( siinä kaksi taajamien peruslajia yleisemmästä päästä )
Kolme vuosikymmentä sitten maaliskuun
kolmantena vuonna 1989 sää oli sumuinen ja ajoittain räntäsateinen,
lämpö oli kaksi astetta plussalla, tuuli heikkoa lounaasta.
Näkyvyys oli puolen kilometrin kahta puolta, heikko siis.
Kävin ulkoilemassa puolilta päivin,
ensin Espoon Iso-Huopalahdella. Havikseen oli kirjattu piekanaa,
hiiripöllöä, kolme rautiaista, viisi tikliä ja seplkyyhky. Mie
huomasin vain tavallista lajistoa, varikset, talitiaiset ja naakat
runsaimpina, sinitiaiset, harakat, viherpeipot ja fasaanit
vähäisempinä. Palatessa kävin taas viemässä ruokaa Petikon
metsän lintulaudalle. Se oli lähes tyhjentynyt, paikalla oli kuusi
talitiaista ja hömötiainen, edustan pellolla varis. Sumu sen kun
jatkui, näkyvyys kävi välillä parissasadassa metrissä ennen kuin
lähdin taas töihin.
Neljännen päivän aamuna kävelin
taas Martinlaakson kakkosvakion. Sää jatkui edellispäivän
kaltaisena, aste lämmintä, tuuli lähes tyyntynyt ja sumu piti
näkyvyyden puolessa kilometrissä. Vasta päivällä se alkoi
osoittaa hälvenemisen merkkejä.
Aloituksena oli taas viisi
kaupunkilajia, Raappavuoren metsänlaidasta löytyi puukiipijä,
keltasirkkuja, punatulkkuja, hömö- ja kuusitiainen, hippiäinen
sekä kanahaukka. Tämähän alkoi näyttää vaihteeksi
linturetkeltä. Vesitorninmäeltä sain listaan lisää mustarastaita
ja käpytikan. Louhelassa oltiin taas kaupunkilaisen peruslajiston
varassa ja palattiin kuluneen talven tunnelmiin missä talitiaiset
varmistelivat laskennan runsaimman lajin asemaa muiden kisatessa
kakkossijasta.
Retken lopussa lajimääräksi tuli
sentään kuusitoista, yksilömääräksikin sain 305 eli vaihteeksi
tuon talven tasolla hyvä tulos. Talitiaisia oli yhtä vaille sata,
variksia 66, viherpeippoja 47, sinitiaisia ja varpusia 25.
Mustarastaita oli kuusi, niiden runsastuminen viittasi vahvasti
jonkunlaisen kevätliikkeen alkuun.
***
( vielä 30 vuotta sitten näiden runsastuminen kertoi kevään alusta )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.