Ikää tulee

(juhlaväkeä Teijon kansallispuistossa kodan edustalla, Jari eturyhmässä oikeanpuolimmainen )

Ikää tulee ja helpoin paikka huomata se on käydä sukulaisten tai tuttujen hautajaisissa. Toiseksi helpoin on käydä sukulaisten tai tuttujen syntymäpäivillä. Harrastukseni alkuaikojen retkikavereista jo kesällä 70 vuotta täytti Lähteenojan Jari, hän ei sentään juhlinut syntymäpäiväänsä. Nyt vajaata kahta kuukautta myöhemmin samat vuodet täyttyivät Karhumäen Juhanilla. Hän oli järjestänyt juhlat lintuharrastustutuilleen ja tapojeni vastaisesti kävin miekin siellä kun kutsun sain ja kuulin että Jarinkin siellä näkee.

Jari olikin Erja-vaimonsa seuranaan kierrellyt kolmen viikon ajan kesällä kansallispuistoja etelästä pohjoiseen kuten nykyisin tapanaan on ollut. Lintuja oli ollut vähänpuoleisesti mutta maakotka sentään näyttäytynyt hienosti, siten kuin sitä takavuosina aina kaivattiin. Merelle ei enää ollut tänä kesänä lähtenyt, veneen kunnostaminen olisi vienyt paljon enemmän aikaa kuin oli ollut käytössä. Retkeilytottumukset muuttuvat iän myötä ja yleisesti juuri veneily jää vähemmälle ja autoilu valtaa siltä tilaa.

(sankari keskimmäisenä )

Jussin rengastushistoria oli nähtävissä juhlapaikkana toimivan kodan seinällä. Sen painopisteet olivat tutut jo siltä ajalta kun miekin noilla rengastusretkillä mukana olin, petolinnut, pöllöt, uuttukyyhky, korppi, palokärki ja myöhemmin mukaan tulleina vaikkapa kurki, metsot ja merikotka. Siinä samalla hän piti lyhyen katsauksen menneeseen, sekä henkilö- työ- että harrastushistoriaansa, seikkaperäisempi selvitys olisikin vienyt varmasti koko päivän. Henkilöhistoriaa havainnollistivat paikalla ollut perhe ja veljet. Pojalta kuulimme myöhemmin läheisellä sääksenpesällä käydessä että puussakiipeilyssä sukupolvi on vähitellen vaihtumassa nuorempaan ja poikaset käsitellään nykyisin useimmiten maassa.

(sääksen pesää katsomassa )

Paikalla oli paljon väkeä, keski-ikä silmänvaraisesti arvioiden omaani selvästi korkeampi. Se yllätti miten harva miut enää tunnisti. No, yhteiset retkemme Jussin kanssa loppuivat jo 35 vuotta sitten ja monia jotka mie tunnistin en ollut nähnyt vielä pidempään aikaan. Joukossa oli kuitenkin monta sellaista jotka ovat tavanneet miut myöhemmin ja jos he kerran eivät enää tunteneet tai olleet tuntevinaan, onhan väärin miunkaan sanoa enää tuntevani heitä.

( Puolakkajärven kuikka, tämänhän mie oikeastaan halusin nähdä ja kuvata )