksi kumpaakin oli lisäksi nähty vapaana. Tiaisia vaelsi taas jonkin verran, yhteensä lähes yhdeksänsataa. Eniten liikkui sinkkareita, yli puolet määritetyistä. Pähkinänakkelikin oli taas mukana. Tikkoja nähtiin palokärjen, puolen tusinan käpytikan ja kolmen pikkutikan verran. Lopettelijoista huomattiin metsäkirvinen ja pajulintu, haarapääskyjäkin meni vielä 28. Pienen tauon jälkeen merelle meni myös 88 varpusta. Kolme jäi paikallisiksi ja kaksi niistä verkkoon.

Vesilinnuista hanhia huomattiin muutama parvi, ansereita olivat määritetyt, niistä 43 metsä- ja 49 merihanhea. Kymmenen perusgavian lisäksi meni länsilaitaa ohi jääkuikkalaji. Tuttu kahlaajasetti oli vähän elänyt, nyt uusina oli pari kapustarintaa ja yksi meriharakka. Petolintulajisto oli vähän muuttunut. Varpushaukkoja huomattiin enää viisikymmentä, mutta piekanoita kolmekymmentä, yksi hiirihaukkakin määrittyi, samoin pari merikotkaa ja taas maakotka. Kurkia nähtiin päivän mittaan kaksisataaviisikymmentä. Teeriä oli taas kärjessä puoli tusinaa, yksi verkossakin. Lokkimuutto oli vaatimatonta mutta joukkoon saatiin sentään yksi lajilleen määrittämättä jäänyt kihu.

Rengastuksia tuli tiaisten ansiosta taas 320. Päivän lajimäärä kohosi retkeni tähänastiseen ennätykseen, kahdeksaankymmeneenneljään. Miehitys oli vähän muuttunut, nyt meitä oli asemalla mie, Lehden Matti, Hännisen Pekka ja Antti Below joka oli tullut pari päivää sitten. Muukkonen ja Pulliainen olivat lähteneet siviiliin eilen.

***

Lintuja vihoistani CIX

( pari nuorta punakuiria takavuosilta )

Vuonna 1988 lokakuun kahdeksas oli edelleen lomapäivä Haliaksen lintuasemalla. Meitä jatkoi joukkue mie, Lehden Matti, Pulliaisen Timo, Hännisen Pekka ja Muukkosen Tomi, vierailemassa asemalla kävi Lindströmin Jussi.

Aamumuutto oli vaisua, ehkä kaikkiaan tuhatkunta pikkulintua muutti aamulla eikä se Haliaksella ole juuri mitään, ainakaan lokakuun huippuaikaan. Vaeltajiakaan ei juuri ollut, paitsi noin seitsemänsataa tiaista. Talitiaiset nostivat rengastukset juuri ja juuri yli kahdensadan. Kyyhkytkin jäivät jo pariin pikkuparveen. Kahlaajat olivat katoamassa, vain 17 suosirriä, pari kovin tuttua punakuiria ja yksi taivaanvuohi. Petolintujakaan ei kulkenut kuin ennen, varpushaukat jäivät vähän päälle kahdeksaankymmeneen, lisänä kolme sinisuohaukkaa, tuulihaukka ja pari ampuhaukkaa.

Vesilinnutkaan eivät tarjonneet kummempaa, seitsemän sepelhanhen parvi taisi olla ainoa maininnan arvoinen. Ainoa erikoisuus oli kanalintujen ”muutto”. Kaikkiaan neljä teertä tuli kärkeen paikallisen lisäksi ja erikoisimpana pitää mainita koppelo, joka tuli käymään kärjessä päivällä. Merelle se ei sentään uskaltanut lähteä vaan pysähtyi kärjen metsikköön ennen kuin päätti palata takaisin. Ei osunut sentään metsikön petoverkkoon. Päivän lajimäärä, 76, oli hiljaisuuteen verrattuna joltinen.

( aika harvoin muutolla nähty )

Yhdeksäs päivä alkoi hieman vilkkaampana kuin edellinen, mutta peippo- ja pikkulintumuutto jäi silti kolmeen tuhanteen. Tiaisia vaelsi lähes saman verran, rengastuksissa sinitiainen ohitti ensi kertaa talitiaisen ja rengastukset kaikkiaan nousivat yli neljänsadan. Verkoista tuli tiaisten mukana muutakin mukavaa, taigauunilintu, pähkinänakkeli ja pikkusirkku erikoisemmasta päästä, samoin vielä neljä pajulinturengastusta oli aika paljon tähän ajankohtaan. Närhetkin vaelsivat taas, 170 liikkuvasta ja neljästä paikallisesta saatiin kiinni kaksitoista. Siinä mukana vaelsi myös kahdeksan pähkinähakkia ja rengastetun nakkelin lisäksi nähtiin muutolla toinenkin.

