Vuosi Korialla eli miten tässä näin kävi osa 6

 

 

Lintutornin parkkiruuduissa 

Torstaina 17. kesäkuuta matkamme jatkui Pohjois-Karjalassa kunhan ensin heräsimme ja nautimme aamupalaa Liperin Kuoringan rannassa, selällä ui kahdeksan kuikan parvi, sen näki auton ikkunasta. Saavuimme Liperin Mattisenlahden luontopolun ja tornin parkkikselle. Siellä muistin käyneeni ensi kerran heinäkuussa 1973 ja nähneenikin peräti suopöllön, Lähteenojan Jarin kanssa olin silloin ensimmäisellä Suomi-kiertueellani ikinä. Lintutornin parkkiruudut oli nyt merkitty haarahaukan kuvin jätevesipuhdistamon taakse, reitti kulki pitkin altaiden reunoja. Lahti oli laajalti ruoikon peitossa, avovesi kaukana. Kaulushaikara huuteli, ruskosuohaukka kierteli, taivaanvuohi mäkätteli ja kuovi varoitteli, altailla oli telkkäpoikue ja tavien koirasparvi.

Lieksalla oli tarjota Kolin kansallispuisto kansallismaisemineen, ja huipuille me kiipesimmekin. Huiput olivat ritariperhosten valtaamia, toki paikalla oli myös runsaasti turisteja mutta hyvin mahtuivat perhoset ihmisten joukkoon. Alapuolen metsäpolkujen varressa lauloi kolme peukaloista ja idänuunilintu. Illaksi jatkoimme Lieksan Patvinsuon kansallispuistoon ja teimme suon puolella pienen pitkospuukävelyn. Pikkukuovi soidinteli suolla, vanha merikotka lensi paikallisen tuntuisesti itään. Suon laidalla oli runsaasti majavien oleskelun jälkiä. Tilaa oli joten häiriötön yöpymispaikka löytyi helposti ja järvessä kävimme myös iltapesulla.

Perjantaina oli taas hellettä, ja me päätimme kävellä Suomunjärven ympäri. Linnustossa alkoi näkyä lievä pohjoinen leima, leppälinnut lauloivat, käet kukkuivat, urpiaisia lenteli, järrejä ryysteli ja rastaat olivat punakylkiä ja räkättejä. Pitkän kierroksen päätteeksi kävimme kaupassa Lieksassa ja ajoimme sitten Valtimon kautta Rautavaaraan, kohteena Tiilikkajärven kansallispuisto. Emme olleet ainoita, paikalle oli kerääntynyt runsaasti väkeä ja autolle oli haastavaa löytää parkkipaikkaa. Yöpymään kuitenkin jäimme ja kun päiväretkeilijät lähtivät illalla pois jäi autollekin sopivan rauhallinen paikka.

Lauantaiaamuun heräsimme ja aamupalan jälkeen lähdimme kiertämään puiston eteläosien polkuja. Kukkivat villat tekivät soista valkoisia. Kapustarinta, käkiä ja pikkukuovi kuuluivat elävän täälläkin, reunametsistä löytyi pohjantikka. Järripeipoilla oli jo lentopoikasia, leppälinnut varoittelivat vasta pesillään. Ensimmäinen pohjansirkku löytyi myös suonlaidan korvesta. Räystäspääskyillä oli pesä varaustuvan katonrajassa. Järvi oli hieno, olisi varmaan kannattanut täälläkin käydä sen pohjoispäässä, ensi kerralla sitten... Meidän tavoitteemme olivat pohjoisempana. Autolle palatessa ohi lensi ruskosuohaukkakoiras, pesivältä sekin vaikutti.

