Viisi vuosikymmentä sitten LXVII

( näiden aikuisten rantasipien muutonhuipun pitäisi olla näihin aikoihin jo ohi )

Vuodelta 1968 elokuun toiselta ei ole merkintöjä linturetkestä, mutta 3.8. olin ulkona lintujen perässä aamuseitsemästä kellon ympäri ja vielä puoli tuntia päälle. Sää taisi olla edelleen kesäisen lämmin vaikkei muistiinpanoja siitä olekaan.

Halikonlahdella kierteli kaksi ruskosuohaukkaa. Kahlaajista mainittavin oli talvipukuinen vesipääsky kolmosaltaassa. Suosirrejä lahdella oli 20, samoin lapinsirrejä, pikkusirrejä vain yksi. Tyllejä oli nyt kaksi ja metsävikloja taas viisi.

Puolet päivästä kului taas Toravuoren suunnalla Sirkkulassa. Närhi löytyi reunalehdosta, käpytikka äänteli ylempänä. Laulurastaita karkaili kuusikoista, viitisen punarintaa löysin tiksuttelua seuraamalla. Päivän lajimäärä nousi kuuteenkymmeneen.

Neljäntenä päivänä olin ulkona runsaat kolmetoista tuntia, nyt Halikonlahden maisemissa. Nyt havikseni mukaan oli helteistä, lounaistuulta ja kumpupilviä. Pääosan päivästä päivystin kolmosaltaan penkalla istuen ja tarkkaillen lietteen kahlaajia, tuli siinä kierrettyä välillä altaat ja katsottua myös Viurilanlahdelle. Karhumäen Jussi oli lahdella kahlaajia rengastamassa. Muuta seuraa en ole muistiin kirjannut, mutta luulen että siellä kävivät tutut koulusta, Lintuvuoren Jari ja Liikon Jorma, nyt ja jatkossakin.

Petoja näkyi taas useita päivän mittaan, kaksi sääkseä kalassa joista toinen sai saalistakin. Se taisi olla myöhemmin kuuluisaksi tullut ”idän ihme”, lähti siis saaliineen ENE. Ruskosuohaukoista huomattiin lahdella nyt sekä koiras että naaras. Nuolihaukka lensi myös altaiden yllä.

Harmaahaikara vietti aikaa lahdella ja lähti lopulta myös itään. Puolilta päivin kaksi kurkeakin kierteli Vuohensaaren yläpuolella, ne lähtivät lounaaseen. Altaiden sorsien joukossa oli taas jouhisorsanaaras.

Kahlaajia oli taas mukavasti. Vesipääskyjä oli nyt kolmen ryhmä, joka liikuskeli eri puolilla kolmosallasta pitkin päivää. Taivaanvuohia oli parikymmentä, niitä Jussi taisi muutaman rengastaakin. Suosirrejä oli edelleen parikymmentä, samoin eilinen pikkusirri oli paikalla, lapinsirrejä vain kolme. Kapustarintoja kävi paikalla yhteensä kolme. Päivän kai mukavin havainto tuli heti aamulla, kun lirojen ja suokukkojen parvea seuraten huomasin luhtahuitin tulevan esiin kolmosaltaan ruoikon reunasta. Siellä se pyöri aikansa, vihoitellen liian lähelle tulleille kahlaajille, ja painui lopulta takaisin ruoikkoon. Päivän lajimääräksi olen saanut 63.

***

( tältä vesipääskyn pitäisi näihin aikoihin näyttää)

Viisi vuosikymmentä sitten LXVI

Vuonna 1968 kävin taas Halikonlahdella heinäkuun viimeisenä päivänä, melkein kuusi tuntia retkeilin heti aamun lehdenjakolenkkini päälle. Aamulla oli lähes pilvetöntä ja lämpöäkin 22 astetta, iltapäivällä pilvistyi, ei sentään sateeksi asti.

Törmäpääsky oli taas altaiden yllä kiertelemässä, ampuhaukka saalisteli samoilla tienoilla, nyt sen sitten näin niin hyvin että varmasti tunnistin. Oli lahdella tuulihaukkakin, ja muista pedoista ruskosuohaukka sekä sääksi.

