Lintuja vihoistani CLV

( koskikaroja löysimme vain yhden )

Kolme vuosikymmentä sitten 19.2.1989 oli vapaapäivä ja hyvissä ajoin olimme sopineet Sällylän Sepon kanssa päivän kierroksesta Salon seudun lintupaikoilla. Yö ja aamu olivat vielä kirkkaita, kuu paistoi puoli kuuden aikaan. Pakkasta oli kolme astetta, tuuli lounaasta kolmisen metriä sekunnissa. Kuuden maissa alkoi nousta pilviä ja yhdeksältä oli jo asteen verran plussaa, taivas vetäytynyt stratuksen taakse ja tuuli kääntynyt kaakkoon sekä yltynyt lähelle kymmentä sekuntimetriä.

Sopimuksen mukaan ajoin Saloon niin että olin Kilinkadulla puoli yhdeksän maissa. Viisi pikkuvarpusta oli Sepon vanhempien pihalla lintulaudan ympärillä. Lähdimme siitä Halikonlahden suuntaan. Joensuun pelloilla pyöri 120 keltasirkun parvi, muuten ei näkynyt kuin variksia, naakkoja ja harakoita. Lähdimme Perniön suuntaan.

Kosken aseman luona rautatiesillan alla oli koskikara. Saarenjärvelle saavuimme kymmenen aikaan ja sen sulassa ui joutsenpari, heinäsorsapari ja koiras- sekä naarastelkkä erikseen, heidän treffinsä eivät olleet vielä johtaneet parisuhteeseen. Perniön Latokartanonkoskella etsimme turhaan koskikaraa ja jatkoimme saman tien Särkisaloon Nixorin lossilaiturin vaiheille. Nuori maakotka nousi ilmaan kotkahaaskan suunnassa, korppeja kierteli haaskapaikan ympärillä nelisenkymmentä. Merilokki kierteli sulan vaiheilla ja pari punatulkkua oli rannan puissa. Sään syy taisi olla ettei tuollakaan enempää näkynyt.

( todella onneton kuva nuoresta maakotkasta jostakin kaukaa menneisyydestä, tosin ihan tuon havaintotilanteen mukainen...)

Palasimme takaisin ja käännyimme Strömman kautta Kemiöön. Strömman sulassa ui kolmekymmentä heinäsorsaa, kymmenen isokoskeloa ja harmaalokki. Jatkoimme reippaasti matkaa Kemiönsaaren eteläkärkeen Kasnäsiin. Sinne ajaessa sää oli jo heikentynyt lumisateeksi ja tuuli yltynyt viiteentoista metriin sekunnissa. Siitä huolimatta huomasimme kaksi vanhaa merikotkaa, erikseen lennossa mereltä pohjoiseen. Tosin tuohon aikaan olimme juuri tauolla eväitä syömässä, henkisesti jo luovuttaneet kurjalle säälle, mutta aina pitää olla optimisti, joskus sekin palkitaan. Merilokkeja oli jo yhdeksän, harmaalokkeja nelisenkymmentä, neljä kalalokkiakin. Isokoskeloita näkyi sateen seasta kolmekymmentä. Rannan puissa pyöri talitiaisia, kuusitiainen, viherpeippoja ja pari punatulkkua evästaukomme aikana, kärkkyivätköhän eväitämme...

Sade alkoi vaihtua rännäksi. Lövön lossilla huomasimme vielä kolme isokoskeloa ja vanhan merilokin. Palasimme Saloon päin Kokkilan kautta, lossisulassa oli yksitoista merilokkia ja 140 harmaalokkia muttei yhtään vesilintua. Kello lähestyi jo puoli viittä ja loppumatkalla takaisin kaupunkiin huomasimme enää variksia ja talitiaisia. Retken lajimääräksi saimme 23, keli piti linnut vähissä.

Paluumatka Salosta Vantaalle oli edelleen tuulinen ja sateinen. Sade lakkasi vasta iltakahdeksan maissa, siihen mennessä maahan oli satanut toistakymmentä senttiä uutta lunta jota kova tuuli kinosti tielle. Lämpötila oli nousussa joten lumipeite ei tainnut olla pitkäikäinen...

***

( merilokit olivat jo paikalla, tosin enemmän vanhoja kuin näitä nuorempia )