Paikallislehdessä on taas ollut jonkun kaupungin virkahenkilön vuodatus siitä ettei lintuja saisi talvella ruokkia. Sellainen kuulemma ruokkii vain rottia.
Mie nyt olen rikkonut tuota sääntöä lähes koko sen ajan kun olen Vantaalla asunut, pitämällä aina talvisin parin lintulautatason kokoista ruokapistettä joko ihan metsässä tai asutusta lähempänä metsän suojassa.
Kun nuo eväät roikkuvat laudalla irti maasta, ruokavieraat ovat tyypillisesti tiaisia ja siis asutuksen lähellä sini- ja talitinttejä.
Varsin kranttuja tintit täällä ovat, pitää olla pähkinää tai jotakin vastaavaa erityisherkkua, sitten vasta kuluvat kuorelliset auringonkukansiemenetkin joita tuossa laudalla on.
Rasvapötköillä käyvät myös tiaiset, aiempina vuosina tosin myös tikatkin. Joskus Petikon metsässä olleen ruokintapisteeni lähellä käpytikat tottuivat valmisruokaan niin hyvin että kesällä sitten kävivät hakkaamassa kaikki lähistölle ripustamani tiaispöntöt hajalle poikasia metsästäessään.
Muutama rinnakkainen vaihtoehto pitää olla, muuten joku yrmy talitintti valloittaa itselleen koko paikan ajaen muut linnut pois.
Laudalla on reunat, joten siemeniä putoaa maahan varsin vähän, syyllisiä ovat pääasiassa nirsoilevat ruokailijat jotka heittelevät pois siemeniä kunnes löytävät mielestään parhaan.
Maahan pudonneet siemenet eivät mene hukkaan saati rotille, punatulkut ja peipot sekä mustarastaat ruokailevat niillä maassa
ja käyvät tiaisetkin maassa niitä etsimässä, ainakin jos ovat vasta paikan löytäneitä ja sen takia vielä arkoja tunkemaan parhaille paikoille. Kun ruokintapiste on metsässä, sinne eivät tule varikset tai harakat. Ei siellä näy rottiakaan jolleivät sitten osaa lentää jälkiä jättämättä. Petikon metsässä näkyi ruokinnan liepeillä toisinaan metsämyyriä, erityisesti jos ruokintapiste oli maassa. Pitkään aikaan en ole sellaista harrastanut, olen aika lailla keskittynyt tiaisten hyvinvoinnin turvaamiseen.
Noilla ruokintapaikoilla käy kyllä muitakin eläimiä, oravia eniten, vähän myös rusakoita ja parilla lähitienoon muiden ylläpitämällä paikalla näkyy öisin saalistavan jonkun lähitalon irrallaan kulkeva leikkaamaton kolli, sen käynnit on helppo huomata jäljistä ja äkeän hajuisista reviirimerkeistä. Öisin sen saaliiksi joutunevat juuri nuo jyrsijät jos niitä paikalla käy.
Ainoa paikka missä on ollut todellinen rottaongelma, tulee mieleeni Salosta missä tuttavani on pitkään pitänyt aika isoa ruokintapistettä linnuille, aiemmin juuri isoa maassa seisovaa säiliötä. Sinne rotat tulivat jokusen kilometrin päästä ilmeisesti erään ökykartanon suurista fasaanitarhoista. Kaveri taisi hoitaa rotat pois ampumalla, aseharrastaja kun myös oli, tosin rotta on perin ovela eikä niitä ole helppo saada saaliiksi parin ensimmäisen jälkeen ellei muuta taktiikkaa ahkerasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.