22.1.2022

Vuosi Korialla eli miten tässä näin kävi osa 3

 

 

Ei ollut turha retki, karikukon näki.

 

Jo huhtikuun puolella oli retkikalenterimme muotoutunut käytännössä Seijan keikkatyökalenterin mukaan. Kun hänellä oli työvuoro, minä lähdin autoretkelle samalla kun vein hänet töihin. Toukokuun neljäntenä lähdimme ensi kertaa kohti Virolahtea. Junkkarinjärven ja Haminan Lupinlahden tornin kautta saavuimme Vilkkilänturalle Kolsinpohjan tornille iltasella ja sen jälkeen vietimme tovin iltamuuton toivossa Leerviikissä. Muutto jäi pariin pieneen valkoposkihanhien parveen, paikallisia lintuja toki oli kohtalaisesti kolean pohjoistuulisesta säästä huolimatta. Seuraavan aamun muutto oli myös heikkoa, sentään vuoden ensimmäiset lapasotkat ja nuolihaukka siinä sivussa. Kurkelan tornilla kävimme katsomassa ettei autollamme uskalla ajaa parkkipaikalle ja tornikin on jäänyt puiden latvojen alapuolelle. Paluun Korialle teimme kiertäen vielä rajan pinnassa Nurmelan tornilla ja Väkevälän luhdalla. Yöpakkaset ja koillistuuli pitivät linnut vaisuina, vaikka hanhiparvia riitti monin paikoin. Kuudentena päivänä kävin aamulla Iitissä Mukulanlahden tornilla. Kuikkia muutti täälläkin koilliseen, näkyi kevään ensimmäinen käki ja suopöllökin nousi rantaluhdalta muutolle. Illalla sain viestin että Teuroisissa olisi hanhien joukossa kaksi punakaulaa, ne kävin katsomassa.


Hanhien lepäilyparvia Kouvolassa seurailin muutaman lähipäivän kunnes 11.5. lähdimme taas Virolahdelle. Nyt oli vaihteeksi lämmintä, iltapäivällä jo +22 astetta. Sen myötä Turalla Kolsinpohjan tornin edessä näkyi jo suo- ja lapinsirri. Iltamuuttoa katsomaan menimme Lakakallion huipulle. Siellä piti leiriä ilmeisesti hyvin vakituinen porukka autoineen ja telttoineen. Muuttoakin oli, 32000 vesilinnusta kolme neljäsosaa oli mustalintuja, lisänä meni alleja ja jokunen parvi pilkkasiipiä. Yöksi poistuimme taas Leervikin suuntaan. Aamustaijilla yritimme kovasti mutta muutto pysyi vaisuna tyynestä ja lämpimästä huolimatta. Lajeja sentään oli, keväälle uusina tylli, karikukko ja kaakkuri. Paluumatkalle lähdimme Turan ja Lupinlahden kautta.


Seuraavana päivänä (13.5.) käväisin Vantaalla katsomassa miten Suvi pärjää kämpässään. Yhdessä pistäydyimme Viikissä kävelyllä, tutun oloista siellä oli ihan paikallista mustapyrstökuiria myöten. Paluumatkalla katsoin Pukkilan Kanteleella kahta mustatiiraa. Viidentenätoista päivänä tein retken Kotkaan ja kun olin palaamassa sieltä takaisin, Seppo ilmoitti että Lohtajalla olisi kaspiantylli. Minä podin matkaväsymystä mutta lähdimme sitten kohti Kokkolaa kun Seija lupasi ajaa vaikka oli ollut keikkatöissä koko päivän. Ehdimme perille iltayhdeltätoista, auringon jo laskettua. Käki kukkui ja kevään ensimmäinen pensastaskuni lauloi. Pari suopöllöä päivysti pelloilla joten pelkäsimme että tyllistä tulee niiden kynsissä vielä vainaa.



Yötä nukuimme Marinkaisissa puskaparkissa. Aamuneljän jälkeen lähdimme taas Pahkanevantien pelloille eikä kauaa tarvinnut sumuun tuijottaa kun toivottu tylli löytyi kapustarintojen joukosta. Paluumatkan päätimme tehdä Porin kautta. Välillä pysähdyimme pikku torkkutauolla ja iltasella saavuimme sitten Poriin asti Teemuluodon tornille. Kultarinta lauloi ja edustalla oli kolme jalohaikaraa. Mustavariksia näkyi kaupungin laitamilla. Yyterin lietteiden tornilla käydessä löysimme vuoden ensimmäiset ristisorsamme, etelänsuosirrit soidintelivat edustan niityllä. Sannannokan tornilta näimme lisäksi ensimmäiset punakuirit.


Tornin parkkipaikka oli hyvä nukkumapaikka ja aamulla kävimme taas lietteiden, Sannannokan ja Isosannan torneilla. Lintuja oli paljon muttei mitään keväälle uutta, syynä varmasti se että tuuli yltyi ja alkoi sataa ja suorastaan ukkostaa. Siitä huolimatta pistäydyimme vielä Leveäkarin tornilla ja kävelimme jopa Enäjärven pitkospolun ympäri. Lopulta kuitenkin käänsimme auton kohti Kouvolaa ja illaksi ehdimme kotiin. Korialla viihdyimmekin yhden täyden päivän, Seija keikalla ja minä maastossa, ja 19.5. saavuimme uudelleen Virolahdelle. Lupinlahdelle oli tullut pari rastaskerttusta, Vilkkilänturalle tervapääsky. Kolsinpohjan lehdossa huuteli kuhankeittäjä, itse lahdella oli kaksi jalohaikaraa. Leerviikkiin jatkoimme iltamuuttoa odottamaan mutta sellaisesta emme merkkejä nähneet.


Seuraava aamu oli sumuinen, sumun seasta kuulin tundrakurmitsaporukan ääniä, vierestä muutti kaksi vaaleaa, arktista, merikihua. Valkoposkihanhia näkyi sumun seasta 3600 ja mukana kaksi pientä parvea sepelhanhiakin. Pikkusieppo lauloi vaisuna parkkipaikan takana, samoin idänuunilintu. Kolsinpohjan tornista huomasimme hanhimuuton jatkuvan heti kun sumulta jotakin näki. Jäimme edelleen yöksi Leerviikkiin.


Aamu 21.5. oli pitkästä aikaa todellista arktikamuuttoa. Sumu vaivasi edelleen mutta heti kun se hellitti, muuttajia näkyi suurin määrin. Kuikkalinnuista näki vain päältä lentävät, runsaat 500. Hanhista ensimmäiset 15000 olivat valkoposkia, sen jälkeen tuli muutama sepelhanhiporukka. Lapasotkia muutti koko ajan, varovaisesti arvioiden 3000 koilliseen. Muitakin vesilintuja kulki, 8000 linnusta puolet alleja, toinen puoli mustalintuja ja pilkkasiipiä. Suosirrejä muutti kaksi parvea, lisäksi pari muutakin kahlaajaporukkaa, merikihuja lensi päältä koilliseen viisi. Tämän päälle oli hyvä lähteä takaisin Korialle, Seijalla oli taas kalenterissa keikkaa...


Arktikaretkien vakiolajistoa, pikkusieppo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.