Käki on aina ollut haastava kuvauskohde, sen kyllä kuulee mutta tavallisesti niin kaukaa ettei siitä saa edes kunnon äänitteitä puhelimella. Täällä pääkaupunkiseudulla laji lisäksi on vähentynyt. Tänä vuonna käki osui kuvattavaksi pari kertaa ihan Haltialan ja Keskuspuiston maisemissa.
Koivussa kukkuva etsi seksiseuraa,
tammenoksassa tarkkaileva kaipasi kai syötävää.
Laulujoutsen on suosikkikohde vuodesta toiseen ja pareja pesii kaupunkimiljöössä jo golfkenttien lammikoita myöten.
Keväällä parit kuhertelevat pelloilla,
kesällä vahtivat poikueitaan pesälammilla ja -lahdilla.
Kyhmyjoutsenen koristeellisuus ja eleganssi vetoaa kuvaajaan sekä talvella
että kesällä.
Valkoselkätikkoja oli paljon etenkin loppusyksyllä, kuvia kuitenkin tuli vain perinteisiltä Vanhankaupunginlahden paikoilta, missä niitä onnekkaasti voi tavata ympäri vuoden.
Käpytikasta sen sijaan tuli paljon otoksia. Alkuvuonna niitä kiinnosti jonkun tuholaistoukan massaesiintyminen vanhojen raitojen latvoissa jopa ruokintapaikkojen talipötköjä enemmän. Kesällä pesijöitä riitti kohtalaisesti ja jonkinlainen vaelluskin taisi olla alkusyksyllä.
Tuossa tikka ponkaisee rungolta lentoon,
tuossa taas rapsuttelee höyhenystään jalallaan.
Pikkutikka kävi talvella taliruokinnalla,
Palokärki osallistui myös innokkaasti talven tuholaistorjuntaan,
maahan kaatuneita puita se hakkasi kappaleiksi
ja latvassa takoessaan sai välillä kunnon lumipesun.
Bongauksen olen kyllä jo ehtinyt lopettaa, mutta kun Salon Halikonlahdelle ilmaantui näin komea ruskopääsirkku, piti kyllä lähteä paikalle yrittämään siitä kuvaa
.
Varsinainen kansainvaellus kävi lintua bongaamassa juhannuksen vaiheilla, mutta
heinäkuun puolella sitä ei enää nähty.
Keltasirkusta tuli sen sijaan kuvia pitkin vuotta
Talvella lumi antoi hyvän taustan nuorukaiselle
ja kesemmällä metsä tolpan päässä laulavalle.
Pajusirkku lauloi keväällä paljaassa puskassa
ja myöhemmin puskan lehtien suojassa kerjäsi pesästä lähtenyt poikanen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.