( silkkiuikkuja lahdella edelleen riitti )
Heinäkuun viimeisenä päivänä
vuonna 1978 olin taas helleretkellä Halikonlahdella juuri ne
kuumimmat iltapäivän tunnit. Harmaahaikaroita oli nytkin viiden
linnun porukka Viurilanlahden lietteellä, mistä lähtivät
ilmeisesti Joensuun puistoon lepäilemään. Taveja oli lietteellä
kolekymmentä, lapasorsia viisikymmentä. Rytikerttunen lauloi
edelleen reunaruoikossa, ja yksi pajulintukin siellä säkeitään
viritteli, olisikohan jo muuttaja. Yllä kierteli viiden räyskän
porukka, samat kai ympäri lahtea.
Altaiden puolella lenteli niiden yllä
kymmenkunta törmäpääskyä ja läheisillä rikkaruohokentillä
ruokaili viisi tikliä ja kymmenkunta hemppoa. Kahlaajalajeja oli nyt
kolmetoista. Valtalajien, suokukon, liron ja suosirrin määrät
olivat edelleen pienenpuoleisia. Kuovi, metsäviklo, musta- ja ja
valkoviklo jäivät yhden linnun varaan.
Elokuun ensimmäinen päivä oli saanut
Halikonlahdelle myös Virtasen Kimmon, Siitosen Pekan ja Sundellin
Juhanin. Miekin siellä taas iltapäivän tunnit hikoilin.
Harmaahaikaroita oli lietteellä nyt kolme, räyskiä edelleen viisi.
Vesilinnut olivat ennallaan,
kahlaajamuutto odotti säänmuutosta. Töyhtöhyyppien määrä oli
hiljalleen nousemassa, nyt niitä oli 30. Suokukkoja oli 60,
suosirrejä hieman edellispäivää enemmän eli 40, lirotkin olivat
parantaneet viiteenkymmeneen. Pikkutyllit ja kuovi olivat eiliseen
verrattuna hävinneet, uutena mukaan oli tullut pikkusirri.
Kahlaajien lajimäärä jäi kahteentoista.
Iltasella lähdinkin sitten takaisin
Helsinkiin jatkamaan töitä, nyt pariksi viikoksi. Oli haaveena
haalia loppukuulle vaihtovuoroin pieni vapaa pätkä jotta voisi
lähteä katsomaan kunnolla kahlaajamuuttoa vaikka Jurmoon. Täältä
ei uusia lajeja oikein löytynyt ja ainakin yksi pitäisi vielä
saada...
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.