Kyyhkyjä löytyi taas muutolle kuutisen sataa, mutta kahlaajat olivat kokonaan katoamassa, jäljellä vain kaksi suosirriä. Eilisistä kanalinnuista paikalla oli yhä teeriä, vähintään viisi, ehkä jopa kahdeksan. Petomuutto oli eiliseen tapaan vaisua, mutta joukkoon saatiin sentään muuttava maakotka.

Lajimäärä nousi komeasti kahdeksaankymmeneen, mukana muun muassa myöhäinen selkälokki ja keltavästäräkki, luotokirvinen, yhdeksän muuttavaa kangaskiurua, pikkusieppo, lapinsirkku ja syksyn ensimmäinen pulmunen. Päivän harvinaisin laji ei tullut aseman alueelle asti, Muukkosen Tomi kävi bongaamassa kesäteatterin pusikoista ruskouunilinnun.No, vuosi sitten se oli aseman alueella joten ei se aiheuttanut mitään sen suurempaa painetta.

***

( vuoden takainen fuscatus )

Neljä vuosikymmentä sitten CXXVII

( maaseuturetkillä tulee vastaan pyitä )

Syksyllä 1978 lokakuun kahdeksantena oli vapaa päivä jonka käytin kokonaan käyntiin Suomusjärven ja Kiikalan maisemiin. Puoli seitsemältä lähdin pikavuorobussilla Lahnajärvelle ja sieltä kävelemään eteenpäin. Järvellä ui pari silkkiuikkua ja nelisenkymmentä heinäsorsaa. Kylän yli lensi piekana itään.

Lähdin marssimaan tähtäimessä Tyystiänjärvi. Kylän laidassa oli rastaita, neljä peruslajia löytyivät jo siitä. Punarintoja tiksutti tien varressa, yli lensi pari järripeippoa. Kylänlaidan tiaisparvessa oli pari kuusitinttiä ja puukiipijä. Reukassa tienvarresta nousi ilmaan lehtokurppa, metsään päästyäni alkoi yli lennellä käpylintuja, pikkuparvin yhteensä seitsemäntoista.

Perusrastaat vahvistivat pian lukemiaan, punakyljet sadalla, räkätit yli kolmellasadalla, laulurastaat runsaalla kahdellakymmenellä kuten mustarastaatkin. Reukasta löytyi paikallinen harmaapäätikka, yli lensi 35 järripeippoa kolmena porukkana. Närhiä liikkui toistakymmentä.

Metsästä löytyi lisää pari puukiipijää ja uusina yhteensä kolme pyytä. Salmijärven lähellä tuli vastaan ehkä vaeltava kuusitiainen ja samalla tavalla rauhaton pikkutikka. Hömötiaiset taisivat olla paikallisia. Matkalla Tyystiältä Varesjoen sahalle muutti yli parisataa punakylkirastasta. Metsokukko ja teerikana lähtivät edestä karkuun. Tiaisparvet touhusivat metsissä ja niiden yllä muutti edelleen rastasparvia. Käpylintujakin näkyi taas ja sahan luona pari käpytikkaa.

Varesjoen notkoa kiersin tarkoituksella. Puukiipijät, tiaiset ja rastaat olivat odotettuja, samoin punarinnat. Lehtokurpan sain esiin sieltäkin. Kymmenestä käpylinnusta kuusi määrittyi tällä kertaa pikkuisiksi. Yksi uusikin käpytikka löytyi. Nummenharjun yli suunnistin seuraavaksi Omenajärvelle. Pari käpylintua näkyi metsässä, enemmän lintuja vasta järvellä. Silkkiuikkuja oli kaksi, tukkakoskeloita kolme, puolisukeltajia viisisataa ja sotkia kaksisataa. Niiden lisäksi järvellä oli 80 telkkää ja saman verran nokikanoja. Allejakin oli neljäkymmentä. Kolme laulujoutsenta muutti järven yli lounaaseen viittä vaille kaksitoista.

Oli järven ympärillä muitakin lintuja, 25 sepelkyyhkyä, rastaita yli kolmesataa, taas yksi pyy ja viisi närheä, pari käpylintua, punarintoja ja vihervarpusia. Lähdin kohti ykköstietä Laperlaan, sieltä Anerion ohi Kitulaan. Pari silkkiuikkua oli Aneriollakin, samoin kymmenkunta sorsaa. Niittykirvisiä ja kiuruja oli pelloilla, samoin kottaraisia yhteensä tuhatviisisataa. Niitä kyttäsi varpushaukka Anerion itälaidalla. Lapinharakka etsi enemmän myyriä.

