Keskiviikko 23.6. aloitettiin Posion puolella Riisitunturin kierroksella, teimme Riisin riettaan reitin. Sinipyrstöjä lauloi täälläkin ainakin kolme koirasta kuulimme. Peukaloisiakin lauloi kolme koirasta, pohjansirkkuja kaksi, molemmilla perheet. Tunturinummella varoitteli pikkukuoveja ja korppien poikueparvi kierteli aluetta. Ukkoset taisivat tältä erää olla ohi ja niiden myötä ilma oli viilentynyt toistakymmentä astetta. Kitkan ja Käylän kautta siirryimme Sallaan, Sallatunturin lähellä pidimme taukoa ja yöpymään menimme viimesyksyiselle löydöllemme Termusjärven tornin parkkipaikalle.
Torstaiaamu oli taas sateinen mutta Termusjärven tornissa on katto joten siellä seurailimme aamun lintuelämää järvellä ja ympäröivällä suolla. Rastaat, leppälinnut ja järripeipot olivat innokkaimmin äänessä, järvellä oli tukkasotkia, telkkiä, haapanoita, heinäsorsia ja joutsenia, suolla kahdeksan kurkea. Matkamme jatkui Sallasta Pelkosenniemelle ja sieltä Sodankylän rajoille. Pyhätunturin opastuskeskukselta lähdimme Noitatunturin laelle, kapuaminen rakkakivikossa kannatti, huipulta oli hienot näkymät pitkälle joka suuntaan. Sinipyrstön laulun kuulimme täälläkin. Reitiltä palattuamme ajoimme Luoston suuntaan yöpymään.
Perjantaina 25.6. aamupalan jälkeen kiersimme Luoston Rykimäkeron reitin. Järripeipot ja leppälinnut olivat reitin tyypillisimmät laululinnut, mukavimpina löytöinä kolme laulavaa taviokuurnaa. Reitin varresta löytyi myös uusi pohjantikan pesä jolta otin lisää videota Kuusamossa kuvaamieni jatkoksi. Retken jälkeen lähdimme Sodankylään kaupoille, olihan tässä käsillä pitkä viikonloppu juhannuksineen. Ruokatäydennyksen jälkeen ajoimme Viiankiaavan parkkipaikalle ja kävelimme luontopolun ympäri erittäin sakeassa hyttysparvessa. Tämä oli retken ensimmäinen paikka missä itikat todella ahdistelivat niin että se tuntui. Viiankiaavan tornissa oli västäräkillä pesä, järvellä ui arvoituksellisesti kuikka, rannan pensaikossa pohjansirkuilla oli lentopoikue. Koppelo karkasi lentoon polun varresta. Yöksi jäimme parkkikselle rasvaamaan hyttysenpistoksia ja nukkumaan.
Juhannuspäivä aloitettiin uusimalla Viiankiaavan kierros. Keskityin eilistä enemmän kuvaamaan videoita. Järvellä kuikka oli tuonut nyt esiin koko perheensä, puolison ja pari pientä poikasta joita emot ruokkivat pikkuruisilla sinteillä. Suolla seurasimme orvon poronvasan seikkailuja ja kohta huomasimme että sitä seuraili joku muukin. Nuori maakotka nousi lähistöltä, lensi puiden välissä järven laitaan ja seuraili puusta poronvasan liikkeitä. Se kai huomasi myös meidät koska lähti sitten puiden suojassa päinvastaiseen suuntaan ja edelleen järven taakse. Joutsenia oli suolla kaksi paria, kurkia samoin ja lisänä viiden esiaikuisen parvi. Eiliset pohjansirkut olivat edelleen paikalla.
Matka jatkui edelleen kohti pohjoista. Pysähdyimme Ilmakkiaavan lintutornille, hiljaista siellä nyt oli. Tien varresta poimimme myös Peurasuvannon tornin, paikka oli hienon näköinen mutta lapinharakka jäi ainoaksi mainittavaksi havainnoksi. Sää oli kolea, tuuli luoteesta. Suunnistimme kohti Sompion luonnonpuistoa ja kun saavuimme Sompiojärven rantaan, huomasimme että koko joukko muitakin oli päättänyt tulla juuri tänne juhannusta viettämään. Muuan ulkomaalainen pariskunta haaveili kai yöpymisestä teltassa järven rannalla, mutta hyttyset olivat niin uusi ja raju elämys että ensin toinen ja sitten toinenkin hävisi autoon yöpymään ja lopulta lähtivät etsimään vähemmän luonnonläheistä lepopaikkaa. Meitä ei enää muutama hyttynen häirinnyt, niitä oli vähän Viiankiaapaan verrattuna.