Sorsien joukosta kolmosaltaalta poimin yhden heinätavin kun se vaihtoi uiden paikkaa ruoikosta toiseen. Kakkosaltaan erikoisin vesilintu oli mustakurkku-uikku, sellainen oli tullut pohjoisnurkkaan sukeltelemaan. Kahlaajista olen havaintokirjaan merkinnyt vain viisi metsävikloa ja kolme nuorta kapustarintaa vedenpuhdistusaltailta. Noihin aikoihin kolmosaltaan pohjoispäässä oli laaja lietteikkö, täysin kasviton, ja altaan penkalla istuen voi mainiosti seurata siinä ruokailevia kahlaajia ja tietysti muitakin lintuja.

Kaksi räyskää nousi Viurilanlahden puolelta ja lähti kohti kaupunkia. Kauempana selällä ui kaksi vanhaa selkälokkia.

Elokuun ensimmäisenä olin myös Halikonlahdella viisi tuntia puoleen päivään asti. Sää oli samanlainen kuin edeltävänäkin aamuna, lämmin, taivas lähes pilvetön ja lahden suuntaan katsoen jopa utuinen kuten helteen alla usein on.

Selkälokkeja oli tullut lisää, 6-7 aikuista ja useita nuoria lintuja, määrää en uskaltanut tarkasti sanoa kun en osannut niitä vielä noihin aikoihin kovin hyvin määrittää. Poikueparvia kuitenkin olivat. Kalatiirojakin oli lahdella lentopoikueittain viitisen lintua. Tuulihaukka lekutteli edelleen altaiden niittyjen yllä ja kalasääski kävi hakemassa eväitä, tosin nähdäkseni turhaan.

Eilistä mukurua en nähnyt mutta Viurilanlahden puolelta kävi muuan silkkiuikku tekemässä lentokierroksen altailla kun penkalla taas lintuja kiikaroin. Kahlaajia oli jonkin verran mutta vain parhaat palat olen havaintokirjaani merkinnyt. Niihin kuului pikkukuovi, joka nousi altailta tullessani ja vaihtoi Viurilanlahden puolelle. Metsävikloista oli paikalla enää yksi, mustavikloja viisi ja valkovikloja lähes kymmenen. Tylli oli tullut kolmosaltaan lietteelle ja aamulla levähti kahdentoista mustamahaisen kapustarinnan parvi ensin kolmosaltaalla, sitten Viurilanlahden lietteellä ja varttia yli kahdeksan jatkoivat matkaa lahtea seuraten lounaaseen. Halikonjoen takana pelloilla ruokaili viitisen uuttukyyhkyä ja kymmeniä sepelkyyhkyjä.

***

Kuntoiluvinkkejä staijareille ja komppaajille

Teimme Seijan kanssa päivittäisen lintukierroksen, tällä kertaa Viikkiin. Olihan siellä taas neljä jalohaikaraa ja runsaasti muitakin lintuja. Siinä katsellessa Seija päätteli että voi tuossa samaan aikaan myös suorittaa hieman kevyttä jumppaa. Kiikari oli hänen mielestään mainio käsipaino, vähän kahvakuulan tapaan, kevyempi vain. Ja voihan sillä välillä katsella lintujakin.

Videot ovat aika raskaita ladata tänne, joten seuraavan linkin takana on sitten muutama lisää.

 komppaajille ja staijareille. 

Lomakierrokselta kolme vuosikymmentä sitten

Lintukurssin alta olimme heinä- elokuun vaihteen 1988 poissa Tauvon lintuasemalta. Lintuja olimme käyneet katsomassa myös Oulussa mutta kävimme sitten samalla Hailuodossa.

 Minkä kaupan edessä tässä lienemmekään, kortteja lähettämässä tai eväitä ostamassa...

 Ja ei kun lautalla merelle,

Ukkoskuuro yllätti keskellä merta, piti mennä autoon sisälle

 ja pilvi jatkoi matkaa pohjoista kohti.

Rysiä sieltä löytyi

ja verkkoja,

 Kova hinku merelle, pitää vetää niin että maapallokin kallistuu...

 Hietikkoa ei tarvitse hakea.

Kalasatamalta näyttää

työveneitä ja isompiakin laivoja.

Lintupaikalla Kirkkosalmessa, linnut piilossa

Alavaa ja matalaa.

Neljä vuosikymmentä sitten CXIII

( silkkiuikkuja lahdella edelleen riitti )

Heinäkuun viimeisenä päivänä vuonna 1978 olin taas helleretkellä Halikonlahdella juuri ne kuumimmat iltapäivän tunnit. Harmaahaikaroita oli nytkin viiden linnun porukka Viurilanlahden lietteellä, mistä lähtivät ilmeisesti Joensuun puistoon lepäilemään. Taveja oli lietteellä kolekymmentä, lapasorsia viisikymmentä. Rytikerttunen lauloi edelleen reunaruoikossa, ja yksi pajulintukin siellä säkeitään viritteli, olisikohan jo muuttaja. Yllä kierteli viiden räyskän porukka, samat kai ympäri lahtea.

