Taas mantereella

Tänään piti palata kotiin. Kymmenen päivää kuluu nopeasti. Luulin saaren säitä keväisiksi, mutta etelätuuli tyyntyi jo laivamatkan aikana Nötön jälkeen ja Paraisilla lämpötila oli illallakin toistakymmentä astetta.

Leppoisa sää ei juuri houkutellut lintuja muuttamaan, vaikka päivän ensimmäinen muuttaja oli sentään harmaahaikara, ennen puolta seitsemää aseman ikkunan ohi lentänyt. Eilen illalla saareen ilmaantuneet rastaat lähtivät kuitenkin aamulla jatkamaan matkaa. Päivän mustarastassumma nousi yli seitsemänkymmenen. Isommista linnuista merihanhia muutteli, ehdin itsekin ennen lähtöä näkemään pari porukkaa ja matkalla näkyi vielä lisää. Teeren oli lämpö innostanut soitimelle, pulinaa kuului koko aamun.

Hylkeet huhuilivat luodoillaan jo aamusta, ja hylkeen pää pilkisteli myös sen luodon tuntumassa missä pari päivää sitten näkyi kuutti. Saattaa siis poikanen olla elossa mutta piilossa luodon toisella puolella. Sinne en nähnyt enää paluumatkalla laivasta koska ohitimme luodon ainakin parin kilometrin päästä. Lisää hylkeitä näkyi matkalla, eräällä matalalla vesikivellä Nötön pohjoispuolella niitä köllötti kolme, enempää kivelle ei olisi mahtunutkaan.

Jo Nauvon puolella tienvarressa käveli ensimmäinen meriharakkani. Lautalle osuin paluumatkalle sopivasti, joten jäi aikaa käväistä Halikonlahdellakin. Västäräkistä vähäsen oli just jäältä lähtenyt, pari tavia istuksi Viurilanlahden puolella ja sinne lensi myös pari kanadanhanhiporukkaa. Lisää näitä näkyi Kruusilassa ja joutsenia pitkin matkaa, Muurlan Ylisjärvellä pari pikkuistakin. Aurinko oli jo tuolloin laskenut.

Tuuli etelässä moinaa

Käärmeet ovat heränneet myös. Retken aikana olen nähnyt jo lukuisia kyitä aurinkoa ottamassa. Muutama on edelleen kovin kohmeisen oloinen ja vaisu, mutta toiset kahahtavat jo nopeasti kanervikon kätköihin lintumiehen maastokenkien edestä.

Luulin että eilen näin jo paljon merikotkia. No, tänään niitä näkyi vielä enemmän. Yhdellä pikkuluodolla niitä kuhisi vähintään 19, kaukaa kuvittelin ensin hyljeluodoksi, mutta kaukoputki antoi vähän samanlaisen näkymän kuin Afrikan savanneilla missä korppikotkat repivät raatoa. Raadosta en nähnyt merkkejä, mutta mielessä kävi että jotakin syötävää siellä pitää olla, ettei vain olisi hylkeen kuutti... Kaikkiaan arvioimme saaremme tietämillä olleen vähintään 40 merikotkaa.

Kevät etenee varovasti, muutto on vaatimatonta mutta uusia lajeja tulee hiljalleen. Tänään saaressa oli ensi kertaa tyllejä ja kapustarinta. Rastaita oli päivän mittaan tullut jostakin runsaasti saareen, mustarastaita oli lähes 50 ja kulorastaitakin vähintään 8. Yksi laulurastaskin oli taas saaressa. Aamuisin korppipari kantaa risuja uuteen pesäänsä Männikön pohjoiskulmassa.

Koko viikon on öisin yllä ollut hieno tähtitaivas, tänä iltana taivaalla oli myös revontulia. Illalla naapurisaarella huudellut huuhkaja on jo vaiennut, hiiripöllötkin ovat asettuneet kylältä takaisin Männikköön.

Kevät on tuonut saareen myös ekoterroristit. Taas tuli joku elykerhon tuhopolttajaryhmä saaren itäpään katajikkoja polttamaan, illalla sieltä levisi pohjoiseen paksu savupilvi. Jos valtion menoja on karsittava, julkista sektoria supistettava niin että virkamiehiä karsitaan ja turhille annetaan potkut, nuo elykeskukset ja metsähallitukset voisi lopettaa. Ne eivät osaa valtion rahoin tehdä muuta kuin talvivaaroja ja tuhopolttoja luonnonsuojelualueilla. Tämä oli viimeinen täysi päiväni täällä tältä erää, huomenna kotiudun. Harmi että tuosta pyromaaniporukasta piti taas jäädä huono muisto muuten hyvälle retkelle.

Tuuli kääntyi kaakkoon

Tänä aamuna harjun laelle kiivettyäni piti heti tarkistaa onko eilinen kuutti vielä paikallaan. Ei ollut, on tietysti voinut vaikka vaihtaa paikkaa karin toiselle puolelle. Päivän mittaan samalla luodolla istui milloin muuttohaukka, milloin merikotka, joten epäilen ettei kuutti ollut enää ollenkaan paikalla.

