Lintuja vihoistani CXLVIII

( kararetken tulos jäi vaatimattomaksi )

Kolme vuosikymmentä sitten tammikuun 1989 lopulla ehdin linturetkelle 29. päivänä, sunnuntaina. Lämpö oli noussut yli nollan, asteen aamulla, kaksi iltapäivällä. Tuuli oli lounaasta ja kohtalaista, taivas pilvistyi päivän mittaan.

Päätin lähteä ajamaan kohti Kiikalaa ja Kiskoa, ja ensiksi saavuin Varesjokinotkoon. Pusanojan tienoilla lumi oli sulanut suurimmaksi osaksi, jäljellä oli 10-15 senttiä lähes kantavaksi painunutta hankea. Metsässä oli pari puukiipijää, töyhtö- ja homotiaisten seurana yksi talitiainen ja hippiäisiä. Varesjoen sahan talojen ympärillä pärjäili viitisen talitiaista ja kolme keltasirkkua. Joki samoin kuin Pusanoja oli koko mitaltaan auki.

Kitulan ja Ahtialan sulilla pelloilla näkyi vain pikkuparvin variksia ja harakoita. Jatkoin Kiskon Kurkelaan ja Järvikylän metsätielle. Taipaleella näin vain variksia ja talitiaisia. Kärkelänkoskelle oli matka ja kun sinne pääsin, löysin pari koskikaraakin. Ne olivat etäällä toisistaan koska joki oli lähes kokonaan auki. Talitiaisia, hippiäisiä ja keltasirkkuja oli koskenkin ympäristössä talojen pihoilla ja metsässä. Toinen koskikara oli saanut renkaan, verkkopaikankin löysin kosken alapäästä.

Kotiin päin palailin Mustiontietä Lohjan kautta. Talvesta ei ollut paljon mitään jäljellä. Seuraavana päivänä palasin vakioreittieni pariin. Kolmantenakymmenentenä päivänä oli vuorossa Martinlaakson läntinen reitti. Alkuosuudella tuli vastaan puluja, viherpeippoja, talitiaisia ja sinitiainen. Raappavuoresta löytyi jo selvästi enemmän lintuja, hömötiaiset, kuusitintti, fasaani, harakka, puukiipijä sekä hippiäinen uusina. Vesitorninmäessä lintuja oli myös paljon, uusina pari mustarastasta.

Louhelan laitaan tullessa tali- ja sinitiaiset olivat vakuuttavassa runsauskärjessä. Viherpuiston vaiheilla varpuset runsastuivat, ostarinm ja aseman vaiheilla ne parantelivat asemiaan mutta lopussakin tiaiset menivät menojaan. Kaikkiaan reitillä huomasin 14 lajia ja 263 lintua. Niistä talitiaisia oli 94, viherpeippo nousi loppukirillään kakkoseksi 42 linnulla, sinitiainen ja varpunen jakoivat kolmossijan 32 linnulla.

Tammikuun viimeisenä kiersin sitten vakioykkösen. Alkuosuudella vakiokaupunkilaisten lisänä oli punatulkku, laji jota ei vakiokakkosen eilisissä tuloksissa ollut lainkaan. Kaupunkilajiston kanssa jatkettiin Kivimäen ja Perkiön tienoot, varpunen ja talitiainen kisasivat runsaimman lajin paikasta. Ylästöntien varresta löytyi keltasirkku listoille. Koskella huomasin uutena puukiipijän. Talvitulva oli nostanut joessa vedet ja karkoittanut karat. Paluuosuutta kuljin vain muutaman variksen ja talitiaisen voimin, loppusuoralla mukaan tuli sentään neljän fasaanin porukka.

Reitin lajimäärä jäi vaatimattomaan yhteentoista, yksilöitä sentään 265. Talitiainen oli täpärästi runsain, se löi varpusen luvuin 85-82. Keli ei ollut talvinen vieläkään, lämpöä plus yksi aste, tuuli sentään koillisessa, taivaalla yläpilviä.

***