Kotimaasta on runsaasti kuvia naakasta ja korpista ja samoista lajeista dokumentteja tuli myös Espanjassa. Naakkoja pesi samoilla rinteillä kuin kalliokyyhkyjäkin, korppeja taas näkyi ylilentävinä.
Kuluneen vuoden aikana kuvia jalohaikarasta tuli vain Espanjasta, kotimaan havainnoista jäi jäljelle vain videoita. Jallu on vähälukuinen Espanjassakin mutta kevään retkellä näimme sen kahdesti suola-altailla.
Silkkihaikara oli paljon tavallisempi ja kai se yleisin haikara etelässä. Sitä näki istumassa majapaikkamme katolla, suola-altailla ja järvillä, välillä pesilläkin.
Tämä kuvattiin jo kevätretken kämpän parvekkeelta,
lentäjä läheisiltä suola-altailta
ja saaliin perässä kahlaileva myös.
Tuossa taustana Atlantin tyrskyjä.
Harmaasirkkuja näimme tulopäivästä lähtien, pönötyskuviakin tuli mutta yritin vähän muutakin, kuten yhtistä lentävän poikasen kanssa
ja peräti lentokuvaakin. Jalat roikkuvat kuten kuuluukin.
Kuvia käsitellessäni yllätyin iloisesti sillä löysin pari ruutua jotka kertoivat miun havainneen elämäni ensimmäisen vuorisirkun syksyn retkellä El Bujeon rinteillä.
Havaintotilanne oli hankala koska lintu oli sisällä varjoisassa puskassa, ehkä siitä paremmankin kuvan joskus saa.
Vähän aikaisemmin oli samalla retkellä tullut vastaan pensassirkkuja, nekin miulle elämänpinnoja. Ne viihtyivät paremmin avomailla ja valoisassa.
Tuo oli lähellä majapaikkaamme, missä niitä näkyi sitten useampiakin.
Tuo taas samalla El Bujeon retkellä kuin vuorisirkkukin tovia myöhemmin.
Pikkutuulihaukkakin oli uusi laji kuvauskohteena, näitä saalisteli parvena lähellä Barbaten allasta kevätretkellämme.
Pyrstön keskisulat ovat selvästi pidentyneet,
saalista etsitään lekuttelemalla, yleensä mukaan nousee joku hyönteinen kynsissä.
Tavallisiakin tuulihaukkoja etelässä näkyi, vaikkapa tuo.
Hyönteisiä nekin näkyivät saalistavan.
Kirjosieppokin osui kerran kuvaan etelässä, syysretkellä, ehkä jo muuttotunnelmissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.