Seijalla oli keikkoja ja minä retkeilin Kouvolassa. 22. toukokuuta kierrokseni kulki Kuusankosken Saksanahon ja Ahlmanintien joutomailla. Kaksi viitakerttusta lauloi muiden jo aiemmin tulleiden laulajien lisänä. Kävin myös Lappalanjärven hiekkarannalla, pari paikallista kuikkaa ui selällä, sääksi kalasti ja käki kukkui. Keltin altailla lepäili kolmisensataa valkoposkihanhea, pari metsähanhea mukana ja rantapuissa liikehti jo päivän kolmas harmaapäätikka. Seuraavankin päivän Seija vietti töissä ja minä kuljeskelin kameran kanssa ympäri Keltin altaita. Linnusto oli saanut vahvistusta ruisrääkän ja parin pensassirkkalinnun verran. Löytyi myös paikallinen pohjansirkku. Kahdeksan kurkea pistäytyi altailla päivän mittaan, meriharakkapari oli löytänyt viihtyisän piilon syrjäisimmältä lammikolta, viitakerttunen lauloi nyt täälläkin. Kotitalon katolla pesivät kalalokit, pihapuissa lauloi leppälintu reviirillään ja katuja oli tulossa repimään auki vesijohtoja ja viemäreitä kunnostamaan tullut porukka. Yhtäkkiä paikka ei tuntunutkaan kovin viihtyisältä...
Maanantaina 24.5. lähdimme sitten uudelleen Virolahdelle. Leerviikkiin ajoimme suoraan ja muuttoa seurasimme rannasta pitkin päivää, pari käyntiä teimme Vilkkilänturalle ja Kurkelan suoralle. Sepelhanhia muutti pitkin päivää kaukaa etelässä, lähemmä 23000. Suosirrejä meni lähempää yksi parvi, 230 lintua. Muuten muutto oli hiljaista vaikka iltaa kohti tuulikin tyyntyi ja taivas kirkastui. Vilkkilänturalla asusteli kolme jalohaikaraa, heinätavi- ja lapasorsakoiraat pyörivät näyttävästi tornin edustalla. Seuraavankin päivän kulutimme samaan tapaan. Kuikkamuutto aamulla oli olematonta ja sepelhanhetkin jäivät vajaaseen 2300 muuttajaan. Mereltä tuli kuitenkin kevään ensimmäinen mehiläishaukkani ja myös haarahaukka. Tyvenellä ja aurinkoisella säällä aika kului kyllä ihan rannassa istuenkin. Vilkkilänturan molemmilla torneilla pistäydyttiin, kalasääskiä kävi paikalla viitisen eri lintua, mehiläishaukka muutti täälläkin.
Keskiviikkoaamu oli kylmä, mitään ei muuttanut Leerviikin aamussa. Lähdimme taas kohti Kouvolaa, toki pitkän kaaren kautta ensin Ylämaan Nurmelan torniin, Ryönänlahdelle ja sieltä Miehikkälän läpi. Itärajalla oli hiljaista. Paluumatkalla innostuimme etsimään Ylä-Hirvaan tornin. Vaikka polku oli kryptinen ja hankala ja itse torni vaikutti aika huteralta, jopa vaaralliselta, lintuja paikalla oli yllättävän hyvin. Puolilta päivin alkanut sade hääti meidät takaisin autoon ja lopulta Korialle.
Seijalla oli taas töitä ja minun piti keksiä retkiajanvietettä. Torstain 27.5. sää oli edelleen kolea ja sateinen. Keltin altaille oli sentään tullut kevään ensimmäinen pikkulepinkäiskoiras ja pääskyjen joukossa oli lukuisia törmäpääskyjä. Seuraavana aamuna vietyäni Seijan taas töihin jatkoinkin matkaa itään, Lappeenrannan ohi Joutsenoon. Siellä Korvenkylän lammella piti olla isovesipääskyn. Sade oli pehmittänyt maastoa ja oli lähellä etten jäänyt isolla autolla kiinni kun yritin kääntää autoa kapealla tiellä. No, hyvin siinä kuitenkin kävi ja linnunkin näin lopulta hienosti, ja sain siitä sekä kuvia että varsinkin tavoittelemani videon. Korvenkylä oli minulle kovin tuttu paikka, olinhan ollut viereisessä Rauhan sairaalassa vuoden päivät sivarina joulukuusta 1978 joulukuuhun 1979. Paluumatkalla kävin Lappeenrannassa Askolan altailla, kahlaajia odotin näkeväni mutta turhaan. Lopuksi kävelin kierroksen Sippolassa Hevoshaan arboretumissa. Siltä odotin aina paljon mutta yleensä turhaan, niin nytkin. 29.5. vein Seijan taas aamulla töihin ja jatkoin sitten Iittiin Urajärvelle Mukulanlahden torniin. Lajisto oli tuttua paikallista, mitään arktisen muuton tapaista en nähnyt, vain paikallinen merimetso vakiokivellä. Pohjoistuuli oli koleaa vaikka aurinko paistoi. Palailin Saksanahon ja Ahlmanintien joutomaiden kautta. Laululinnut olivat vaisuja. Keltin altailla paikallinen meriharakkapari innostui kuitenkin parittelemaan. Törmäpääskyjä oli tullut lisää, pesivän näköisiä nekin.
