Lintuja vihoistani CLVII

Kolme vuosikymmentä sitten riitti ylitöitä helmikuun jälkipuolella. Kahden tuplavuoron jälkeen 25.2.(1989) oli sentään aikaa linturetkelle. Kiersin Martinlaakson ykkösvakioni puolenpäivän aikaan, se vei runsaat pari tuntia. Säätiedotus pelotteli lumiräntämyrskyllä, joten en laskenut Vantaan metsäreittini uusintaa vaikka siihenkin olisi aikaa riittänyt. Lämmintä oli kolme astetta, tuuli navakkaa kaakosta, taivas enimmäkseen pilvessä ja keli sotkuinen.

Vakioreitin alku oli odotetun vaisu, tali- ja sinitiaisten, varisten, harakoiden, pulujen ja varpusten laskemista. Kivimäessä oli mustarastas ja viherpeipot lauloivat puiden latvoissa. Perkiössä tuli listall punatulkku, Ylästöntiellä keltasirkku ja yllättäen kaksi piekanaa myötätuulen mukana luoteeseen kaarrellen. Kaksi oli talvea viettänyt Haltialan – Tuomarnkylän pelloilla, tuli mieleen että olivatko ne vai muualta tulleita, olihan niitä myyriäkin kun koira niitä toisinaan lenkillä kiinni nappasi. Voutilassa, Kuninkaantiellä ja Vantaankoskella näkyi vain jo nähtyä, ei esimerkiksi karaa vieläkään koskessa. Uutta ei löytynyt enää Pellaksessa, Martinkyläntiellä eikä loppusuorallakaan. Lajimäärä jäi siten yhteentoista, piekanat ainoina yllättäjinä. Yksilöitä oli sentään 283, talitiaisia niistä tasan sata, varpusia 79.

Reitin jälkeen kävin tankkaamassa ensin auton ja sitten Petikon lintulaudan, se olikin syöty taas tyhjäksi, odottamassa oli kaksi talitiaista. Kotiin tullessa pihan yli lensi varpushaukka variksen kiusatessa.

Seuraavana päivänä kävin Salossa vanhempia katsomassa, siinä samalla kurkistin Halikonlahdelle. Kaksi heinäsorsaa oli tullut vedenpuhdistusaltaille, urpiainen ruokaili ruderaatissa, lapinharakka kyttäsi saalistettavaa altaan reunan pajupuskan latvassa. Lintuja näkyi muuten vaatimattomasti, syynä sumuinen sää joka hälveni vasta iltapuolella. Lämmintä oli yhä pari kolme astetta, tuuli samoin yhä kaakosta.

Seuraavana aamuna (27.2.1989) ehdin laskea vakiokakkoskierrokseni. Sää oli keväinen, viisi astetta lämmintä, tuuli yhä navakkaa kaakosta, taivas pilvessä. Hiljalleen selkeni ja tuuli töi lämpöä mukanaan.

Reitin alussa listasin heti varikset, harakat, pulut, viherpeipot, tali- ja sinitintit, asemalta sitten varpuset siihen mukaan. Viherpuistosta löytyi jokunen keltasirkku, Vesitorninmäen laidasta fasaani ja hömötiainen, Raappavuorelta punatulkku ja hippiäisiä. Lajeja huomasin siten kaksitoista, yksilöitä 281. Talitiaisia oli 129, muista lukuisimpia olivat viherpeipot 35 ja varikset 30 linnulla. Yleensä runsaat varpuset jäivät vain yhdeksään yksilöön. Illaksi työhön mennessä näin vielä mustarastaan tutussa paikassa Eläinten hautausmaan ruokintapaikalla.

***