Altaiden puolella lenteli niiden yllä kymmenkunta törmäpääskyä ja läheisillä rikkaruohokentillä ruokaili viisi tikliä ja kymmenkunta hemppoa. Kahlaajalajeja oli nyt kolmetoista. Valtalajien, suokukon, liron ja suosirrin määrät olivat edelleen pienenpuoleisia. Kuovi, metsäviklo, musta- ja ja valkoviklo jäivät yhden linnun varaan.

Elokuun ensimmäinen päivä oli saanut Halikonlahdelle myös Virtasen Kimmon, Siitosen Pekan ja Sundellin Juhanin. Miekin siellä taas iltapäivän tunnit hikoilin. Harmaahaikaroita oli lietteellä nyt kolme, räyskiä edelleen viisi.

Vesilinnut olivat ennallaan, kahlaajamuutto odotti säänmuutosta. Töyhtöhyyppien määrä oli hiljalleen nousemassa, nyt niitä oli 30. Suokukkoja oli 60, suosirrejä hieman edellispäivää enemmän eli 40, lirotkin olivat parantaneet viiteenkymmeneen. Pikkutyllit ja kuovi olivat eiliseen verrattuna hävinneet, uutena mukaan oli tullut pikkusirri. Kahlaajien lajimäärä jäi kahteentoista.

Iltasella lähdinkin sitten takaisin Helsinkiin jatkamaan töitä, nyt pariksi viikoksi. Oli haaveena haalia loppukuulle vaihtovuoroin pieni vapaa pätkä jotta voisi lähteä katsomaan kunnolla kahlaajamuuttoa vaikka Jurmoon. Täältä ei uusia lajeja oikein löytynyt ja ainakin yksi pitäisi vielä saada...

***

Neljä vuosikymmentä sitten CXII

Neljä vuosikymmentä sitten 1978 heinäkuun lopussa oli taas vapaata viikonloppua edessä. 29.7. ehdin iltapäiväksi Halikonlahdelle runsaan kolmen tunnin lenkille. Hellettä oli kuten nytkin. Tullessa jo huomasin kuusi harmaahaikaraa altaiden lietteellä, pari niistä lenteli rauhattomasti laajemmallakin ja ennen retken loppua näin yhtaikaa seitsemän lintua ilmassa. Kalasääski oli myös työssään lietteen yllä, toinen tuli puolen tunnin kuluttua Viurilan edustalle kalaan.

Vanha jo pukuaan vaihtava pikkulokki lenteli kolmosaltaan yllä ja viisi räyskää ympäri lahtea, niistä yksi oli nuori, loput aikuisia. Jouhisorsia oli kymmenkunta kolmosaltaalla ja viisi Viurilanlahdenkin puolella. Kottaraisia pyöri altaiden ja lähipeltojen yllä kolmentuhannen linnun parvi.

Kahlaajia oli kohtalaisesti helteestä huolimatta, eniten suokukkoja (70) ja liroja (55). Suosirrejä oli 28, metsävikloja neljä, kaikkiaan kahlaajalajeja 12. Varpushaukka häiritsi niitä lentämällä lietteen yllä.

Seuraavana päivänä oli helle edelleen helvetilinen kuten olen vihkooni kirjannut. Käytinkin neljän tunnin retken soutelemalla silloisella lintuharrastajien paatilla Halikonjoella ja Viurilanlahdella, mukana oli Sundellin Juhani.

Harmaahaikaroita oli edelleen paikalla ainakin neljä, jouhisorsien määrä oli sama kuin eilen. Nyt Halikonjoen yllä saalisteli ampuhaukka, aamupäivällä JS ja Virtasen Kimmo olivat nähneet lahdella kaksi nuolihaukkaa. Räyskiä oli lahden yllä nyt kahdeksan.

Kahlaajien määrä oli vähentynyt edellisiltaisesta. 12 lajia kuitenkin nytkin niitä oli, suokukkoja ja liroja enää 30, suosirrejä 10. Muidenkin lajien yksilömäärät olivat tasaisesti laskeneet. Lopuksi kävimme vielä Joensuun puistossa mutta sieltä emme löytäneet mitään mainittavaa, linnut olivat sulkasadon aikaan piilottelevimmillaan.

***