Helmikuun kuudentenatoista vuonna 1969
lähdin heti aamusta lehtilenkin ja aamuteen jälkeen
lintukierrokselle, kahdeksan jälkeen. Pakkasta oli seitsemän
astetta, tuuli lännestä, täyspilvistä ja hieman sateli luntakin,
mitä tuuli sitten lennätti tuiskuna. Näkyvyyttä oli pari
kilometriä.
Kävin ensialkuun Vuohensaarentien
alkupäässä katsomassa että tunturikiurukaksikko ja kolme
vuorihemppoa olivat edelleen paikalla. Peippojakin oli vajaa
kymmenen, järrejä ainakin yksi, samoin viherpeippoja.
Seuraavaksi lähdin käymään
Muurlassa, Karjaskylän ja Kiskontien kautta ja palasin sitten
Ylisjärven Träskvikillä käynnin jälkeen Helsingintietä
takaisin. Suurin yllätys tuli heti alkumatkasta kun Keskustassa
pensasaidan varpusten joukossa näin mielestäni pikkuvarpusen. Sen
näin vain lyhyen aikaa, mutta ruskea päälaki oli todella
silmiinpistävän erilainen, olihan se olevinaan pienempi ja vähän
sellainen pyöreämmän oloinen kaikkiaan. Muurlassa Karhumäen Jussi
tyrmäsi tietysti havaintoni kokonaan, mutta luulen kyllä vielä
näin jälkikäteenkin että taisin olla kuitenkin oikeassa. Tietysti
kun en koskaan ennen ollut lajia nähnyt, paremmin sen olisi voinut
nähdä varmaksi saadakseen. Mutta eihän tuosta monta vuotta mennyt
kun laji toden teolla alkoi levitä Salonkin seudulle. Ja Jussihan
oli oikeastaan ihan väärä henkilö arvostelemaan kenenkään
varpushavaintoja, hänhän ei koskaan luonut niihin silmäystäkään,
talvilaskentaankin taisi heittää jonkun luvun aina ihan hatusta...
( tuo kuva ehkä muistuttaa hyvinkin sitä havaintotilannetta )
Muuten tämä lenkki tuotti perinteistä
talvilajistoa, kolme närheä, töyhtö- ja hömötiaisia sekä
hippiäisiä pitkin metsätaipaleita.Viherpeippoja oli siellä täällä
ja punatulkkuja parvittain pitkin matkaa. Kaikkiaan olen sanonut
nähneeni kahdeksantoista lajia päivän mittaan.
No, ei meille välirikkoa tuosta
tullut, olin taas 18.2. Muurlassa, nyt oikeastaan koko päivän
kiertämässä yhdessä Karhumäen veljesten kanssa. Pakkasta oli
kymmenen astetta, tuuli heikkoa idästä ja pilvet menneet menojaan,
taivas kirkas.
Muurlanjoessa ui seitsemän
heinäsorsaa, koskikarakin oli paikalla. Joen alajuoksulla Kistolassa
näkyi kuuden peltopyyn parvi, sen vuoden ensimmäiset. Kanalintuja
oli muutenkin, menomatkalla jo oli Kiskontien varressa teerikukko,
Pitkäsuon maastossa pyy ja kaksi metsoa, nuo metsotkin vuodelleni
ensimmäiset. Tikoista Muurlan kirkolla oli harmaapäätikka ja
Träskvikissä palokärki. Hömö- ja töyhtötiaisia oli runsaasti
metsissä kuten myös hippiäisiä. Viherpeipot olivat äänessä
asutuksen liepeillä, punatulkkuja tuli vastaan lähinnä Salossa.
Samoin ainoat urpiaiset olivat jo Marttilankadun varressa Salossa.
Tuon jokikomppauksen ja metsäkierroksen ansiosta lajimäärä nousi
hyvään kahteenkymmeneenkahteen.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.