Helmikuun kolmantena vuonna 1989 aamu
aukesi neljän asteen lämpöisenä, tuuli reippaasti lounaasta,
pilvipoutaista oli ja kohtalainen näkyvyys. Kiersin Martinlaakson
vakiokakkosen aamupäivän kahtena tuntina.
Alkuosuuden mukaan mitään erityistä
ei ollut odotettavissa, listoille ilmoittautuivat tali- ja
sinitiaiset, varikset, varpuset ja kesykyyhky. Raappavuoren
kiertäminen tuotti listalle hömö- ja kuusitiaisen sekä
hippiäisen. Viherpeippojakin oli jo ja Vesitorninmäen laitamilla
enemmänkin. Fasaanit, harakat ja punatulkku tulivat retkilistaan
sieltä. Louhelan laitaan tullessa talitiaiset olivat varmistelemassa
kärkisijaansa ja sama jatkui Viherpuistossakin. Seuraavasta sijasta
kisasivat sinitiaiset, varikset ja viherpeipot. Keltasirkku löytyi
uutena retkilistaan. Ostarin ja aseman vaiheilla palattiin taajaman
ydinlajeihin eikä Raiviosuonmäeltä tai loppusuoraltakaan enää
muuta löytynyt.
Reitin lajimäärä jäi tutusti vain
kolmeentoista. Talitiaisia oli ylivoimaisesti, 114 lintua,
viherpeippo vei lopulta kakkossijan 35 ja varis kolmospaikan 30
linnulla. Kaikkiaan reitillä oli 257 lintua, joten tulos oli hyvin
tuolle talvelle tyypillinen.
Ilta kului sitten töissä ja koko
seuraava päivä ylitöissä. Sää Vantaalla ja Helsingissä pysyi sumuisena, sateisena ja
lämpimänä. Vielä viidentenä helmikuuta jatkui sama sää, lämpöä
oli kolme astetta. Tunnin koirakierroksella ei tullut linnuista
mainittavaa vastaan. Kuudes päivä helmikuuta oli sateinen, samoin
seitsemäs. Se kului ylitöissä. Ulkona oli kuitenkin kovin
lämmintä, peräti kuusi astetta.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.