Päättyvän vuoden lintukuvia VII

Punarintaa kuvailin myös pitkin vuotta, ruokinnoilla talvella

ja pesämetsässä kesällä. 


Jalohaukoista nuolihaukkakuvat jäivät pariin sattumaotokseen lentäjistä, tuulihaukkakuvistakin lähes kaikki ovat lentokuvia, puissa istujista on vain pari otosta kaukaa. 

Syksyllä oli suuri punajalkahaukkojen ryntäys, ja sain siitä miekin koko joukon kuvia. Kohteet olivat tyypillisiä nuoria istumassa tienvarsien tolpissa ja langoilla. Tuntokuvatasoa olevia pönötyksiä.

 Siinä kaksi nuorta vierekkäin. 

Kirjosieposta tuli myös  otoksia perinteiseen tapaan, tässä koiras on tuonut evästä jälkikasvulleen ja etsii jo katseella seuraavaa saalista. 

Peippo oli satojen ruutujen mallina, tässä ahkera naaras tuomassa evästä pesäpoikasilleen. 

Järripeiposta sain kuvia vasta joulukuun lopussa kun niitä ilmestyi sekä ikkunapihlajaan että läheisille ruokintapaikoille. Kovin pimeä sää haittasi kuvaamista.

 
 Nokikanakuvia tuli paljon, enimmäkseen näitä lajinomaisia poseerauksia. 

 Samoilta paikoilta ja pienemmistäkin lätäköistä löytyi myös liejukanoja, ja kuvia sen mukaisesti paljon. Se tämän vuoden kuvissa näyttää olevan erityistä että ne ovat kaikki vanhoista linnuista. 

 Taivaanvuohesta otin sarjan kun se kitkutteli viestejään kuolleen puun latvassa. 

 Närhistäkin tuli paljon otoksia, siihen nähden miten piileskelevä se usein on. Näkyvimmillään se puhdisteli itseään kuivuneen puun latvassa. 

Puku oli jo aika resuinen ja meni kai kesemmällä vaihtoon.

Päättyvän vuoden lintukuvia VI

Käki on aina ollut haastava kuvauskohde, sen kyllä kuulee mutta tavallisesti niin kaukaa ettei siitä saa edes kunnon äänitteitä puhelimella. Täällä pääkaupunkiseudulla laji lisäksi on vähentynyt. Tänä vuonna käki osui kuvattavaksi pari kertaa ihan Haltialan ja Keskuspuiston maisemissa. 

Koivussa kukkuva etsi seksiseuraa,

 tammenoksassa tarkkaileva kaipasi kai syötävää. 

Laulujoutsen on suosikkikohde vuodesta toiseen ja pareja pesii kaupunkimiljöössä jo golfkenttien lammikoita myöten.

 Keväällä parit kuhertelevat pelloilla,

kesällä vahtivat poikueitaan pesälammilla ja -lahdilla.

Kyhmyjoutsenen koristeellisuus ja eleganssi vetoaa kuvaajaan sekä talvella

että kesällä.

Valkoselkätikkoja oli paljon etenkin loppusyksyllä, kuvia kuitenkin tuli vain perinteisiltä Vanhankaupunginlahden paikoilta, missä niitä onnekkaasti voi tavata ympäri vuoden. 

 Käpytikasta sen sijaan tuli paljon otoksia. Alkuvuonna niitä kiinnosti jonkun tuholaistoukan massaesiintyminen vanhojen raitojen latvoissa jopa ruokintapaikkojen talipötköjä enemmän. Kesällä pesijöitä riitti kohtalaisesti ja jonkinlainen vaelluskin taisi olla alkusyksyllä. 

 Tuossa tikka ponkaisee rungolta lentoon,

 tuossa taas rapsuttelee höyhenystään jalallaan.

Pikkutikka kävi talvella taliruokinnalla, 

kesällä ruokki poikasiaan rantapökkelön pesässä. 

Palokärki osallistui myös innokkaasti talven tuholaistorjuntaan, 

maahan kaatuneita puita se hakkasi kappaleiksi

 ja latvassa takoessaan sai välillä kunnon lumipesun.

 Bongauksen olen kyllä jo ehtinyt lopettaa, mutta kun Salon Halikonlahdelle ilmaantui näin komea ruskopääsirkku, piti kyllä lähteä paikalle yrittämään siitä kuvaa 
. 

