Edelliskevään retkellä tuli onnistuneita kuvia taiturikultarinnasta. Viime toukokuussa siitä jälleen sain pari tuntokuvaa, ei kuitenkaan mitään erityisempää.
Kuluneena keväänä onnistuivat nyt myös kuvat ruostepääskystä ja syksyn retkellä niitä tuli lisää. Lentokuvissa valaistus tuotti ongelmia ensialkuun mutta lopulta tuli jokunen onnistunutkin otos.
Tuossa ihan ensimmäisiä yrityksiä, lintu taisi pesiä maantiesillan alla Barbaten altaan lähellä.
Tuossa lentelijä suola-altaiden yltä San Fernandossa.
Syksyinen lintu sukii höyhenystään langalla lähellä majapaikkaamme.
Haarapääskyjä näkyi myös sekä kaupungissa että maalla. Kuvan lintu on kuvattu keväisen majapaikkamme parvekkeelta.
Elämäni ensimmäinen pikkuhaikara vaihtoi paikkaa Chipionan lähellä Bonanzan altailla toukokuussa ja osuin muutaman ruudun verran vaikka vilahdus oli lyhyt.
Välimerenlokki oli tavoitelajina jo vuotta aiemmin, mitään kelvollista ei kuitenkaan tullut. Toukokuun 2019 retkemme lähtöpäivänä otin sitten joukon kuvia lokkiparvesta joka osoittautui tämän lajin edustajiksi, joukossa sekä aikuisia että nuorempia.
Syysretkellä Tarifaan Los Lancesin hiekkarannalla lajiin sai sitten tutustua kunnolla.
Tuo tummanpunainen mustakärkinen nokka on hyvä aikuisen linnun tuntomerkki. silmä on myös tumma mitä korostaa valkea rengas sen ympärillä.
Selkälokista olen Suomessa kuvannut nimirotuisia ja sitten heuglini-rotuisia Kuusamossa. Nyt selkälokkikuviini sain rodut graelsii ja intermedius, niitä näkee Espanjassa.
Kaitanokkalokin löysin jälkikäteen parista kevään 2018 kuvasta, mutta hyviä kuvia tuli vasta vuotta myöhemmin. Laji on kauneimpia lokkeja joten sen tosiaan halusin myös hyvin nähdä, pelkkä jälkimääritys lokkiparven joukosta ei riittänyt.
Lintu muistuttaa meidän naurulokkiamme mutta pää on valkea ja nokka pitkä ja kapea.
Se on Espanjan erikoisuuksia joten ei ihme että linnuilla näkee paljon renkaita, luku- ja väri- tavallisten lisänä.
Tälläkin lajilla on nokka punainen vaikka kauempaa näyttää mustalta.
Tämänvuotisilla retkillä näin vain muutamasti mustanmerenlokin. Syksyllä Tarifassa onnistuin kuvaamaan tällaisen lähes kokovalkean kaksikon, pari vanhaa lintua talvipuvuissaan.
Yleisin lokki Espanjassa on etelänharmaalokki. Siitä tulee helposti paljon kuvia, ja onhan niistä hyötyäkin kun opettelee mitä eroa lajilla on täkäläiseen harmaalokkiin. Joskus perin harvoin tätäkin Suomessa näkee.
Kalaruoka kelpaa jos sitä vain löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.