Neljä vuosikymmentä sitten CLVIII

( viherpeipot muuttuivat hetkessä näkyviksi ja kuuluviksi )

Vuonna 1979 maaliskuun neljäs, perinteinen harrastukseni vuosipäivä, sujui pitkälti retkeillen, olisikohan ollut palvelusta vapaata. Aamulla lähdin Rauhan sairaalalta Imatrankoskelle ja kävelin sieltä aseman ja Tainionkosken kautta Karhumäkeen. Kolme tuntia käytin siihen. Iltasella tein vielä parin tunnin kävelylenkin Rauhan sairaalalta Tiuruniemeen ja Rauhan aseman kautta takaisin. Päivä oli kaunis ja keväinen, kolme lämpöastetta, varhaisaamulla täyspilvistä mutta taivas kirkastui aamupäivällä ja puolenpäivän jälkeen pilvetöntä. Tuuli lounaasta, kohtalaisesti mutta keväisesti. Epäilin että hanget taisivat painua kasaan ainakin kymmenen senttiä ja tietkin paljastuivat jo suurelta osin.

Vuoksessa oli vakiolajisto paikalla, sata heinäsorsaa tykkäsi pullatarjoilusta, tukkasotka löytyi tällä kertaa Mansikkalan rannasta ja aloin spekuloida olisiko sittenkin kyseessä nuori koiras, no, naaraspukuisena se on kuitenkin edelleen muistiin merkitty. Telkkiä oli jo 43, niistä valtaosa vakiovälillä Imatrankoskelta asemalle. Mietin oliko määrän kasvuun syynä jo kevätliike. Isokoskeloita huomasin virrassa kymmenen ja allinaaraskin viihtyi telkkäporukan liepeillä.

Muuttajiakin huomasin, mustavaris muutti koilliseen Mansikkalassa, myötätuuli auttoi, ja naakka muutteli Pässiniemen uimahallin luona, viisi naakkaa löytyi myös Tainionkosken ja Ritikankosken vaiheilta. Tainionkoskella oli lajistoa muutenkin hyvin, sinitiaisia, hippiäisiä, käpylintupari ja pikkuvarpunen, käpytikkakin varoitteli.

Sairaaloiden lähellä linnusto oli perinteisempää. Korppipari lenteli nyt Mietinsaaren eteläkärjen yllä soidintaan ja yksi korppi näkyi pari kertaa myös Masteensaaren yllä. Yhdeksän tilheä lepäili Tiuruniemen kärjessä, nelisen paria käpylintuja löytyi sairaalalenkiltäkin.Kaikkiaan päivän mittaan kirjasin 23 eri lajia mikä oli siihen mennessä selvästi paras päivä Rauhassa viettämistäni. Kevät sai linnut näkymään ja kuulumaan.

( korppipari siinäkin lähdössä jonnekin )

Seuraavana aamuna lähdin uudestaan kävelylle jo puoli yhdeksän, Karhumäen ja Mustalammen kautta Tainionkoskelle ja sieltä Vuoksen vartta Imatrankoskelle mistä palasin bussilla puolilta päivin. Nollakeli jatkui edelleen, tuuli nyt suoraan etelästä, edelleen reippaasti. Taivas kirkastui taas heti aamulla ja näkyvyys oli maksimaalinen, siis kaunista ja kovaa tuulta kuten edellisenäkin päivänä.

Heinäsorsia oli nyt yhdeksänkymmentä, telkkiä 25 ja isokoskeloita kymmenen, muita vesilintuja en sitten huomannutkaan. Käpytikan huomasin Korvenkylässä ja soidinrummutusta kuulin jo aamulla sairaalan pihalle. Naakkoja oli nytkin viisi Ritikankoskella, viherpeippoja toistakymmentä joista kaksi jo sairaalan pihassa.

Pikkuvarpusiakin oli kaksi jo sairaalan pihassa ja yksi lisäksi Korvenkylässä, päivittelin ahkerasti miten laji osaa olla tavallinen tuolla Suomen itänurkassa. Neljä urpiaista muutti länteen Korvenkylässä, sinitiaisia huomasin jo kahdeksan. Talvivakioista näkyi närhi, töyhtö- ja hömötiaiset, käpylinnut ja niiden myötä tämänkin retken lajimäärä nousi kahteenkymmeneen.

***

( pikkuvarpuset tulivat jo sairaalankin pihalle )