Lintuja vihoistani CLVIII

Linturetket vuonna 1989 jatkuivat helmikuun viimeisenä päivänä kun vein taas syötävää Petikon lintulaudalleni. Tosin yllätyksekseni puolet aiemmin viemistäni pähkinöistä oli vielä syömättä. Pari hömö- ja kolme talitiaista oli kuitenkin paikalla parhaansa yrittämässä. Aamulla oli aste lämmintä, taivas pilvessä ja räntää tuuttasi taivaalta kunnolla reippaan lounaistuulen tuomana. Puoli yhdentoista maissa räntä muuttui vesisateeksi ja sekin lakkasi puolenpäivän aikaan. Lämpötila nousi taas viiteen asteeseen.

Aamuyhdeksältä pihan vaiheilla käväisi saalistava varpushaukka. Matkalla lintulaudalle Vehkalammin reunaojan sulassa oli kahden ja viiden heinäsorsan ryhmät, ojat tulvivat reippaasti tielle asti. Metsässä puiden suojassa oli vielä viitisentoista senttiä lunta, avomailla selvästi vähemmän. Vielä illalla työstä palatessa oli pari astetta lämmintä.

Maaliskuun ensimmäisenä laskin aamulla taas vakooykköseni. Sää jatkui entisellään, kolme lämpöastetta, lounaistuuli vähän heikentynyt mutta vettä ja räntää tuli edelleen ajoittain taivaalta, täyspilvistä oli ja hieman sumuista silloin kun ei satanut.

Alkuosuus tuotti listalle seitsemän peruslajia eikä niiden lisäksi muuta tuntunut löytyvän millään. Vantaanjoen pinta oli noussut voimakkaasti , puolisen metriä ja jäät lähteneet pitkälti kosken alueelta. Osa jäistä oli kasautunut Viinikkalan mutkaan mutta siitä eteenkinpäin joki oli osittain avoin. Voutilaan asti sain mennä ennen kuin listalle nousi uutena keltasirkku, Perkiöstä löysin lisäksi mustarastaan ja punatulkun joten kymmeneen lajiin sentään taas pääsin. Yksilöitä oli nousujohteisesti 310, niistä talitiaisia 103 ja varpusia 86, viherpeippoja nyt 46.

Toisena maaliskuuta (1989) sää oli entisellään, vain tuuli laantunut pariin metriin sekunnissa ja sateen tilalla sumua, näkyvyys puoli kilometriä. Oli vakiokakkosen vuoro aamulla ennen iltavuoroon lähtöä.

Viidellä taajaman vakiolajilla aloitin, Raappavuoressa lista täydentyi hömö- ja kuusitiaisilla, punatulkuilla, hippiäisellä, mustarastaalla ja fasaanilla. Vesitorninmäen laidasta poimin mukaan jo keltasirkun ja metsän puolelta kaksi närheä. Puluja alkoi löytyä Louhelan vaiheilla ja loppu olikin sitten taajamavakioiden varassa.

Nyt reitille sain sentään viisitoista lajia ja hyvät 340 lintua. Talitiaisten valta-asema oli kiistaton, 140 lintua. Viherpeipot aistivat kevättä 63 linnun voimin, variksia oli 39 ja muita sitten parikymmentä tai alle. Kuusitiainen ja hippiäinen jäivät ainoina yhden yksilön varaan. Sumuisesta säästä huolimatta linnut olivat piristyneet selvästi.

Iltapäivällä oli taas viisi astetta lämmintä, pilvipeite alkoi nousta ylemmäs ja näkyvyys parantua. Ilmassa oli siis selviä kevään merkkejä.

***