Huhtikuukin alkoi pahaenteisesti bongausretkellä. Riihimäellä talvehti töyhtökiuru ja nyt se vihdoin voisi olla nähtävissä huhtikuunkin puolella. Päivä kului siis autoiluun ja yli kolme tuntia kerrostalojen välissä hengailuun kunnes lintu suostui laskeutumaan erään talon katolta kymmeneksi sekunniksi pihalle ruokailemaan ennen kuin katosi taas talojen taa. Huhtikuun alun seuraavat päivät kuluivat lähinnä Elimäenjärven ja läheisen Metsoilan tulvapeltojen tarkkailussa. Hanhia oli runsaasti, sorsia tuli laji kerrallaan, niittykirvisiä, punakylkirastaita, västäräkki ja muuta ajankohdalle tyypillistä. 9.4. kotikulmilla Kallioniemessä lepäili kevään ensimmäinen harmaahaikara ja jokea ylös lensi kuningaskalastaja. Elimäenjärven tulvalle kertyi yhä enemmän joutsenia ja hanhia, pikkujoutsenista keräilin pari videokoostettakin. Hanhien joukossa oli muuan kaularengastettu tundrahanhi, merkitty vuonna 2006 Hollannissa ja kontrolloitu edellisen kerran peräti 9 vuotta aiemmin. Teutjärvellä oli lisää hanhia mutta myös ruskosuohaukkoja, kaulushaikara ja kahlaajia kuten kuovit ja punajalkaviklot. Vuoden lajimäärä meni vasta tuolloin yli sadan. Kierros Korialta Iitin suuntaan toi lisää vesilintuja, silkkiuikut, nokikanat ja täälläkin kaulushaikarat.
Viidentenätoista päivänä varustimme retkiautomme ensimmäiselle pidemmälle kierrokselle ja kiersimme muutamaksi päiväksi Porvoon ja Pyhtään maisemiin kunnes palasimme Sippolan kautta kotiin. Meren äärellä olivat vuoden ensimmäiset haahkat ja allit muttei mainittavaa muuttoa. Metsät ja suot olivat tunnelmallisia, kevään ääniä täynnä. Huhtikuun loppupäivät kiertelin välillä Elimäenjärven ja lähitienoiden, välillä Iitin ja Jaalan puolen lintupaikoilla. 21.4. Junkkarinjärven kierroksella kuvasin paitsi muuttavaa arosuhaukkaa myös reviirilleen saapunutta kulorastasta. Lapinjärven lintutornin ohi muutti kevään ainoaksi jäänyt mustavaris. Lappalanjärvelle tulivat paitsi kuikat myös kevään ensimmäiset haarapääskyt ja kattohaikarakin toviksi lepäämään.
Kun Elimäen tulvat kuivuivat yhtä nopeasti kuin ne olivat nousseetkin, retkeni kohdistuivat oikeille järville, Iitin Urajärvelle, Junkkarinjärvelle, Muhjärvelle, Teutjärvelle ja kohta kohti Kotkan ja Haminan rantoja. Rantahaan lintutornin edusta keräsi jonkin verran kahlaajia, läheinen Hevossaaren kallio kiinnosti muuttopaikkana. Haikarat pesivät joukolla edustan saaressa mutta runsaan petomuuton sijaan havaitsin vain kevään ensimmäiset pajulinnun ja metsäkirvisen. Muuttopaine kasvoi sisälläni taas niihin mittoihin että toukokuun pääteemaksi kehittyi retkeily Virolahdelle arktikan toivossa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.