Elämysmatkailua Tarifassa ja muuallakin

Kämppämme los Majalesissa.

Taas tässä piti käydä etelässä kun täällä kesästä on jäljellä vain muistoja jos niitäkään. Lauantaina 21.9. aamukuudelta lähdimme ensin Malagaan ja sieltä Tarifaan. Majapaikkamme oli ihan maalla, La Pena-vuoren itärinnettä reunustavan tien varressa Los Majalesissa. Raitilla kävelivät vapaana hevoset, muulit, aasit, lehmät, siat ja kanat, kissat ja koirat, kolme ensinmainittua kurkistelivat säännöllisesti myös sisään terassin ikkunasta vaikkemme niitä porkkanoilla palkinneetkaan kuten kai jotkut olivat aiemmin tehneet.

Seija seuraili näitä, mie lintuja.

Sää tullessa oli etelässäkin hieman suhmurainen ja tihkua jatkui sunnuntaihin. Sen jälkeen selkeni ja loppuaika kuluikin täysin auringon paahteessa. Edustan salmen yllä oli kyllä sitkeää matalalla pysyttelevää merisavua monena päivänä niin että vastaranta Afrikassa näkyi yleensä vain matalan pilven yli kohoavana vuorivyönä.

Ensi päivät kävelimme majapaikan lähitienoolla ja tietysti kaupungin länsipuolen Los Lancesin luontopolulla ja vähän rannallakin. Ranta oli päivällä ja illalla täynnä varjosurffaajia ja purjelautailijoita jotka karkottivat linnut tienoolta mutta aamuisin paikalta löytyi kahlaajia sekä lokkeja. Luontopolun varressa pyöri pikkulintuja. Niistä näkyi yleensä vain mustapäätaskuja ja töyhtökiuruja (kuvista kun niitä joutui täällä määrittämään), piilossa kähmi samettipää- ja heinäkerttuja. Hevosia täälläkin tuli itsekseen polulla vastaan, taisivat hoitaa kasvuston lyhentämisen. Alue oli periaatteessa suojeltu, katselukojuineen kaikkineen mutta villit surffariporukat, irtokoirat ja vapaakävelijät olivat ihan jokapäiväinen näky vaikkapa just piilon edessä, irtokoirat pitkoksillakin. Muutaman videonkin noista taisin ilokseni ottaa.

(lokki, lokki, välimerenlokki...)

Aurinkoisella säällä oli tietysti tarkoitus käydä katsomassa kuulua muuttoa salmen yli Afrikkaan. Tuuli määrää täällä kaiken, alkuviikon se puhalsi lounaasta ja lännestä, lopulla viikkoa se kääntyi itään ja kaakkoon. Länsituulilla muuttoa tarkkailtiin kaupungin itäpuolella, Algecirasista tulevan tien varressa on monta paikkaa joista säännöllisesti miehitetyin oli Cazallassa. Sieltä näki lintuja paljon mutta määrittäminen vaati usein kaukoputkea, päältä tuli harvemmin muuta kuin pienempiä lajeja. Paikka oli meidän kannaltamme vielä vilkkaan tien väärällä puolella joten sinne päästäkseen oli käytävä vähintään pari kilometriä edempänä erään kioskin pihalla kääntymässä, tie oli todella liian vilkas ja mutkainen mihinkään inspiroituihin uukkareihin. Kääntöpaikka oli itsessään sopiva staijailuun, Mirador del Estrecho nimeltään. Siinä emme kuitenkaan muuttoa tarkkailleet vaan jos siihen jäimme, kävelimme tien toiselle puolelle Observatorio del Cabriton tarkkailupisteelle tai siitäkin edemmäs länteen aukeavan puuttoman mäen rinteeseen. Tämäkin paikka oli miehitetty, paikalla kai luonnonpuiston omaa henkilökuntaa laskemassa muuttajia aamusta iltaan, harvemmin muita. Paikalta näki sitten isompaa lajistoa, korppikotkia varsinkin mutta myös pikkukotkien muutto oli täällä vilkasta. Rannassa pian Tarifan keskustan jälkeen piti oleman myös hyvä tarkkailupaikka, jonka löysimme vasta kolmannella yrittämällä kun osasimme kääntyä oikealle pikkutielle. Kaupungista piti sinne johtaa kävelypolku mutta sitä emme onnistuneet koskaan alkua pidemmälle etenemään ennen kuin vastassa oli joku piha.

( pikkukotka siinä, liekö sama nuorukainen jonka kasvamista pesässään kesällä netistä seurasimme...)

