Nokikana oli tavattoman runsas kevätretkellä erityisesti Laguna Medinalla, mutta myös muuallakin. Kruununokikanaa niiden joukosta etsin mutta toistaiseksi vielä turhaan.
Kuvasta huomaa että espanjalaisilla nokikanoilla on ruskeat siipisulat, erottuvat selvästi kaukaakin. Miksiköhän yksikään kirja ei puhu niistä mitään, ovatko ne vain auringon haalistamia alunperin mustia, ero täkäläisiin on kuitenkin silmiinpistävä.
Liejukanoista tuli vain sattumakuvia, tuossa keväisen majapaikan läheisyydessä pariskunta hipsii meitä piiloon siltarumpuun.
Töyhtökiurujen kuvaaminen kiinnosti edelleen samasta syystä kuin edellisvuodenkin retkellä, teki mieli löytää niiden joukosta selvä kivikkokiuru. Kevätretkellä tuntui ettei vastaan tullut mitään sopivaa.
Syksyllä töyhtökiurut olivat edelleen itsensä näköisiä
mutta sitten tuli vastaan jotakin muuta.
Tuon töyhtö ei kilpaile hyypän kanssa näyttävyydessä,
nokka on tukeva ja lyhyenpuoleinen, ei mikään sirppi. Sen myötä ilmekin on leppoisampi kuin töyhtökiurulla.
Siinä on nyt se kivikkokiuru.
Hietatiiroja löytyi kevään retkellä länsirannikonkin tuntumasta yksin tai muutaman linnun ryhmissä saalistamassa. Lepäilevinä lintuja ei näkynyt, lennossa vain.
Kevätretkellä kävimme Barbaten männikössä ja rannoilla ja paluumatkalla kiinnitimme huomiota kiikariporukkaan Vejerin luona. Palasimme takaisin ja huomasimme että väki katselee töyhtöiibiksiä jotka viihtyivät rinteen luolissa pesillään. Linnut olivat käytännössä kaikki värirengastettuja, istutusporukkaa. Hyvin ne tuntuivat siinä menestyvän kun katselijatkin oli ohjattu riittävän etäälle niitä katsomaan.
Siellä niitä asustelee, luolissaan.
Renkaita on jaloissa ja ne näkyvät hyvin.
Etäisyys ei ole niin pitkä ettei näkisi yksityiskohtaisestikin perhe-elämää.
Kahlaajapääskystä sain elämäni ensimmäiset kuvat. Tuntomerkit erottuvat niistä vaivoin, vaikka kuvat ovat kohtalaisia,
Ylemmästä voi arvailla että siiven alapinnat punertavat, alemmasta että takareunat ovat valkeat.
Hanhikorppikotkasta tuli kuvia jo vuosi sitten ja nyt niitä tuli lisää erityisesti kun syysretki suuntautui Tarifaan. Eiväthän ne mihinkään muuta mutta kiertelevät kyllä pitkin rannikkoa ja muutontarkkailun näköalapaikoilla linnut tulevat lähelle.
Pitkäjalka oli toinen laji josta tuli kosolti kuvia jo vuotta aiemmin. Kyllä niitä nytkin näkyi, erityisesti kevään retkellä länsirannikon suola-altailla. Kriittinen yritin olla ja samalla tavoitella jotakin uutta, haastavaa oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.