Lintuja vihoistani CLX

( keltasirkku yllätti, muttei toivotusti )

Vuonna 1989 maaliskuun viidentenä oli laskentavuorossa Vantaan Petikon talvilintureittini uusinta. Sää oli kuten edellisinäkin päivinä, aste lämmintä, tyyntä ja taivas paksussa pilvessä joka ulottui maahan asti sumuna, näkyvyyttä alle puoli kilometriä. No, metsässä se ei suuremmin haittaisi.

Petikon kuntolenkin parkkipaikalta aloitin laskennan kello yhdeksän. Tali- ja sinitiaiset, harakka ja keltasirkku olivat aloituksessa mukana, vähän edempänä tuli vastaan punatulkku. Hömö- ja töyhtötiaiset löytyivät heti metsän laidasta ja matkalla Grankullan lähteelle löytyi lisää metsälintuja, puukiipijä, hippiäinen ja närhi. Pellon puolella oli varis, matkalla hiekkakuopan taitse Alkärriin lensi yli toinenkin. Metsän oli täällä käymässä huonosti, hakkuuaukko oli levinnyt ainakin kolmellasadalla metrillä. Kuusitiaisen kuitenkin huomasin uutena aukon laidassa.

Alkärrin reunoissa oli tiaisparvia, ei tällä kertaa kyllä mitään muuta. Pyymosan pellonlaidan riistaruokinnalla kävivät myös vain tiaiset. Pyymosan lehdossa tiaisia oli runsaasti, taas pellon puolella pari varista ja riistaruokinnan liepeillä pari mustarastasta. Luontopolkua jatkoin takaisin kohti Ringin pellon laitaa, riistaruokinta oli senkin varressa ja kävijät sielläkin tiaisia. Uusia lajeja ei enää löytynyt. Tiilitentaan tien ja Petikon etumetsän kautta palasin reitin aloituspisteeseen, omallakin lintulaudalla oli vain pari tiaista. Sää oli laskennan lopussa hieman selkenemässä, näkyvyyttä jo nelisen kilometriä. Lämpö oli noussut viiteen asteeseen ja tuuli lounaasta viriämässä.

Kotiin palatessa huomasin Laajavuoressa muutaman naakan ja varisten joukossa lensi yksi mustavaris kohti kaakkoa, se oli oikea muuttolintu. Itse reitillä näin neljätoista lajia ja 170 lintua. Talitiainen tuotti lähes puolet havaituista, 82 yksilöä. Hippiäisiä huomasin kuusitoista, hömötiaisia viisitoista, punatulkkuja yksitoista ja töyhtötiaisia kymmenen. Laskennan ainoa keltasirkku näkyi jo alkumatkasta, riistamiesten kaura-automaateilla niitä ei tällä kertaa ollut yhtään. Metsän pikkulinnusto voi siis noihin aikoihin vielä hyvin, mutta se Pitkäsuolla vain laajeneva hakkuuaukko oli merkki muutoksesta.

Seuraava viikko kuluikin sitten lähes kokonaan ylitöissä, mitä nyt yhtenä päivänä piti autoa huollossa käyttää. Sää oli sumuista ja lämmintä, muuta merkkiä alkavasta keväästä en ehtinyt etsimään.

***

( pääkaupunkiseudun talitiaiset ovat hyvin ruokittuja ja valtaavat metsät jo aikaisin )