Kitulan lähellä pyöri hemppojen ja viherpeippojen parvi, parisataa varista ja sataviisikymmentä naakkaa. Matkalla Ahtialasta Lahnajärvelle tuli vastaan jo ennen nähtyä kuten pyy, varpushaukka, närhiä, käpylintuja ja hömötiaisia. Perusrastaitakin riitti vielä linja-autopysäkille asti. Neljän jälkeen tuli auto ja Helsingissä olin taas viideltä. Vihkoon olen kirjannut että jalat vähän väsyivät...

***

Kuvia nuorista kurmitsoista

Kun tässä sain syyn käydä läpi kuviani, kävi mielessä laittaa esiin pienen kokoelman  nuorten kurmitsojen kuvista, niistä joita olen onnistunut täällä kotimaassa kuvaamaan.

Kapustarinta olkoon ensimmäinen, siinä muuan pitkään Laajalahdella tänä syksynä viihtynyt yksilö. 

Tuossa taas poseeraus Björkbodan pellolta viime lauantailta.

Siinä nuori tundrakurmitsa viime syksyltä Viikistä.

 Tämä lintu käveli katiskaan syksyllä 1979 ja rengastettiin,

siinä sen mustat kainalot.

Samalta syksyltä nuori siperiankurmitsa tyllien kaverina Jurmossa, mustavalko-otoksessa... 

ja väreissä.

 Björkbodan amerikankurmitsa nappaa madon kapustarinnan takana

ja poseeraa kuvaajalle.

 Vielä nuori keräkurmitsa Viikistä viime vuoden syksyltä,

tässä jo hipsimässä piiloon heinikkoon.

Uusi tuttavuus

( pääkuviot selvät, siivellä ei harmaata paneelia kuten fulvalla )

Viime viikon lopulla oli tarjolla miulle uusi elämänpinna. Niitä on tarjolla harvoin näillä etäisyyksillä joille enää viitsin lähteä, Kemiönsaari on sentään Salon ajoiltani luettava perinteiseen retkelyalueeseeni. Toki koin tärkeämmäksi käväistä ensin perjantaina Turun kirjamessuilla, satoikin ja tyttärellä sattui olemaan samaan aikaan vapaapäivä.

( väriero kapuloihin selvä, toinen on harmaa, toinen ruskea )

Mutta lauantaina sitten päätin puolilta päivän lähteä ajamaan vaihteeksi taas samaan suuntaan. Björbodan peltoaukealla staijataan nykyisin enemmän petolintuja kuin vuosikymmeniä sitten Lövön kalliolla. Kaikenlaista nähdäänkin, kuten nyt sitten viereisellä pellolla kapustarintojen kaverina amerikankurmitsa.

( kainalot, no, harmaat )

Itse asiassa olen joskus vuonna 1979 saanut elikseksi lajin nimeltä Pluvialis dominica, siihen aikaan tuon lajin Aasiassa ja Amerikassa asuvat muodot olivat vain eri rotuja ja näkemäni sattui olemaan rotua fulva, joka siis asui Beringin salmen tällä puolen. Olen siitä tapaamisesta Jurmon syksyllä kertonut täällä jo kuvin postauksessani 24.9.2016.

( harmaata on )

Tämä bongaus oli hyvin helppo. Kun tulin paikalle, katselijoita oli jo runsaasti muitakin. Miulle näytettiin lintu jo ennen kuin sain oman kaukoputkeni katselukuntoon. Siltähän se näytti, itseltään ja vähän tietysti kavereiltaan kapuloilta ja vielä enemmän siltä nykyisin siperiankurmitsalta.

Pari kuvaakin otin kunnes tein sitten saman kuin monet muutkin, otin kameran auton penkille ja ajoin sen kohdalle tien varteen. Siitä vierestä sitä oli helppo kuvata kuten sen seuralaisiakin. Siitä kuvia syntyikin sitten kai parisataa, digiaikaan se ei ole tavatonta, tosin enemmän yritin ottaa kuvia joissa se tekee jotakin. Kurmitsat ovat tuossa suhteessa haastavia, seisovat vain paikallaan kyttäämässä maata tai sitten juoksevat reippaasti jokusen askelen ja jähmettyvät taas.

Kastematoja tuo sieltä pellosta syötäväksi noukki ja myös nieli, ehkä siksi joissakin kuvissa nokka on aika likaisen oloinen. Rauhallisesti lintu paikalla oli, jos jotakin häiriötä ympärillä oli, se painautui maahan multakokkareiden ja oraiden sekaan niin ettei muuta näkynyt kuin tarkkaileva pää.