Merikotkia oli tänään enemmän kuin kertaakaan tämän retken aikana, vähintään 36 lintua. Parhaalla luodolla niitä parveili 16 yksilöä. Jos tuolla olisi ollut hallin kuutti, on helppo arvata ettei sillä olisi ollut kovinkaan hauskaa, henkeä tuollainen seura jo uhkaa. Ehkä siinä oli vihje siitä miten ne viimekeväiset raadot tänne rannoille olivat syntyneet.

Lokkimuutto oli vielä eilistä kovempaa, kala- ja harmaalokit etenivät tasaiseen tahtiin meren yllä itäisiin. Muuten muutto oli vaisua. Merisirrejä on ilmaantunut päivä päivältä enemmän, nyt niitä oli jo 40, ja niistäkin osa nähtiin muuttolennossa itään.

Vakiopöllöt pitivät jälleen iltahämärissä seuraa toisilleen tuulimyllyn siipien päässä, vakituiset tunturikiurut ruokailivat heinänsiemenillä länsikärjessä ja parin päivän tauon jälkeen kulorastaidenkin kolmikko näyttäytyi saaren itäosissa. Pöllöille tuntuu myyriä olevan, muutaman elävän lisäksi kylätien varresta löytyi yksi kuollutkin, aika pulskan oloinen. 

Kevään merkeistä

Tänään kysytään ensiksi, mistä tietää että Jurmossa on kevät?

No siitä että kivet alkavat vihertää.

Hiiripöllöt puuhastelivat kylän liepeillä koko päivän, aluksi päivystäen aseman vieressä niitylle pystytetyillä verkkokepeillä, sitten Männikössä ja iltasella pariskuntana vuoroin kappelin pihlajapuskassa, vuoroin Mattssonin tuulimyllyn siipien päällä.

Muutto ei kulje kun korkeapaine seisoo paikallaan ja tuuli on idässä, mieluummin vastainen kuin myötäinen. Lokit tulivat kuitenkin tänään vahvasti maisemaan, niiden muuttoa ei tuuli tai korkeapaine häiritse, ja iltapuolella monet luodot olivat valkeanaan saapuneista kala- ja harmaalokeista.

Erityisenä ajatuksenani tällä retkellä oli etsiä hallin kuutteja saaresta. No, tänään sellainen löytyikin, mutta ei tästä saaresta vaan vähän matkan päässä olevalta luodolta. Siellä köllötteli hylkeenpentu emon eväshetkeä odotellen, ihan hyväkuntoisena siis. Tämän saaren rannat olen kolunnut jo aika tarkkaan eikä vielä yhtään ole täällä näkynyt. Parina iltana kun tuuli on tyyntynyt, mereltä kaakosta on kuulunut aikuisten hallien ulina. 

Korppien kommentit

Tämän päivän juttuna olkoon sattumus korppiparin kanssa. Iltasella auringon jo lähestyessä taivaanrantaa komppasin saaren etelärantaa tarkoituksenani kääntyä kylälle vievälle polulle. Harjun suunnasta tuli minua kohti korppipari, kskenään jutellen. Parinsadan metrin päässä toinen korppi äkkäsi minut ja varoitti kuuluvasti, samalla kaartaen nopeasti takaisin. Sen kaveri vilkaisi eteensä, kai minut samalla huomaten, mutta jatkoi rauhallisena matkaansa, ja kun se tuli kohdalleni, teki vielä ilmassa pienen sivuttaisliu'un, samalla ronkkaisten kaverilleen että älä nyt turhia säikähdä, ei tuollainen mitään tee. Toinen paineli hyvää vauhtia ohitseni kolmensadan metrin päästä kaartaen ja tovin kuluttua pari jatkoi yhdessä meren yllä etelään.

Kylmää idästä

Tämäkin aamu paljasti tuulen pysyneen idässä. Tuulen voima vain oli eilistä navakampi, kymmenen sekuntimetrin tietämissä. Pilvetön yö oli kuurannut maan, ja vielä iltasella varjoisat paikat olivat pysyneet kuuran peitossa.

Aurinko nousi jo hitusen ennen seitsemää. Eiliseen verrattuna aamumuuto oli vaisua, vähän lähempänä sitä mikä tälle ajankohdalle sopiikin. Pari omaa ensihavistani tuli jo vakiolla, yksi kuikkalintu muutti pohjoiseen ja ruokki länteen.

Länsipään kierros alkoi hyvin kun Männikön hiiripöllöt näyttäytyivät mukavasti. Itse länsipää oli tyhjän oloinen, eilisiä tunturikiurujakaan ei löytynyt. Tuli silti vastaan neljän taigametsähanhen parvi, minun kevään ensimmäiseni.

Itäkierroskin alkoi hyvin kun niinikään Männiköstä löytyi sarvipöllö. Idästä oli tuuli vienyt linnut ja paluumatkan kohotuksena oli taas sama sarvipöllö, nyt Suon laidassa.

Retki saavuttaa nyt puolivälinsä.