Matkasimme kohti Kajaania. Sieltä etsimme Kuluntajärven lintutornin. Järvellä risteili kymmeniä pikkulokkeja ja tornista voi seurata viereisen puun pöntössä pesiviä kirjosieppoja. Jatkoimme evästauon jälkeen matkaa pohjoisemmas, Taivalkoskelle. Iiviänperän lintutornilla kävimme, torni alkoi olla rapistunut ja erityisesti sinne vievät pitkokset huonossa kunnossa. Kilometrin päässä oli levähdyspaikka jolla silläkin oli ollut pitkospolku jokirantaan, nyt hautautunut pajukon alle. Merikotka päivysti jokivarren kuusen latvassa, sorsat, tiirat, kahlaajat ja joutsenpari siinä alapuolella silmälläpidettävinä. Maisemat olivat hienoja, toivoisi vain että paikat kunnostettaisiin entiselleen. Toki vieressä on Kylmäluoman retkeilyalue ja kaikki kunnostustoimet onkin keskitetty sinne...

Yötä vietimme tienvarren levähdyspaikalla ja aamulla jatkoimme Kuusamoon, tankkiin piti saada täytettä ja toinen piti saada tyhjäksi. Kuusamossa vedenpuhdistamon vieressä olikin mainio paikka septitankin tyhjennykseen, meitä retkiautoilijoitakin oli ajateltu. Sää oli sateinen ja kolea. Jatkoimme perinteisille paikoille Konttaisen parkkipaikalle Valtavaaran tienoille. Vaarat olivat pilvien peitossa. Kiipesimme Konttaiselle ja kuvasimme sekä pohjantikkaa pesällään että laulavia sinipyrstöjä, välillä ihan edessä tai yläpuolellakin. Kuukkelit liikkuivat hillitymmin, tilhiä huomasimme, samoin pohjansirkun. Kävellen tutustuimme sekä järven rantaan että lähitienoisiin Virkkulaan asti. 

 

Sinipyrstö laulaa pilvessä

Seuraavankin aamun vietimme samoissa maisemissa, lisää kuvia ja videoita tuli samoista aiheista, hauska äänensä hukannut käki huvitti meitä koko aamun 'laulullaan'. Matka jatkui Vuotunkiin ja sieltä Antinperän tornille. Sää pysyi sateisena, Ala-Kitkalla Kaukosaaren tornilla käydessä pilvien rakoillessa lämpö nousi nopeasti helteiseksi. Tutustuimme myös Oivangin lintutorniin ja kosteikkoon, näillä paikoilla en ollut ennen käynytkään. Sää tuntui muuttuvan ja kohta iskivät parin tunnin rajut ukkoset. Niiden ohitusta odottelimme Vasaraperän lintutornin parkkipaikalla. Tornipolun varressa pohjansirkuilla oli poikue maastossa. Lahdella ui joutsenia ja härkälintuja, pesivä nuolihaukka jahtasi sitkeästi tiiroja mutta joutui lopulta tyytymään korentoihin. Sateiden mentyä ilta oli todella tyyni ja seesteinen, kesäpäivän seisauksen lyhintä yötä jäimme viettämään Mustalammin-Mustavaaran maisemiin. Ohittanut ukkosrintama oli todella laaja, se ulottui Kemijärveltä Kajaaniin.

Tiistaiaamuna 22.6. kävimme kaupoissa Kuusamon keskustassa ja samalla kiertelimme keskustan lintupaikkoja etsien. Kirkkolahden lintulavan ja Jätärin tornin katsastimme, Torangin vanhalla tornilla ja Vihtasalmen tornillakin kävimme ja sieltä yritimme Ahvenlahdelle, perille emme kuitenkaan ehtineet. Sää muuttui jälleen nopeasti ja kiire oli marssia takaisin autolle kun uusi laaja ukkosrintama rymisti yli. Palatessamme takaisin oli iso puu kaatunut poikittain tielle, sen jouduimme osin raivaamaan pois edestä päästäksemme jatkamaan matkaa. Riisitunturin parkkipaikalle tulimme viettämään seuraavaa yötä. Maisemat olivat avarat...

Etelän yöt jäivät etelään, nyt edessä yötöntä yötä...