Helmikuun kahdeksas vuonna 1989 oli
vaihteeksi aurinkoinen. Reipas länsituuli oli vienyt pilvet joitakin
yläpilviä lukuun ottamatta, lämpöä oli yhä kaksi astetta. Sama
sää jatkui vielä pari seuraavaakin päivää, mutta retkelle en
päässyt koska joka päiväksi riitti ylitöitä. Öisin oli
pikkupakkasta mutta päivisin lämpö nousi edelleen plussan
puolelle.
Yhdentenätoista helmikuuta oli sitten
aikaa linturetkellekin, tein sitten vakioykkösen, Martinlaakson
itäpuolisen vakiokierroksen puolenpäivän molemmin puolin runsaan
kahden tunnin ajassa. Alkuosuudella vastaan tuli kuusi taajaman
vakiolajia, eniten varpusia. Martinlaaksontietä kulkiessa
talitiaiset ottivat kärkipaikan ja paloaseman vaiheilla sekä
Vantaankoskella vahvistivat sitä. Koskessa oli runsaasti vettä,
karoja tai mitään muutakaan poikkeavaa ei näkynyt. Punatulkkuja ja
keltasirkkuja näkyi yksittäin, eniten edelleen talitiaisia jotka
lämpö oli innostanut äänekkäiksi. Kuninkaantien varresta
huomasin käpytikan, muuten lajisto oli melko lailla samaa kuin
reitin alussakin.
Voutilassa, Ylästöntiellä ja
Perkiössä lajisto oli ennallaan, talitiaisen johto kiistaton.
Perkiöstä lähtien varpuset piristyivät kisaamaan kakkossijasta.
Kivimäessä varpusia ja talitiaisia oli yhtä paljon, loppusuoralla
talitiaiset menivät menojaan. Lajimääräksi jäi vaivaiset
kymmenen, todella vähän kun ottaa huomioon että lämpöä oli
edelleen pari astetta, sumupilveä ja iltapuolella heikkoa tihkuakin.
Yksilömääräksi tuli 235 lintua, 119 niistä oli talitiaisia, 62
varpusia.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.