Vuosi sitten ajattelin löytäneeni lopullisen kotini maalta. Alku näyttikin kohtalaiselta kuten olen tänne kirjannut tammikuun 2021 havaintoyhteenvedossani. Tosin jo silloin oli käynyt ilmi että jos tyytyisin vain ekoretkeilyyn Korialla ja sen lähiympäristössä jäisivät lintuhavainnot aika vähiin. Toki meillä oli myös retkeilyauto ja sen kanssa oli helppo lähteä käymään kauempanakin. Jossakin vaiheessa ylitimme Kouvolan rajat, ensin tietysti Iittiin, sitten Kotkaan ja Haminaan. Omatunto kyllä kaiveli kun eihän tänne pitänyt tulla autoa ajamaan vaan paikallista linnustoa katsomaan.
Kotikulmilla oli kuitenkin vain parikymmentä peruslajia vaikka Kymijoki olikin paikoitellen auki ja siinä jonkin verran vesilintuja. Pilkkasiipi vietti talvea Myllykoskella, siellä käydessä helmikuun alussa tienvarresta löytyi lapinharakka ja Korian turkinkyyhkytkin näkyivät kun sattui löytämään niiden kulloisenkin tukikohdan. Valkoselkätikkakin tuli vastaan heti helmikuun toisena päivänä Korialla ja vähän myöhemmin Kuusaanlammella. Ekokävelyt tuottivat lintuja lähes vain pihoilta joten autolla kävimme taas Hämeenkylässä kunnan etelärajalla. Viirupöllö istui Teutjärven tornin parkkipaikan vieressä mutta kävelyretki sielläkin oli muuten vähälintuinen. Puolivälissä helmikuuta kävimme Kotkassa rantakävelyllä. Sepelkyyhkyt talvehtivat Katariinassa, rannassa lensi vuoden ensimmäinen merikotkamme, matkalla näkyi paikallinen talvehtiva hiirihaukka. Lähikävelyt tuottivat vain vähän toistakymmentä lajia joten retkeily alkoi taas luisua päämäärättömään autoiluun. Mitään erityistä tai uutta ei kuitenkaan vastaan tullut.
Hiljaiselo jatkui maaliskuun alussa. Vaikka säät hiljalleen lämpenivät, kevät linnustossa ei ottanut käynnistyäkseen. Sippolassa sentään päristelivät paikalliset tikat, pohjantikkapari muiden mukana, ja suonlaidan kankailta löytyi metsoja. Muuttolintujen näkemisen paine kasvoi äärimmilleen kun vasta 16.3. havaitsin ensimmäisen töyhtöhyypän, senkin Teutjärven lintutornissa käydessäni. Samalla kertaa muutti myös kolme merikotkaa. Kun viikkoon ei vieläkään tapahtunut mitään, petti pokkani ja lähdin autolla pitkälle retkelle Turun taakse Mynämäenlahdelle. Toiveena oli nähdä pikkukanadanhanhi mutta eihän sitä siellä enää ollut, tosin paljon muita hanhia, joutsenia, petolintuja ja jo kurkiakin. Tietysti myös odotetut kevään ensimuuttajat, kiurut, kottaraiset, uuttukyyhkyt olivat jo siellä runsaita. Ero oli valtava hiljaiseen Kymenlaaksoon verrattuna. Pari päivää myöhemmin piti sitten lähteä vielä Kotkaan katsomaan olisiko siellä kevät alkanut, oli se. Tukkasotkat, naurulokkit, kanadanhanhet, kiurut, kottaraiset, pulmuset olivat jo siellä mutteivät siis yhtään sisempänä. Vasta 26.3. alkoi muutto kotipuolessakin, parilla joutsenparvella. Töyhtöhyyppiä muutti Lappalanjärvellä ja kiuruja siellä täällä, kotia lähimmät Ruotsulassa. Maaliskuun viime päivät retkeilin autolla. Pajusirkku löytyi Teutjärveltä, Kotkasta aikainen selkälokki, kuun viimeisenä päivänä pari pikkujoutsenta Vastilassa ja Elimäenjärven tulvilta haapanoita ja taivaanvuohia. Hanhia oli tullut jo tuhansia, hyyppiä satoja, kevät oli vihdoin alkanut...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.