Viisi vuosikymmentä sitten CII

Helmikuun kuudentenatoista vuonna 1969 lähdin heti aamusta lehtilenkin ja aamuteen jälkeen lintukierrokselle, kahdeksan jälkeen. Pakkasta oli seitsemän astetta, tuuli lännestä, täyspilvistä ja hieman sateli luntakin, mitä tuuli sitten lennätti tuiskuna. Näkyvyyttä oli pari kilometriä.

Kävin ensialkuun Vuohensaarentien alkupäässä katsomassa että tunturikiurukaksikko ja kolme vuorihemppoa olivat edelleen paikalla. Peippojakin oli vajaa kymmenen, järrejä ainakin yksi, samoin viherpeippoja.

Seuraavaksi lähdin käymään Muurlassa, Karjaskylän ja Kiskontien kautta ja palasin sitten Ylisjärven Träskvikillä käynnin jälkeen Helsingintietä takaisin. Suurin yllätys tuli heti alkumatkasta kun Keskustassa pensasaidan varpusten joukossa näin mielestäni pikkuvarpusen. Sen näin vain lyhyen aikaa, mutta ruskea päälaki oli todella silmiinpistävän erilainen, olihan se olevinaan pienempi ja vähän sellainen pyöreämmän oloinen kaikkiaan. Muurlassa Karhumäen Jussi tyrmäsi tietysti havaintoni kokonaan, mutta luulen kyllä vielä näin jälkikäteenkin että taisin olla kuitenkin oikeassa. Tietysti kun en koskaan ennen ollut lajia nähnyt, paremmin sen olisi voinut nähdä varmaksi saadakseen. Mutta eihän tuosta monta vuotta mennyt kun laji toden teolla alkoi levitä Salonkin seudulle. Ja Jussihan oli oikeastaan ihan väärä henkilö arvostelemaan kenenkään varpushavaintoja, hänhän ei koskaan luonut niihin silmäystäkään, talvilaskentaankin taisi heittää jonkun luvun aina ihan hatusta...

( tuo kuva ehkä muistuttaa hyvinkin sitä havaintotilannetta )

( ja tässä asiaankuuluvaa taustamusiikkia )

Muuten tämä lenkki tuotti perinteistä talvilajistoa, kolme närheä, töyhtö- ja hömötiaisia sekä hippiäisiä pitkin metsätaipaleita.Viherpeippoja oli siellä täällä ja punatulkkuja parvittain pitkin matkaa. Kaikkiaan olen sanonut nähneeni kahdeksantoista lajia päivän mittaan.

No, ei meille välirikkoa tuosta tullut, olin taas 18.2. Muurlassa, nyt oikeastaan koko päivän kiertämässä yhdessä Karhumäen veljesten kanssa. Pakkasta oli kymmenen astetta, tuuli heikkoa idästä ja pilvet menneet menojaan, taivas kirkas.

Muurlanjoessa ui seitsemän heinäsorsaa, koskikarakin oli paikalla. Joen alajuoksulla Kistolassa näkyi kuuden peltopyyn parvi, sen vuoden ensimmäiset. Kanalintuja oli muutenkin, menomatkalla jo oli Kiskontien varressa teerikukko, Pitkäsuon maastossa pyy ja kaksi metsoa, nuo metsotkin vuodelleni ensimmäiset. Tikoista Muurlan kirkolla oli harmaapäätikka ja Träskvikissä palokärki. Hömö- ja töyhtötiaisia oli runsaasti metsissä kuten myös hippiäisiä. Viherpeipot olivat äänessä asutuksen liepeillä, punatulkkuja tuli vastaan lähinnä Salossa. Samoin ainoat urpiaiset olivat jo Marttilankadun varressa Salossa. Tuon jokikomppauksen ja metsäkierroksen ansiosta lajimäärä nousi hyvään kahteenkymmeneenkahteen.

***