( kolmesta tunturikiurusta huomasin vain kaksi, missä piileskelee puuttuva kaveri...)
Vuoden 1969 helmikuun yhdeksäntenä
oli taas aikaa linturetkelle. Sellaiseen käytinkin neljä tuntia.
Talvisää oli perinteinen, viisitoista pakkasastetta, taivas
pilvessä ja tuuli kohtalaista eteläkaakosta. Luntakin sateli
hiljalleen, näkyvyyttä oli runsaat kaksi kilometriä.
Vuohensaarentien ja Halikonlahden lintupaikoilla sain aikani
kulumaan.
Tunturikiuruista kaksi tuli vastaan
Vuohensaarentien varressa, samoilla tienoilla oli myös puolisen
tusinaa vuorihemppoa, yksi sellainen oli jo Kiven puutavaraliikkeen
vaiheilla. Kaksi korppia kierteli Halikonlahden tienoilla.
Kottarainen piti edelleen vahtia Kaupungin varaston lähellä pöntön
vaiheilla. Viereisellä ruokintapaikalla oli kymmenkunta peippoa ja
kaksi järripeippoa. Karhumäen Heikki sanoi myöhemmin laskeneensa
siitä yhdeksäntoista peippoa. Yksinäinen pulmunenkin muutti
tienvarren peltojen yli länteen vartia yli yhdeksän.
Viherpeipot olivat äänessä jo
keskustassa, yksi ruokaili Vuohensaarentien ruokintapaikalla
peippoporukassa. Urpiaisia oli vain kolmen linnun ryhmä
rautatiesillan vieressä. Halikonlahden altailla polttokaatopaikan
reunan ruoikossa oli pari sinitiaista. Kaikkiaan retkellä huomasin
yhdeksäntoista lajia, muistiinpanoni sivuuttavat täysin senaikaiset
valtalajit, varikset, naakat, harakat, pulut, fasaanit, varpuset,
keltasirkut, talitiaiset, punatulkut... Edessä oli taas
työntäyteinen viikko, mutta sen jälkeen olisikin sitten
hiihtolomaa koulusta. Silloin ehtisi varmaan retkelle vaikka aamuisin
lehtiä jakelinkin.
***
( talvipeippo herättää sääliä vaikka ne kai hyvin kuitenkin pärjäävät )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.