Vuorilla tuli myös käveltyä, tietysti majapaikkamme lähimäen laidan luontopolku ensiksi, sitten luoteen puolella Punta Paloman hiekkadyyneiltä Betisin vuorta kiertävällä maisemapolulla ja lopuksi vielä Tarifan itäpuolella tienvarressa olevan El Bujeon rinteillä. Joka paikassa oli kiinnostavaa linnustoakin, joka mäellä tiaiset, tulipäähippiäiset, etelänpuukiipijät ja nakkelit, La Penalla punapyitä, Betisillä pikkukäpylintuja, El Bujeolla pyrstötinttejä ja nuori maakotka. El Bujeolla näki muutenkin mainiosti petomuuttoa kävelyn lomassa, aamusta kävelyä häiritsi hieman maastopyöräilijöiden ralli mutta keskipäivän helteessä ei poluilla niitä enää ollut jos ei lisäksemme muitakaan.

Kävelin pariin kertaan myös majapaikkamme edustalla avautuvan Rio Jaran jokilaakson peltoaukeilla, Seijan kanssa ja ilmankin. Tien varressa oli iso karjatila ja sen käytössä lähes kaikki avomaa tien ympärillä. Netistä huomasimme että tuolla tilalla kasvatetaan taisteluhärkiä ja esimerkiksi niitä härkiä jotka lasketaan juoksemaan pitkin Pamplonan katuja nuorten miesten perässä. Tila on kasvattanut niitä jo vuosisatoja. Laitumet olivat silmämääräisesti vain pystyyn kuivunutta kivikovaa ohdaketta täynnä joten häristä tulee kai aika karuja tuolla dieetillä, komeita kyllä olivat ja hyviä juoksemaan. Lintujakin oli, töyhtökiuruja, harmaasirkkuja, punapyitä, viiriäisiä ja heinäkerttuja, runsaiden varpusparvien piristeenä pensasvarpusia kuten myös jo majapaikkamme vaiheilla. Yli muutti tuollakin petolintuja ja myös katto- ja mustahaikaroita.

Syysen ensi, ruostepääskytkin poies kohta lensi...

Kun tuuli kääntyi vihdoin itään, petolintuja alkoi näkyä paljon jo majapaikkammekin luona, kilometrin päässä siitä olikin ihan virallinen tarkkailupiste, Observatorio de Santuario, mistä näki hyvin paitsi pikkukotkia, myös hanhikorppikotkia. Pikkulintuja, varsinkin pääskyjä ja kiitäjiä näki myös tuosta hyvin. Kiitäjistä alppikiitäjiä oli vielä jonkin verran muutolla, majapaikan lisäksi näimme vain yhden sellaisen Cazallan muutontarkkailupaikalla, senkin kaukaa kun lähimäen linnut menivät päältä.

Kun tien Tarifan itäpuolen rannalle löysimme, piti kävellä rantapolkua tavoitteena Guadalmesi, mutta kun Seijaan oli iskenyt kesäflunssa, jäi matka puolitiehen ja palasimme takaisin polun alkupäähän missä oli hyvä virallinen tarkkailupiste, Observatorio del Estrecho. Paluumatka oli kyllä erikoinen. Tien varteen saapui muuan maasturi, siinä miehiä joista yksi pukeutui sukelluspukuun ja vermeineen, muun muassa harppuunapyssy, lähti kohti rantaa. Auto körötteli ohitsemme eikä tervehtinyt, kunhan mulkoili, aika erikoista tuossa maassa. Kun tulin paikalle, otin tuosta sukeltajasta pienen videopätkän ja kohta alkoi takaa kuulua kova autontorven tööttäily ja kiroilu ettei saa kuvata. No, päätimme poiketa polulta hieman karheikon puolelle kun tuo auto palasi välittömästi takaisin ja pari äijää nousi sieltä peräämme uhkailemaan. Heilautimme vain kättä ja jatkoimme matkaa. Muutamaa minuuttia myöhemmin alkoi edestämme tulla vastaan poliisiautoja. Eivät ne meistä piitanneet vaan jatkoivat noiden miesten suuntaan, merellä näkyi tulevan matalalla helikopteri ja pari poliisivenettä, samaan suuntaan. Kopteri jäi pörräämään juuri sukeltajan yläpuolelle. Ihmettelimme että onpa täällä varaa jahdata salakalastajia, mutta kun pääsimme observatoriolle, perässä tuli pari poliisia taas yhdellä autolla, korttinsa näytettyään pyysivät lainaksi kiikariani ja seurasivat sitten miten poliisiveneet saattoivat satamaan erään pikkupaatin. Siinä heidän mukaansa oli iso huumelasti ja tuolla operaatiolla kai saatiin kiinni paitsi aineet, myös koko joukko pahiksia.

