Viisi vuosikymmentä sitten oli
linturetkelle aikaa kahdentenakymmenentenä tammikuuta (1969). Tein
Halikonlahdelle runsaan kahden tunnin kierroksen. Talvi oli
perinteinen, pakkasta kuusitoista astetta, vähän yläpilviä,
tuulta ei juuri lainkaan, näkyvyys erinomainen.
Tunturikiurujen kolmikko oli edelleen
lahdella, olivat kyllä muuttaneet paikkaansa vanhan
polttokaatopaikan vierustan rikkaruohostoon. Siinä altaiden
ruoikossa oli myös pari sinitiaista. Vuohensaarentien kaatopaikan
tuntumassa oli yhä ainakin kuusi järripeippoa ja yksi
tavallinenkin. Toisen peruspeipon huomasin Joensuun kartanonpuiston
kuusiaidassa, sen alle oli heitetty linnuille ruokaa, lähinnä
kauraa. Vuodelle uutena lajina huomasin ylilentävän varpushaukan,
se oli menossa länteen, kai kuitenkin metsästysretkellä.
Kaupungissa oli viherpeippoja, eniten Vähäjoen varressa
Käsityökoulun tienoilla.
Kaikkiaan retkelläni huomasin
viisitoista lajia, tässä mainitsematta jääneet peruslajit olivat
niitä runsaimpia, kaupungilla pulut, varpuset, varikset ja naakat,
lahdella nuo ja harakat sekä talitiaiset, Joensuun ympärillä
noiden lisänä keltasirkut ja fasaanit.
Seuraavana päivänä en tehnyt
varsinaista linturetkeä, mutta aamulla huomasin kouluun mennessä
ison urpiaisten ja vihervarpusten sekaparven ja kotiin koulusta
palatessa taas kanahaukan. Tuon kanahaukan huomasin uudestaan 23.1.
peräti kahdesti kaupungin keskustassa. Päivät olivat vielä
lyhyitä ja ne kuluivat koulussa.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.