Lintuja vihoistani CLIX

( siinä kaksi taajamien peruslajia yleisemmästä päästä )

Kolme vuosikymmentä sitten maaliskuun kolmantena vuonna 1989 sää oli sumuinen ja ajoittain räntäsateinen, lämpö oli kaksi astetta plussalla, tuuli heikkoa lounaasta. Näkyvyys oli puolen kilometrin kahta puolta, heikko siis.

Kävin ulkoilemassa puolilta päivin, ensin Espoon Iso-Huopalahdella. Havikseen oli kirjattu piekanaa, hiiripöllöä, kolme rautiaista, viisi tikliä ja seplkyyhky. Mie huomasin vain tavallista lajistoa, varikset, talitiaiset ja naakat runsaimpina, sinitiaiset, harakat, viherpeipot ja fasaanit vähäisempinä. Palatessa kävin taas viemässä ruokaa Petikon metsän lintulaudalle. Se oli lähes tyhjentynyt, paikalla oli kuusi talitiaista ja hömötiainen, edustan pellolla varis. Sumu sen kun jatkui, näkyvyys kävi välillä parissasadassa metrissä ennen kuin lähdin taas töihin.

Neljännen päivän aamuna kävelin taas Martinlaakson kakkosvakion. Sää jatkui edellispäivän kaltaisena, aste lämmintä, tuuli lähes tyyntynyt ja sumu piti näkyvyyden puolessa kilometrissä. Vasta päivällä se alkoi osoittaa hälvenemisen merkkejä.

Aloituksena oli taas viisi kaupunkilajia, Raappavuoren metsänlaidasta löytyi puukiipijä, keltasirkkuja, punatulkkuja, hömö- ja kuusitiainen, hippiäinen sekä kanahaukka. Tämähän alkoi näyttää vaihteeksi linturetkeltä. Vesitorninmäeltä sain listaan lisää mustarastaita ja käpytikan. Louhelassa oltiin taas kaupunkilaisen peruslajiston varassa ja palattiin kuluneen talven tunnelmiin missä talitiaiset varmistelivat laskennan runsaimman lajin asemaa muiden kisatessa kakkossijasta.

Retken lopussa lajimääräksi tuli sentään kuusitoista, yksilömääräksikin sain 305 eli vaihteeksi tuon talven tasolla hyvä tulos. Talitiaisia oli yhtä vaille sata, variksia 66, viherpeippoja 47, sinitiaisia ja varpusia 25. Mustarastaita oli kuusi, niiden runsastuminen viittasi vahvasti jonkunlaisen kevätliikkeen alkuun.

***

( vielä 30 vuotta sitten näiden runsastuminen kertoi kevään alusta )