Observatorio del Cabrito

Tuon episodin jälkeen ehdimme katsella muuttoakin. Pikkukotkat tulivat täällä aivan yläpuolelle, kirsikkoina kakussa muutama isohaarahaukka ja mustahaikaraparvi, kermana mehiläissyöjiä ja pääskyjä. Kuvia tuli paljon, linnut täällä tulivat välillä ihan pään vierestä, varpushaukka yritti kai jäädä hatulle istumaan.

Viimeinen päivä Tarifassa oli taas lauantai. Kämpän tyhjensimme ennen kymmentä ja kävelimme vielä puolitoistatuntisen kierroksen lähimaisemissa. Yhdentoista aikaan alkoi petomuutto toden teolla ja päätimme lähteä palaamaan kohti Malagaa. Tarkoitus oli katsella petomuuttoa vielä jossakin matkan varrella, Cazallaa Seija toivoi, flunssaisena siinä ei tarvitsisi kävellä. Mie nyt kuitenkin junailin meidät ensin kioskille ja siitä Cabriton observatoriolle kun toivoin vielä isoja lintuja näkeväni. Mukana pelkkä kiikari ja kamerana Coolpix lähinnä videoita varten kiipesimme ylös. Siellä oli paitsi paikallinen puistovahti kirjaamassa lukuja, myös joku englantilainen pariskunta. Muutto oli erittäin hyvää, kai parasta koko retkellä. Rannassa meni pikkukotkien parvia, niitä meni vuorellakin ja selvästi Cazallaa kaukaa kiertäen. Korppikotkia näkyi hyvin, vielä kolme yksittäistä pikkukorppikotkaa yksin tai muiden mukana itään matkaten, niiden reitti meni aivan vierestä. Käärmekotkia muutti paremmin kuin yhtenäkään päivänä, nytkin yksi isohaarahaukka ja ylivoimaisesti parhaana nuori suomukorppikotka aivan suoraan päältä vain muutaman kymmenen metrin korkeudelta itään. Kai saman linnun olin nähnyt jo neljä päivää aiemmin samalla paikalla, tosin paljon kauempaa, nyt sen tunnisti ihan paljain silmin. Kun rinteestä löytyi pois lähtiessä vielä elämäni ensimmäinen rusotasku, päivä oli tosi hyvä.

Malagaan tulimme niin ajoissa että perinteiselle Guadalhorcen suistokierrokselle jäi hyvin aikaa. Auton tosin epäluuloisena siirsin vähän tavallista kauemmas, meitä kun jäi kyttäämään lähelle joku kai tyhjiä pulloja keräävä rähjäinen tyyppi. Itse suistossa oli ihan eri lajistoa kuin mitä retkellä tähän asti oli vastaan tullut, pikku-uikut, flamingot, pitkäjalat, harjalinnut ja silkkikerttuset muiden mukana retkilajeiksi kuten tietysti myös munkkiaratit. Ajatus oli kiertää kaikki observatoriot, mie ehdotin että kuljetaan polkuja pitkin, Seijan mielestä oikaisisimme jos kiertäisimme rantahietikon kautta. Se olikin taas todella jännä valinta. Huomasimme nimittäin pikapuoliin että paikalle oli kerääntynyt jo hyvä joukko homonudisteja ja lisää taisi tulla koko ajan, sitä oli tosikiva kompata kiikarit ja kamerat mukana loikoilijoita väistellen ja lenkkarit täynnä löysää hiekkaa. No, onhan siinä hietikon laitaa kiertävässä aidassa ollut aina iso taulu missä kielletään tallomasta munia, mutta se on mielestämme viitannut aidan toisella puolella pesivien mustajalkatyllien munapesiin.

No, pois selvisimme ihan elävinä ja autonkin saimme luovutettua kunnialla. Lentoa Suomeen jouduimme sitten odottelemaan tavallista pidempäänkin koskapa tulomatkalla koneessa oli pari häirikköä joiden hoito vei puoli tuntia ja lähtevässä porukassakin yksi häirikkö viivästytti nousua vielä vartin lisää. Sateisessa Suomessa olimme kuitenkin jo seitsemän maissa ja kolean tihkun takia otimme taksin joka toi meidät kotiin ennen puolta kahdeksaa.

***

Afrikka siellä takana siintää.