( urpiainen hyppii tasajalkaa )
Helmikuun 1989 aluksi kävin
ensimmäisenä päivänä Espoon puolella tekemässä Iso-Huopalahden
kierroksen. Talvesta ei ollut mihinkään, iltapäivällä lämpötila
nousi kuuteen plusasteeseen. Tosin tuuli lounaasta leudosti, taivas
peittyi hiljalleen ohueen yläpilveen. Ulkoilusää oli hieno, vielä
vähän ennen puoltayötäkin lämpöä oli yhden plusasteen verran.
Lintujakin sää tuntui piristävän.
Tali- ja sinitiaiset olivat vilkkaita ja äänekkäitä. Eniten
reitillä oli naakkoja ja variksia, mahdollisesti kanahaukka
pelotteli niitä puhdistamon puolella mutta näkemättä jäi.
Varpusia oli myös raviradan laidalla. Viherpeippoja näkyi
seitsemän, harakoita kuusi ja pienimmille lukemille jäivät
punatulkku kolmella ja urpiainen kahdella linnulla. Yhdeksän lajia
oli reitille tyypillinen tulos. Siihen sentään oli aamulta
kotikulmilta lisätä varpushaukkanaaras.
Enemmänkin lintuja olisi ollut
tarjolla jos olisi käynyt Tarvontien lähellä ruokintapaikalla,
mutta omaan reittiini sellainen ei kuulunut.
Helmikuun toisenakin oli vielä pari
astetta lämmintä, tuuli kääntynyt länteen ja pilvipeite hieman
tihentynyt. Käväisin aamun aluksi täyttämässä Petikon metsän
lintulautani, se oli odotetusti tyhjäksi syöty. Paikalla oli
sentään muutama talitiainen ja hömötiainen.
Kävelymatkalla Martinlaaksosta
Petikkoon huomasin muutaman harakan, Vehkalammin tuttu pari oli jo
pesäpaikallaan. Tali- ja sinitiaiset olivat äänessä täälläkin,
samoin viherpeippo. Muutama varis tarkkaili tilannetta ja kaksi
puluparvea lenteli voimalan vaiheilla. Paluumatkalla huomasin vielä
pari keltasirkkua.
Harrastaminenkin sai uusia välineitä
kun hankin viisi petolintuverkkoa. Niiden käyttö jäi kuitenkin
jatkossa aika vähäiseksi.
***
( varpushaukkoja ajattelin verkkoihini saada )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.