 Varsinainen kansainvaellus kävi lintua bongaamassa juhannuksen vaiheilla, mutta

heinäkuun puolella sitä ei enää nähty.

 Keltasirkusta tuli sen sijaan kuvia pitkin vuotta

 Talvella lumi antoi hyvän taustan nuorukaiselle

 ja kesemmällä metsä tolpan päässä laulavalle. 

 Pajusirkku lauloi keväällä paljaassa puskassa 

ja myöhemmin puskan lehtien suojassa kerjäsi pesästä lähtenyt poikanen.

Päättyvän vuoden lintukuvia V

Pikkutylli on esimerkki lajista jonka kuvat pyrkivät toistamaan itseään vuodesta toiseen. onneksi sentään edes ympäristö muuttuu toisinaan. 

 Koskikara toistaa myös herkästi itseään, mutta onneksi koski on hyvin muuttuva tausta, ja onhan lintukin touhukas,

 välillä lentelee

ja ui kuohuissa. 

 Tietysti myös kahinoidaan naapurien kanssa.

 Ruskosuohaukka joutuu tahtomattaan kahinoimaan varisten kanssa. 

 Samat kiusanhenget vaivasivat sinisuohaukkojakin. 

Allikuvat jäivät vain muutamaan perinteiseen kaukaa otettuun dokumenttiin, laji on voimakkaasti vähentynyt harrastukseni alkuvuosista. Nokkavarpusestakin osuin vuoden mittaan vain kertaalleen, tyypillinen tuntokuva korkean puun latvasta tuloksena. 

Uuttukyyhkystä yritin tänä kesänä saada otoksia pesimäpaikoilta, en sentään pesiltä mutta puista kuitenkin. 

Risujen hallinta oli kuitenkin hankalaa ellei lintu istunut puun latvassa. 

Toki istuu lintu voimajohdollakin, kuten tämä haukottelija. 

Sepelkyyhkystä on tullut täysin kaupunkilintu ja pesiä näkyy vähän väliä ihan vieressä.

 Tuo pari pesi aika lähellä kotipihaa

ja tuo taas hyvin vilkkaan kävelytien varressa. Molemmat onnistuivat tuottamaan poikueet lentoon.

Naakatkin ovat urbaaneja, palaveeraavat puun latvassa

ja pesivät sen koloissa.

Variskin on urbaani 

 mutta tämä maalaisliittolainen etsii ravintoa perinteisesti rantakivikosta.

Rannalta etsivät ruokaa myös urbanisoituneet korpit. 

 
ja kaupungissa syntyneet nuorukaiset ovat joskus hyvin luottavaisia vaikka ohimenevä ihminen osoittelee niitä putkillaan... 

 

Päättyvän vuoden lintukuvia IV

Telkästä tuli totutusti runsaasti otoksia, esimerkkinä olkoon tällainen parin yhteislento-otos.

Hiirihaukasta on miulla ennestään paljon lentokuvia joten vaihteeksi oli mukava saada otoksia myös näistä tienvarren tolpilla istuvista yksilöistä. 

 Piekanadokumentit jäivät tutusti syksyisiin lentokuviin. 

Sirreistä lapinsirri kuuluu niihin joista miulla on vain vähän tuoreita otoksia, eikä kovin paljon 70-luvun filmiajaltakaan. Tuntokuviksi nämäkin jäivät, koju pitäisi olla jotta parempaa pääsisi yrittämään. 

Hemposta tuli lisää vain näitä kauniita pönötyskuvia. 

 Tiklit kahinoivat muun muassa ruokintapaikalla. 

Viherpeiposta miulla on aiemmilta vuosilta yllättävän vähän kuvia, joten tänä vuonna kelpasivat sitten kaikenlaiset otokset siitä. Pääosa tuli talvelta mutta esimerkkikuva olkoon lintu joka kesällä käytti hyväkseen verkkoaidan reikää.

Punavarpuskuvat olivat tänä kesänä taas laulavia koiraita. 

Urpiaisia oli ruokintapaikoilla talvella, niin tämäkin tasajalkaa hyppelevä. 

Vuoden vihervarpuskuvat ovat aivan joulukuun loppupuolen satoa, ruokintapaikkojen luo on tullut parvia lähes päivittäin, vain valoa puuttuu. 

Puukiipijäkuvatkin ovat yleensä talvelta, vaikka valon puute jättää liikettä useimpiin otoksiin.