Tuuli etelässä moinaa

Käärmeet ovat heränneet myös. Retken aikana olen nähnyt jo lukuisia kyitä aurinkoa ottamassa. Muutama on edelleen kovin kohmeisen oloinen ja vaisu, mutta toiset kahahtavat jo nopeasti kanervikon kätköihin lintumiehen maastokenkien edestä.

Luulin että eilen näin jo paljon merikotkia. No, tänään niitä näkyi vielä enemmän. Yhdellä pikkuluodolla niitä kuhisi vähintään 19, kaukaa kuvittelin ensin hyljeluodoksi, mutta kaukoputki antoi vähän samanlaisen näkymän kuin Afrikan savanneilla missä korppikotkat repivät raatoa. Raadosta en nähnyt merkkejä, mutta mielessä kävi että jotakin syötävää siellä pitää olla, ettei vain olisi hylkeen kuutti... Kaikkiaan arvioimme saaremme tietämillä olleen vähintään 40 merikotkaa.

Kevät etenee varovasti, muutto on vaatimatonta mutta uusia lajeja tulee hiljalleen. Tänään saaressa oli ensi kertaa tyllejä ja kapustarinta. Rastaita oli päivän mittaan tullut jostakin runsaasti saareen, mustarastaita oli lähes 50 ja kulorastaitakin vähintään 8. Yksi laulurastaskin oli taas saaressa. Aamuisin korppipari kantaa risuja uuteen pesäänsä Männikön pohjoiskulmassa.

Koko viikon on öisin yllä ollut hieno tähtitaivas, tänä iltana taivaalla oli myös revontulia. Illalla naapurisaarella huudellut huuhkaja on jo vaiennut, hiiripöllötkin ovat asettuneet kylältä takaisin Männikköön.

Kevät on tuonut saareen myös ekoterroristit. Taas tuli joku elykerhon tuhopolttajaryhmä saaren itäpään katajikkoja polttamaan, illalla sieltä levisi pohjoiseen paksu savupilvi. Jos valtion menoja on karsittava, julkista sektoria supistettava niin että virkamiehiä karsitaan ja turhille annetaan potkut, nuo elykeskukset ja metsähallitukset voisi lopettaa. Ne eivät osaa valtion rahoin tehdä muuta kuin talvivaaroja ja tuhopolttoja luonnonsuojelualueilla. Tämä oli viimeinen täysi päiväni täällä tältä erää, huomenna kotiudun. Harmi että tuosta pyromaaniporukasta piti taas jäädä huono muisto muuten hyvälle retkelle.