( siinä lintu mato nokassa )

Lintuja vihoistani CVIII

( helppo merikihu, kotimainen, tumma ja vanha )

Lokakuun kuudes vuonna 1988 alkoi paremmin kuin mikään tämänkertaisen Hangon retkeni päivä tähän asti. Yli 25000 ilmeistä peippolintua muutti aamun aikana, niistä 85% peruspeippoja. Kuitenkin vain yksi joutui rengastajan verkkoon. Vihervarpusia muutti tavanomaiset 2200, viherpeippoja yli 800. Kottaraisiakin muutti yli kuusisataa.

Tiaisia vaelsi vähemmän kuin parina edellispäivänä, kuitenkin yhteensä toista tuhatta joten rengastuksetkin nousivat edelleen yli kolmensadan. Sepelkyyhkyjäkin muutti taas lähes seitsemäntuhatta.

Vesilinnuilla ei edelleenkään ollut kiire minnekään. Vähät kahlaajatkin pysyttelivät paikallisina, myös eilen tullut meriharakka. Ainoa kärjessä käynyt tikka oli palokärki, pöllöjä ei löytynyt yhtään. Petolintuja oli jonkin verran enemmän kuin aiemmin, lisäys tuli lähes kokonaan varpushaukoille joita muutti nyt yli 260. Teeriä oli kärjessä neljä, edellispäivänä niitä oli ollut viisi ja joka päivä ainakin yksi. Mikä lie vaellus nekin oli matkaan saattanut. Kalalokkeja huomattiin ensi kerran hieman enemmän muutolla, tosin vain runsaat kaksisataa.

Lajimäärä nousi seitsemäänkymmeneenkahteen.

Seuraavana päivänä toiveet olivat korkealla mutta ne ampui alas kova sade jota jatkui aamusta iltapäivään. Aamustaiji ei tuottanut paljoa. Mie tähystelin lähinnä ylilentäjiä bunkkerin ja kärjen tuntumassa, Muukkonen ja muut tähystelivät asemarannan venevajan suojista.

Pikkulintuja muutti vain kourallinen, tiaisia ei lainkaan. Vihervarpusia riiti tälläkin kelillä lähes tuhat, kottaraisia yli kuusisataa. Yöllä ennen sateen alkua oli huomattu sarvipöllö ja suopöllö, joka taisi tulla verkostakin vai olisiko ollut se joka näkyi myös muutolla. Palokärki oli vaihtunut pikkutikkaan.

Lokit innostuivat muuttamaan kurjassa kelissä, naurulokkeja meni pitkälti yli kolmesataa, kalalokkeja yli kuusi ja puolisataa. Pikkulokkejakin huomattiin kolme. Paras oli aivan ylitseni matalalta muuttanut nuori merikihu. Muukkonen ja muut huomasivat sen myös venevajan suojista ja olivat valmiit tekemään siitä vaikka lepyn mutta olin tinkimätön. Kyllä sentään merikihun tunnen kun se ihan vierestä menee, olkoonkin nuori ja suomalaisittain epätyypillisen vaalea. Noita samoja näkee vaikkapa Tauvossa tai sitten Jäämeren rannalla kun poikaset ovat nousseet siivilleen. Ja ei siinä mitään, olisi miullekin kelvannut lepy paremmin mutta kun ei...

Oli ensimmäinen päivä kun vesilintujakin muutti vähän enemmän. Siitäkin huolimatta että näkyvyyttä riitti ehkä kilometrin verran, huomattiin yli 4500 määritettyä allia ja yli 1900 pientä vesilintua muutolla länteen, alleja nekin kai vaikka 20 mustalintuakin muutolla nähtiin. Ensimmäiset sepelhanhetkin huomattiin, yhteensä niitä meni 126. Haapanoita muutti 62, vain yksi jouhisorsa, kahdeksan punasotkaa, kaksikymmentä tukka- ja kuusi lapasotkaa.

Muutama kahlaajakin löytyi vielä muutolle, kaksi meriharakkaa paikallisen lisäksi, tundrakurmitsa ja kahdeksan pikkukahlaajan parvi. Iltapäivällä näkyi muutama petolintukin, parikymmentä varpushaukkaa, kahdeksan sinisuohaukkaa ja viisi ampuhaukkaa.

Ei ole yllätys että rengastuksia tuli vain neljä, ne kaikki ennen kuin sade alkoi. Päivän lajimäärä kohosi kaikesta huolimatta kuuteenkymmeneenviiteen.

***