Toukokuun 30. eli sunnuntaina lähdimme taas Korialta Virolahdelle. Pohjoistuuli jatkui yhä mutta illalla oli jo tyyntyvää. Virolahden arktikapäivät olivat jo ohi ja saimmekin viettää aikaa pitkälti omissa oloissamme. Tulomatkalla kävimme Kurkelan rajasuoralla ja tornissa. Joku kiljukotka löytyi kaukana kaakon suuntaan kiertelemässä. Muitakin haukkoja oli nyt enemmän kuin aiemmin. Vilkkilänturan etelätornin lehdossa näimme paikallisen valkoselkätikkakoiraan. Leerviikin iltastaijilla muutti vielä runsaat 4000 sepelhanhea. Sepelhanhia riitti vielä toukokuun viimeisen päivän aamumuutolle vajaan tuhannen verran. Tundrakurmitsoja muutti yli kaksisataa, kuikkia vain muutama. Tuttu pikkusieppo lauloi yhä parkkipaikan takana. Vilkkilänturalla oli paikallisia petolintuja, eteläisen tornin edustalla viihtyivät taas tutut heinätavit ja lapasorsat. Kesäkuu alkoi Leerviikin aamumuutolla. Vielä löytyi kaksi sepelhanhiparvea, vähän kuikkia ja koskeloita muutolla itään. Vasta nyt määritin vuoden ensimmäisen pikkukäpylintuni. Vilkkiläntura tarjosi vai tuttuja paikallisia lintuja joten lähdimme käymään Virojoen uimarannalla ja louhoksella. Sen jälkeen ajoimme Pyterlahden äskettäin rakennetulle ilmavalvontatornille. Maisemat olivat hienot mutta petolinnut eivät olleet nyt muuttomielellä. Samat ruskosuohaukat kuin sieltä näimme myös Lintulahden tornista. Leerviikin illassa meidät yllätti 80 yksilön pikkujoutsenparvi joka muutti lähes ylitsemme koilliseen. Piti käydä vielä Turalla katsomassa etteivät olleet sinne jääneet, eivät olleet. 2.6. aamulla olimme taas Leerviikin rannassa ja jo ennen sinne ehtimistämme yli muutti 10 pikkujoutsenen parvi. Pari tuntia myöhemmin perässä seurasi vielä 85 linnun muuttoporukka, sekin aivan edestämme. Muita muuttajia ei sitten ollutkaan, vain kolme pientä sepelhanhiryhmää. Aamupäivällä kävimme Turan molemmilla torneilla, paikalliset linnut näkyivät valkoselkätikkaa myöten, yhdellä heinätavikoiraalla oli naarasseuraa. Lähdimme kohti Kotkaa. Ensiksi kävimme katsomassa Klamilan ilmavalvontatornia, sen vierestä löytyi kehrääjä, vuoden ensimmäiseni. Kolme hanhiparvea muutti kaukana itään. Mehiläishaukat soidintelivat tornin ympäristössä.
Matka jatkui Haminaan Lupinlahden tornille. Sen vieressä lauloi jo kolme rastaskerttuskoirasta. Kaulushaikara paitsi kuului myös näkyi kun lensi aivan ylitsemme edustan ruoikkoon. Kirkkojärvellä teimme kävelykierroksen ja samalla myös sen taakse Haralinmäelle. Seuraava pysähdys oli Kotkassa Rantahaan tornilla. Hoitoniityllä ei enää ollut muuttokahlaajia. Yötä jäimme viettämään Kotkan Meripuiston parkkipaikalle mutta paikka osoittautui rauhattomaksi, tuskin enää toiste yritämme samaa.
Kolmannen päivän aamulla heräsimme varhain ja kävimme visiitillä Katariinan puistossa. Linnusto oli aika vaisua. Pyhtään Heinlahden kautta suuntasimme Valkmusan kansallispuistoon Simonsaaren lenkille. Suolla oli runsaasti käkiä, kukkuvia ja lentäviä. Kuovit varoittelivat ja soidintelivat. Meidät yllätti mustapyrstökuiri joka sekin varoitteli aktiivisesti ja myös soidinteli. Illaksi ja yöksi menimme Moronvuoren polun parkkipaikalle. Polun varressa lauloi muun muassa pikkusieppo.
Teeret herättivät meidät soitimellaan neljännen päivän aamuun. Lähdimme uudestaan Simonsaaren puolelle. Käkiä oli edelleen, ja nyt näimme mustapyrstökuiriparin yhdessä. Koiraskuiri yhdessä kuovin kanssa vihoitteli kovin läheisen kalasääskenpesän mahdolliselle asukkaalle. Myös eilen nähty pikkulokkipari osoittautui paikalliseksi.
Paluumatkalla Korialle kävimme Teutjärven lintutornilla ja vielä Oivonojan savikuopilla. Silloin Seppo yllätti taas ilmoittamalla että Turussa Friskalassa olisi suohyyppä. Hän itse oli vakiopaikallaan Morgonlandetin saaressa eikä siis voinut lähteä lintua bongaamaan. Oli meilläkin pitkä retki taas takana, mutta kun minulla oli ikuisin tulikirjaimin takaraivooni muistunut episodi jolloin eräänä äitienpäivänä piti käydä suohyyppä bongaamassa Parikkalassa ja myöhästelylähdön takia lintu oli karannut ennen saapumistamme, päätin ainakin minä yrittää nyt uusintaa.
Seija ei halunnut enää mukaan, hän jäi Korialle ja minä lähdin kohti Turkua, en sentään vielä auringonlaskua. Niinhän siinä sitten kävi että saavuin paikalle läpi Turun iltapäiväruuhkan. Lintu oli edelleen paikalla ja tutut pääkaupunkiseudun kollegat sen heti minulle osoittivat. Kaukanahan se oli joten kuvasaalis jäi perin vaatimattomaksi, video siitäkin kuitenkin piti ottaa. Muinaisen mäherryksen valtava apina putosi harteiltani ja leppoisissa tunnelmissa köröttelin hämärtyvässä illassa kohti Koriaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.