17.2.2019

Lintuja vihoistani CLIV



( pareittain korppien pitäisi jo tähän aikaan lentää )


Kolme vuosikymmentä sitten helmikuun viidentenätoista (1989) tein puolentoista tunnin kävelyn Iso-Huopalahden jätemäen ympäri. Lämpöä oli yksi plusaste, taivas pilvessä ja ajoittain sateli lunta. Todella hiljaista on linnustossa ollut koskapa mitään ei ole niistä muistiin jäänyt. Illalla ja yöllä oli lumisade yltynyt sakeaksi. Seuraavana päivänä tein töiden lisäksi ylitöitä, lumen ja rännän tulo jatkui vahvana.

Seitsemäntenätoista päivänä sade oli lakannut, kaksi astetta pakkasta, tuuli pohjoisluoteesta, taivas pilvetön ja maassa kymmenkunta senttiä uutta lunta. Laskin aamupuolella Martinlaakson vakiokakkosen. Alku oli vaatimaton, Raappavuoren yli lensi kuitenkin neljän korpin porukka luoteeseen. Talitiaiset lauloivat ja hippiäinen löytyi vielä laskentalajiksi. Vesitorninmäeltä löytyi lisää talitiaisia, varikset olivat tässä vaiheessa kiinni kakkossijassa, lajisto muuten tuttuja talven vakioita. Louhelan ja Viherpuiston kautta käännyin ostarille, talitiaiset runsaimpina ilman uhkaajaa, vasta nyt varpusia löytyi reitille. Niiden loppukiri jatkui asemanseudulla ja riitti lopulta pitämään takana niin pulut, varikset kuin viherpeipot joita oli tasaisemmin pitkin matkaa.

Reitin lajimääräksi jäi yksitoista ja yksilömääräksikin sain vain 222, niistä talitiaisia 74. Iltapäivällä lämpö nousi juuri ja juuri plussan puolelle, tuuli yltyi ja kääntyi länteen. Taivaalla oli hajanaista kumpupilven alkua keskikorkeudella, ei mitään säänmuutosta enteilevää.


( myyräjahdissa )

Kahdeksantenatoista päivänä aamulla olikin sitten seitsemän pakkasastetta, kymmenen aikaankin vielä neljä. Tuuli oli luoteessa, taivaalta pilvet taas hävinneet. Kävin vajaan kolmen tunnin kävelyllä Haltialassa ja Tuomarinkylän pelloilla. Tammiston puolella Vantaanjokea saalisteli kaksi nuorta piekanaa. Lopuksi ne lensivät varisten saattelemina metsän taa.

Variksia pelloilla oli parikymmentä eikä sitten juuri muuta. Yli muutti yksinäinen urpiainen. Arboretumissa oli kymmenisen punatulkkua, navetan vaiheilla kolmekymmentä varpusta, viisi keltasirkkua ja viitisen harakkaa. Pitkäkosken lähellä lauloi pari kuusitiaista, muuten metsänlaidasta huomasin hippiäisen ja pari hömötiaista, tali- ja sinitiaiset olivat täälläkin runsaimpia.

Palatessa aurinko oli taas nostanut lämpötilan plussan puolelle, tuuli lännestä ja taivas pysyi pilvettömänä.

***


( varis häiriköi )

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.