Juhannussunnuntai otettiin vastaan Sompiojärvellä. Lähdimme komppaamaan retkipolkua Terävä-Nattasen suuntaan mutta sade yltyi sen verran reippaaksi että palasimme tunturin juurelta takaisin. Leiripaikan kaivosta täytimme auton juomavesivaraston ja ajoimme vähän matkaa Pyhä-Nattasen huipulle vievälle polulle. Tuon kierroksen sitten teimmekin. Järvellä kierteli aamulla pari merikotkaa ja kuikka. Polkujen varressa oli parikin pohjansirkkuperhettä, pohjantikkakin kuulutti reviiriään. Pyhä-Nattasen huipun maisemat olivat hienot mutta lintuja siellä ei juuri ollut. Päivän mittaan komppasimme parikymmentä kilometriä joten nukkumaan teki jo aikaisin mieli.
Maanantaiherätys tapahtui Sompion yläparkkiksella. Lähdimme Tankavaaraan, siellä valitsimme reiteistä ”kuukkeli”- ja ”geologisen” kierroksen. Taviokuurna lauleli täälläkin parissa paikassa, muuten linnusto oli aika hiljaista ja vähälukuista. Jatkoimme Kiilopään parkkipaikalle, siellä oli väkeä. Me emme nyt kiivenneet perinteisesti huipulle, siellä olivat kaikki muutkin. Kiersimme tunturin laitoja ja palailimme takaisin Luulammen kautta. Lintuja oli edelleen hyvin vähän, tärkeimpänä viihdyttäjänä korppien lentopoikue. Tiistaiaamulla heräsimme varhain jotta ehtisimme käydä huipulla ennen kuin se taas täyttyisi turisteista (niitähän mekin olimme). Kapustarintoja oli huipun liepeillä kuusi, korppeja tuttu poikueparvi, eikä sitten juuri muuta. Erityisesti kiirunat ja keräkurmitsat pysyivät meiltä piilossa. Autolle palattuamme olikin aika käydä kaupassa Saariselällä ja samalla tyhjentää auton septitankki, huoltamolla oli hyvä tyhjennyspiste. Pohjoiseen päin jatkoimme. Urupään luona teimme kierroksen, pikkukuovia kuvasin kun se seurasi meitä varoitellen pitkin matkaa. Ajo jatkui Inariin Tuurukosken luontopolulle minkä kiersimme keskiyön auringossa. Maisemat olivat hienoja, linnut vähissä. Pitkin jokivartta sentään sipit seurasivat meitä tasaisin välein.
Kesäkuu alkoi olla lopussa, 30. päivän aluksi kävimme toteamassa ettei Mierasrovalla ollut luvattua näkötornia, se oli purettu. Mierasjärven tien varressa varoitteli taas pikkukuoveja ja riekolla oli poikue. Kevon luonnonpuiston pohjoisosan polulla teimme pienen kierroksen, ehdimme juuri ja juuri katsomaan kanjonin alkupäätä. Retken ensimmäiset lapintiaiset huomasimme vasta nyt, samoin sinirinnan, joka kyllä suostui hyvin kuvattavaksi. Hänen puolisonsa vilahti vain hetkittäin näkyviin, huolehti kai jälkikasvusta kun koiras kiinnitti meidän huomiomme itseensä. Alleja ui järvellä ja keltavästäräkit varoittelivat ympärillämme pitkin matkaa. Tavoitteemme oli kuitenkin vielä saavuttamatta ja Kevolta ajoimmekin sitten suoraan Pulmankijärven viereen. Kaukoputkella löysin järveltä kuikkaparin, isokoskelon, kala- ja harmaalokin, tien varressa tarkkaili tilannetta tylli ja kapustarinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.